Olen työssäni paljon kuoleman kanssa tekemisissä. Tapaan omaisia, jotka tulevat sopimaan hautajaisista. Työnnän tarvittaessa nenäliinapaketin pöydällä lähemmäksi, kuuntelen joskus pitkäänkin ja sysään kiireen pois. Aina välillä sovin hautajaiset sellaiselle lauantaille, jollon satun olemaan itse virsikirjatyövuorossa ja samalla voidaan jo keskustella musiikkiasiatkin valmiiksi.
Myöhemminkin olen tekemisissä omaisten kanssa joko puhelimitse tai nokatusten. He tilaavat virkatodistuksia perunkirjoituksia varten ja usein siinä sitten muistellaan hautajaisia.
Kirjoitan vainajan elämää wordpohjalle.
Mietin, tottuuko kuolemaan.
Ei totu.
Onneksi ei.
Pyhäinpäivänä on aika muistella heitä, jotka menetimme kauan sitten tai vasta vähän aikaa sitten. Tänään on lupa surra, kaivata ja muistella.
Kävin tänään pyhäinpäivän messussa siinä kirkossa, jossa sinä olit kanttorina vuosia sitten. Hautausmaalla kävin viemässä kynttilät äidin ja isän haudalle. Pyhäinpäivä nostaa pintaan haikeita tunteita ja muistoja.
VastaaPoistaMuistot säilyvät aina...
Poista