Huhtikuun saa pakata kalenterivarastoon

Huhtikuun viimeinen päivä ja vapunaatto. Mitään sen kummempia suunnitelmia ei ole tehtynä. Karusellin voi laittaa pari kertaa soimaan ja pakastimesta voi sulattaa muutaman munkin. 

Huhtikuun saa hyvästellä ja pakata kalenterivarastoon hyvillä mielin. Se tulee taas, kun on seuraavan kevään aika. Jos seuraavaa kevättä ei tule, siitä jää kuitenkin hyvät muistijäljet.

Heräämisiä on elokuvan nimi

Kevät ja kesä tietää yleensä heräämisiä aikaisemmin kuin talvella. Aika säännöllisesti herään kuuden pintaan ja tunnen nukkuneeni riittävästi. Herätyskello on meillä ollut viime ajat vajaakäytöllä - vain tosi aikaisina pakkolähtöaamuina se laitetaan kaiken varalta toimimaan.

Eilen aamulla kävelin yhdeksän aikaan kuvan jylhässä keskisuomalaisessa puumaisemassa. (Kahta minuuttia vaille tunnin lenkki teki hyvää päälle ja jaloille, kun luvassa oli päivällä virsikirjatyöpäivä ja sen monet musiikkitoiveet.) 

Kiitos teeseurasta!

Joskus käy niin, että hyviä hetkiä on kasapäin. En kuitenkaan usko, että ne kärsisivät inflaation tai jäisivät jalkoihin. En ollenkaan.

Eilen illalla vietin teehetkeä yhden ystävän kanssa. Tärkeintä siinä ei ollut tee eikä tarjottavat, ei tila eikä ajankohta. Tärkeintä oli hetken jakaminen ja siinä hetkessä Oleminen. Se oli enemmän kuin monet satunnaiset kohtaamiset tai viestittelyt, vaikka niilläkin toki on oma paikkansa ja merkityksensä. 

Muistoja mielessä ja kielessä

Kahvi on hyvää kotona, töissä ja kahviloissa. Lähikaupungissa tulee aina joskus poikettua kahvilaan. Niin tapahtui viimeksi eilen. Paikkana oli Kahvila Muisto. Kahvi oli tuoretta, sopivan vahvaa ja kahvilassa oli hyvin tilaa. Meillä on tapana ostaa kahta erilaista kakkua/torttua/tms ja syödä ne aina puoliksi. Oikeanpuoleisella lautasella oli sitruunatorttua marenkikuorrutuksella ja se oli aivan superhuippuhyvää. (Mies alkoi saman tien miettiä, miten sellaista voisi itse tehdä...) Vadelmajuustokakku oli tavallisempaa eli sellaista kasin luokkaa. Molemmista jäi hyvä makumuisto mieleen ja kieleen. 

Eilen(kin) viihdyin!

Jääkaapin oveen ilmestyi kuukausi sitten uusi mietelause, jonka allekirjoitan. Eilen viihdyin monessa paikassa - ensin tiskin takana (vaikka olikin kiireinen päivä), sitten työkokouksessa (vaikka vähän haikea olo tulikin, kun pieni porukka taas pienenee yhdellä) ja vielä kotiseutuseuran kahdessa kokouksessa. Eikä se viihtyminen siihen jäänyt eli kaiken huipuksi lähdettiin Miehen kanssa iltakahdeksalta kävelemään rakkauslukkosillalle ja takaisin. Vauhti oli reipas, ilma ihanan lämmin ja viileä samalla kertaa ja seura parasta mahdollista...

Lenkiltä saunaan, sitten teetä ja korttipeliä ja nukkumaan. Kerrassaan hyvä päivä ja kuitenkin ihan tavallisen helppoa. 

Urkurinpunainen

Burgundinpunainen on varmasti suurimmalle osalle tuttu väri. Sitähän voisi kutsua myös viininpunaiseksi. Muistan itse saaneeni joskus jo aikuisuuden kynnyksellä ahaa-elämyksen, kun tajusin, että viininpunainen tarkoittaa väriä, joka on punainen kuin viini eikä vai värin nimi. 

Mutta burgundinpunaisesta piti nyt sanailla... Kuinka moni mahtaa tietää värin, joka on urkurinpunainen? Sen voi nähdä lehahtavan soittajan kasvoille silloin, kun esimerkiksi virsikirjatöissä pienet tai isot koskettimet eivät osu sormien kanssa kohdilleen tai on tullut hypättyä silmillä yhden virren yli tai loppusoittonuotit on hukassa tai läheskaikki menee pieleen. Kokemusta on ainakin jostakin noista ja siitä väristä...

Opin kävelemään kantapään kautta

Edellinen ja samalla ensimmäinen aktiiviliikuntavuosi sisälsi kävelyä, joka oli samalla virtuaalikävelyä siinä mielessä, että laskin kaikki matkat yhteen ja ehdin kävellä Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin ja kaikista takaisin Laurilaan. Nyt vaan kirjaan tunnit ja matkat ja kävelen, koska se on kivaa.

Eilen illalla käveltiin rakkauslukkosillalle ja takaisin. Paras kaveri otti kuvan ennen isoa mäkeä, josta on tullut ihan mielimäkeni näissä maisemissa...