Keltainen ja oranssi yllättivät

Eilen keltainen ja oranssi yllättivät totaalisesti! En muista, että ne olisivat saapuneet jo näin varhaisessa vaiheessa talvea. Yritin toppuutella niitä sanoen Hei haloo, nyt on vielä tammikuu! Ihan turhaan, sillä kun ne ovat saaneet päähänsä jotakin, ei siinä auta mikään. Kiltisti sitten silitin keltaisen liinan pöydälle, hain keittiöstä oranssikeltaisen tarjottimen ja olkkarin kaapista vilisti vielä pupu porkkana-autolla joukkoon mukaan. Elä tässä nyt sitten näiden kanssa! 

Jk. Pelkään pahoin, että kauppareissulla ostoskärryyni hyppää keltaisia tulppaaneja… Niillä on varmasti joku salajuoni…

Sinisen värin aamu

Tänä aamuna iski sinisen värin olo. Ehkä se johtui tuosta pöytäliinasta tai sitten yksinkertaisesti siitä, että otin voileiville lautasen kaapista ja lautanen sattui olemaan sininen. Sillä värillä sitten mentiin. Ja syötiin. (Kirjoittaessani tätä on aamupala vatsassa, astiat koneessa ja pöytä puhdas.) Appelsiini muuten on ihan vaan taviskuorittu, koska se, joka meillä taitaa fileoinnin, on nyt Kotosessa käymässä. 

Tarpeellinen ja kaunis

Tässä nyt on se Aalto2:n museokaupasta ostettu esine! Vitran Toolbox ja aivan ihanaa mandariiniväriä. Paikka oli jo valmiiksi ajateltu keittiön pöydälle ja siitä tuli oiva pysäkki kaikelle pienelle ajelehtivalle. Illalla Mies silitti pöydälle liinan ja minä sitten keräsin tavaroita boxiin. Voileipäalustat pääsivät sinne, koska niillä ei ole ollut hyvää paikkaa aiemmin. Lisäksi muutama teepussi, tulitikkuaski ja salmiakkiaski. Ajan myötä luulen muidenkin tavaroiden löytävän tuonne tiensä. Tarpeellinen, mutta ennen kaikkea kaunis! 

Numeropäivä

Tänään on Se Päivä, jolloin käydään uurnilla ja piirretään äänestyslappuun se numero, joka tuntuu Siltä Oikealta. Iso osa kansasta taisi tehdä sen jo etukäteen, mutta on meitä varsinaisen päivän äänestäjiäkin paljon. Kaikille lienee tässä vaiheessa selvää se, että kahden viikon kuluttua toistetaan sama homma. Eipähän käy elämä tylsäksi…

Viihdyn meillä kotona

Olen aina ollut vannoutunut koti-ihminen. Viihdyn meillä kotona. Olen varmaankin perinyt sen jo äidinmaidossa, sillä äiti-Liisakin viihtyi Keskipellon kodissa ja onnistui tekemään siitä kodikkaan paikan. Laurilassa on enemmän värejä, mutta samaa henkeä kuitenkin. 

Hyvä olo

Olin oikeassa! Kahden repaleyön jälkeen viime yö olikin varsinainen possuyö! Lopetin kirjan lukemisen vähän puolenyön jälkeen, kun sain loppuun Orvokki Aution Pesärikko -trilogian. Sammutin lukuvalon ja sitten olikin jo aamu ja kello nähtävästi jo minuutin yli yhdeksän… Unia näin vaikka kuinka monta, mutta nukkua porskutin melkein yhdeksän tuntia heräämättä välillä. (Se on ihan jo saavutus.) Hyvä olo jatkui aamupalalle, kun tarjolla oli kahvia, hyvää leipää, avokadoa, kananmunaa ja fileoitua appelsiinia. Ja hyvä olo on edelleen läsnä.

 

Nukkumisen taito

Onneksi huonounisia öitä on vähemmän kuin hyvä-. Harmittaa vaan, kun niitä tulee heti pari samantien. Nukkumatti, unijukka taimikälie zetatyyppi on kateissa tai vaihtoehtoisesti se laittaa sellaiset aivomyrskybileet käyntiin, ettei siinä pysty kukaan nukkumaan. Kokemuksesta onneksi tiedän, että oletettavasti ensi yöstä tulee possuyö…

Jk. Lapsena aina ihmettelin, kun vanhemmat ihmiset kyselivät toisiltaan, miten olivat yönsä nukkuneet. Tässä iässä (64) en enää.