Opettajan paras kiitos ja onnistuminen

Minulla on ollut aikanaan paljon piano-oppilaita, mutta nykyään kansalais- ja musiikkiopisto hoitavat kiitettävästi sen puolen. Vuosien mittaan oli vuodentaiparinsoittelijoita ja sitten niitä, jotka jaksoivat jatkaa pitemmälle. Opetustyö kiehtoi minua ja opin siinä samalla itsekin vaikka mitä.

Opettajan paras kiitos ja onnistuminen on siinä, kun vanhat oppilaat sanovat soittavansa yhä tai somessa huomaan kuvan nuoteista soittimen telineellä. Eilisen paras uutinen oli se, kun tapasin kävelypolulla yhden vanhan oppilaan, joka kertoi hankkineensa omaan asuntoonsa pianon ja muistelevansa vanhoja opetuksia. Taito ja kipinä olivat siis säilyneet vuosien tauon aikana. Lähdimme omille suunnillemme ja tuo M vielä huikkasi ja kiitteli hyvästä opetuksesta. Oi, että minulle tuli hyvä mieli! 

Jk. Elokuussa -19 Turun Taiteiden yössä oli oransseja pianoja pitkin kaupunkia vapaasti soitettavissa. Pitihän minunkin edes kerran elämässäni soittaa kadulla!

Astiakaapissa on villiä menoa!

Olen aina ollut astiaihminen, mutta omalla twistillä. Matalia lautasia meillä on melkeinpä vain yhtä ja samaa valkoista, mutta syvien lautasten puolella meno on mennyt tosi villiksi. Pari ihan samaa väriä, mutta suurimmaksi osaksi kaikki erilaisia. Arkikattauskin kahdelle näyttää kauniilta, kun pöydässä on erivärilautaset. Violetti on talouden uusin tulokas ja kotiutui meille maanantaina. 

Hitaan aamun ihanuus

Mies oli lähtenyt aamujunalla reissuun. Oli sopinut treffit Esikoisen ja Kakkosen kanssa Tikkurilan kirjastoon ja päivän agendana on yhteinen Heurekan reissu. Minulla on siis omaa aikaa luvassa tänään ja huomennakin. Aion (yllätysyllätys!) kävellä, lukea ja tehdä ehkä myös jotakin huushollihommia.

Aamu on ollut ihanan hidas. Aamupalan söin yhdeksän maissa ja kohta lähden ensimmäiselle kävelylle.

Jk. Leipien päällä oli sinikeijua, salaattia, omatekoista seitania ja loput leipäjuustosta. Voisin luonnehtia herkkuleiviksi,

Iso runotyttö (maineen poluilla)

Eilen tuli kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta siitä, kun ensimmäinen runokirjani ilmestyi. Sen jälkeen on virranut Ihakkijoessa ja Aurajoessa - ja toinen kirja ilmestyi sitten seuraavana vuonna ja niiden jälkeen olen kirjoittanut runoja enemmän ja vähemmän. Joitakin on lehdissä julkaistu, joitakin laulutekstejä olen tehnyt ja väsännyt ns. tilausrunoja. Olen koko elämäni ollut Iso runotyttö.

Raitista ilmaa 5 t 23 min

 

Eilen oli aivan upea sää kävelylenkeille ja teinkin niitä kolme! Menu: 12,3 km lenkki lounaan jälkeen, 8 km päiväkahvin jälkeen ja 11,6 km vielä illalla ennen saunaa. Lyhythihalenkkejä olivat kaikki tyynni. Jos jotakin miinusta haluan etsimällä etsiä, se on mallia ´hirvikärpäset´. Niitä ei ihan kylän pinnassa ollut, mutta kaikilla metsäisillä osuuksilla kyllä ihan riittävästi. Illalla joku sinnikäs vielä juoksenteli jossakin pussilakanan vaiheilla, mutta kohtasi saman tien loppunsa. 

Jk. Hyvä päivä oli siis raittiin ilman ja askelien kannalta. Raitista ilmaa kertyi 5 t 23 min ja askeleita vähän yli 40000.

Askelviikot menossa

Eilen alkoi taas perinteinen TUL:n Askelviikot -kisa, jossa kahden viikon aikana kirjataan kaikki askellukset ylös ja osallistutaan kilpailuun. Olen mukana neljättä kertaa. Laskin viimevuotisten kisa-askeleiden keskiarvon, jotta tiedän, mitä tavoittelen. Toivon itselleni suotuisia säitä, sopivan kireitä kengännauhoja ja hyvää mieltä. Viime vuonna olin ikäsarjassani kuudes. 

Kuin villasukan varsi!

Lauantain lenkin varrella oli muutakin kuvattavaa kuin eilisen postauksen maisema. Vanhan kirkon piha oli jo turistiton, joten istuskelin vähän aikaa penkillä ja räpsin muutaman kuvan. Kellotapulin väritys toi eittämättä mieleen kirjoneuleisen villasukan varren ja siitä tuli heti syksyisen lämmin olo.