Olen hyvinkin romanttinen ihminen, mutta lällysiirappiset jutut eivät ole minua varten. Pidän rakkaustarinoista, kunhan niissä ei ole liikaa hilettä, kuorrutusta, siloitetta ja sitä siirappia. Rosoisuus, karuus, kohtalon ihmeelliset käänteet ja jo-ennalta-tähdissä-määrätyt ihmissuhteet sen sijaan kolahtavat luettuna, kuunneltuna ja katseltuna. Privaatin helluntaiheilan vierestä oli taas kerran hyvä herätä ja uskoa rakkauteen, joka on edelleen pitkämielinen ja lempeä - niin kuin tuo heilakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti