Päivä, jota en voi viettää

Tänään on teemapäivä, jota en voi viettää. En millään. Se kun on Pidä hauskaa töissä -päivä. Ehkä tuunaan päivää ja teen siitä Pidä hauskaa sairaslomalla -päivän. Ei ole kyllä paljosta kiinni, että virallinen ja alkuperäinen vietto onnistuisi... Ensi viikolla kun olen palaamassa töihin. Rauhallisesti ja stressaamatta. Keskiviikkona otin vähän förskottia, kun kävin työpaikalla kello kahden kahveilla kuikuilemassa asioita ja atmosfääriä. Hyvä on taas palata tutun tiskin ääreen...

Jk. Kuva ei liity tarinaan. Se liittyy siihen, että isä-Erkin syntymästä tulee tänään kuluneeksi yhdeksänkymmentäviisi vuotta ja kuvan kaappi (jonka päällä tuo röykkiöasetelma on) on isän toimistosta ja viisikymmentäluvulta peräisin.

Pehmoeläintaloudessa sattuu ja tapahtuu

Meillähän on niin lapsellinen huusholli, että meillä on lemmikkieläiminä pehmoeläimiä. Porukkaan kuuluu sympaattisia tyyppejä - muun muassa kuvan tiikeri. Tilanne oli toissaillalta, kun alettiin katsoa elokuvaa Lapsena kidnapattu. Ohjelmatiedoissa kyllä oli maininta, että elokuva sopii yli 7-vuotiaille, mutta kaiken varalta peitettiin tiikerin silmät. 

No, tiikeri istui elokuvan ajan ja seuraavan yön samassa asennossa. Seuraavana päivänä sitten se ottikin jo näin rennosti...

Kaikki alkoi vahakankaasta

Eilen oli sellainen päivä, jolloin keittiön vahakankaalla oli lakisääteinen ja toivottu pesupäivä. Kankaan alta löytyi kaunis valkoinen pöytä ja se kaipasi tehostevärejä. Paratiisikulho on siinä ollut jo pitemmän aikaa säilöämässä hedelmiä, mutta nyt nostin kaveriksi vihreän kaapin väliköstä keltaisen appelsiinivadin. En ollut vieläkään ihan tyytyväinen. Miestä nauratutti ja nauratti, kun hain siihen vielä tuon leikkuulaudan, kävin taittelemassa olkkarin tulppaanikimpusta yhden yksilön pieneen kaatimeen ja nostin ikkunalaudalta jouluksi ostetut pikkukortit vielä leikkuulaudaan päälle. Sitten oli kuvanoton aika. 

Onnea on iso pöytä, jolla mahtuu olemaan vaikka mitä! Mahdutaan kyllä vallan mainiosti syömäänkin, joka kait on pöydän perimmäinen tarkoitus... 

Toivottavasti en saa sakkoja!

Pidän tekstihuuumorista ja eritoten sen hieman sarkastisesta alalajista. Tuollaisen muistilehtiön ostin joskus viime kesänä ja se on kulkenut työlaukussa, sillä aina välillä irtolappuja tarvitaan. Tämän viikon ohjelmana on muuten työlaukun siivoaminen! Pitkäkin sairasloma päättyy jossakin vaiheessa eli ensi maanantaina menen taas töihin.

Uhmaan Kotimaisen kielten keskuksen ohjetta, jonka mukaan kirjoitetussa kielessä pitäisi käyttää uullista versiota eli puhua sairauslomasta. Toivottavasti en saa sakkoja! 

En narise, annan tulppaanien hoitaa sen

Nyt alkoi tulppaanikausi! Lauantain ruokakauppareissulla mukaan lähti kymmenen keltapunaisen tulppaanin kimppu ja heti tuli kevätolo - sitä ei haitannut edes lumisade, lumipeite eikä lumimaisema ikkunassa. Kukilla on ihmeellinen voima ja lumo.

Narisevat tulppaanit yöpyvät tuulikaapissa ja päivän ensimmäisiä töitä onkin kiikuttaa vaasi olkkarin pöydälle. (Tehty!) 

Verhoomosta huomenta!

Aina joskus kannattaa siivota erinäisiä laatikoita ja kaappeja. Meillä on ollut tapana pitää tammikuussa Suuri Kyseenalaistamisen Päivä (SKP) ja tänä vuonna päätimme uusiutua ja kyseessä onkin SKV eli päivän sijasta koko vuosi. Sen verran ollaan jo tultu vanhemmiksi ja hitaiksi, että tarvitaan vuosi. Toisaalta tavaraakin on niin paljon enemmän, että ehkä muutos on aiheellinen.

Aloittelin pari päivää sitten ja kävin omassa huoneessani pari ns. askartelulaatikkoa läpi. Eilen oli taas yhden vuoro ja siellä oli kaiken muun lisäksi kankaita. Meillä on kuvan pianotuoli vuosikymmenien aikana päällystetty monta kertaa uudestaan. Eilen siitä sitten tuli sinisävyinen! Mies sanoi ensin, että päällystää seuraavana päivänä, mutta muuttikin mielensä ja teki saman tien. On hieno! Niin kuin olisi uusi piano, vaikka jo kohta nelikymppinen.

Osaatko tämän sanan?

Kun lapsi oppii puhumaan, on hänen sanavarastossaan aika pian ´ei´. Ehkä siksi, että vanhemmat toistelevat sitä aika usein tai sitten ihan vaan siitä syystä, että se on kahden kirjaimen vuoksi helppo oppia.

Aikuisvuosina sana kyllä kuuluu varastoon, mutta aika usein sen tilalla on okei, kyllä, nojoo., ehkämävoin. Tarvitaan itsekästä kasvamista ja lisää vuosia, kun kahden kirjaimen sana otetaan taas käyttöön. Tässä iässä (60) tunnustan käyttäneeni sanaa jo pitkän aikaa. Se antaa suuntaviivat ja karttamerkit itselleni ja muille. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja joka paikkaan ei tarvitse mennä. Sanan käyttäminen on itsekkyyttä tai itsevarjelua, jompaa kumpaa tai molempia.