Eletään (kuin) viimeistä päivää

Kohta alkaa olla tilinpäätöksen aika. Plussat ja miinukset, kassatilanne, yli- vai alijäämä, risut ja ruusut.

Pohjoismainen keramiikka- ja sisustustavara-alan perheyritys teki yhdenlaisen ennätyksen. Se lähetti kymmenen minuuttia sitten sähköpostin, jossa mainosti keväisiä alelöytöjä. Nyt jo! Keväisiä? Haluan vielä elää talvessa, joten ei kiitos... 

Toiseksi viimeinen päivä

Vuotta ei ole enää kuin rippeet jäljellä. Samoin on suklaakonvehtien ja pikkuleipien kanssa, joista kaksi lajia (suklaanapit ja parmesaanipikkuleivät) on jo loppuneet. Koristeet ja valot on vielä paikallaan ja saavatkin olla loppiaiseen tai lähesloppiaiseen asti. 

Eilen saateltiin yhdet joulurakkaat junaan. Tänään on toistenkin lähtöpäivä. Meillä oli hyvä joulu sinisessä pienessä talossa, jossa sopu antoi sijaa ja oli hyvä olla yhdessä. 

Elämäni joulutortuissa mitattuna

En ole koskaan ollut joulutorttuihminen. En oikein ymmärrä voitaikinan ja luumuhillon liittoa. Onnekseni nykyinen mieheni on samoilla linjoilla kanssani tässä joulutorttuasiassa. (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen ollut naimisissa kohta kolmekymmentäviisi vuotta yhden ja saman miehen kanssa ja juridisestihan hän on nykyinen mieheni.)

Pari viikkoa sitten tein neljä vihreäkuulatorttua ja kaksi persimontorttua. Ne syötiin parin päivän aikana. Mies teki eilen luumuhillotorttuja. Illalla sitten pelasimme viidestään SkipBo-peliä ja samalla nassutimme torttuja ja pikkuleipiä. Mietittiin, miten esimerkiksi yksi hiihtäjä voi syödä sata torttua joulun aikana. Ja kuinka monta joulutorttua ollaan syöty. Esikoinen kehittikin sitten otsikon: Elämäni joulutortuissa mitattuna. 

Kalenterissa luki, että tänään on torstai

Laurilan arki on yleensä aika hiljaista ja joskus jopa pölyttyneen jämähtänyttä. Toista on näin joululoman aikana, kun väkeä on paljon ja monia ajatuksia surraamassa. Eilen porukka pieneni yhdellä, kun Vävy lähti. Pakkasin mukaan pikkuleipiä. (Kuvan piparit tein kissanvahtikeikalla, joten niistä on meillä vain kuva, ei makuelämyksiä.)

Tänään on Viattomien lasten päivä. On myös Kortinpeluupäivä. Sitä tulee näin joulun aikana harrastettua pasianssin ja muun muodossa. Tänään on torstai ja se asia piti tarkistaa kalenterista, kun päivät menee vähän sekaisin lomaillessa...

Kampasimpukoita ja teekahvia

Jos Gordon Ramsay on oikeassa, on kuvassa yksi haastavammista raaka-aineista! Kampasimpukoita ko. mestarikokki lähettää takaisin, kun niiden paistaminen ei tahdo onnistua. Toinen muka-vaikea on risotto ja sitä ainakin meillä Laurilassa tehdään onnistuneesti. En minä, mutta Mies. Kolmas olisi Wellingtonin pihvi, mutta se ei kuulu meillä listalle.

Viime päivinä meillä on ollut kahvila-ravintola monta kertaa. Tarjoilija on kiikuttanut asiakkaille pieniä kahvikuppeja, joissa on ollut kahvia, teetä, kaakaota tai teekahvia. Myös ruokaa on tarjottu, ainakin ankeriaskeittoa ja jälkiruokana jäätelöä tai leivoksia. Astiat on välillä tippuneet lattialle, mutta tarjoilualttius on ollut ihailtavaa.

Jk. Kuvan nappasin kolmisen viikkoa sitten Ateneumissa.

Koo niin kuin kivaa!

Tapaninpäivä valkeni tai ei ehkä valkenemisesta voida ihan konkreettisesti puhua, kun on vielä pimeää, mutta aamussa nyt kuitenkin ollaan. Nukuin koko yön yhteen kyytiin aamukahdeksaan asti. Olen nyt oikein hyväntuulinen, joka yleensä liittyy hyviin yöuniin.

Tänään saadaan Laurilaan lisää väkeä. Koo niin kuin kivaa! 

Jk. Sain eiliseen mahtumaan kaiken muun lisäksi kaksi kävelylenkkiä. Seitaninsulatuslenkkiä, nääs.

Jouluaamuna

Jouluaamuna voi nukkua puoli yhdeksään, kun ei ole kiirettä minnekään... Silloin missaa joulukirkon, mutta nukkuu hyvin ja tunnettuahan on se, että kaikkea ei voi saada.

Kuulin eilen todella hyvän joulusaarnan. Tai ehkä oikein kunnolla jumaluusoppineiden mielestä se ei olisi edes saarna, mutta minulle se oli. Pieni mies istui pöydän päässä syöttötuolissaan iltapalalla ja sanoi lopuksi: Vaari ja mummu ja Ilmo ja äiti ja isi ovat kavereita. Katsoi meihin kaikkiin vuorotellen ja toisti vielä uudestaan lauseen. Se oli joulun sanomaa, jos mikä.  

Jk. Kuvassa on meidän pikkuperhe. Itse olen neljäs vasemmalta. 

Aa niin kuin aatto

Laurilassa herättiin jo seitsemältä jouluaattoon. Kaikki muut olisivat toki vielä nukkuneet tovin tai kaksi, mutta nuorimmaisella oli paristot ehtineet jo latautua siihen mennessä täyteen. Kohti uutta päivää siis ja ei mitä tahansa päivää, vaan jouluaattoa! 

Kuvassa on tämän vuoden joulukorttimme. Toivotan sen myötä jokaiselle sellaista joulua, joka on omanlainen ja jokaisella erilainen. Perinteitä noudattaen en aio pitää blogivapaata, joten huomenna on luvassa taas raporttia...

Aatonaattoaamuna

Eilen kävin isossa hypermegasupermarketissa ja siellä ei voinut tuntea itseänsä yksinäiseksi. Asiakkaat melkein törmäilivät toisiinsa ostoskärryillä ja ilmeet alkoivat olla jo kärsimättömiä, vaikka oltiin vasta iltapäivän alussa. Olin hyvin tyytyväinen, kun sain tehdä vain muutamia täsmäostoksia. Lähinnä vain hengailin ja kulutin aikaa, kun Mies oli hakemassa bussilta joulurakkaita. Pahaksi onneksi bussi oli myöhässä ja se tuli minulle kalliiksi, kun eksyin lopuksi myös yhteen vaatekauppaan...

Astronominen talvi ja joulurakkaat

Nyt on Laurila koristeita, seitania ja ensimmäisiä joulurakkaita vaille jouluvalmis! Nuorimman lelu- ja kirjahyllynurkkauskin on tietysti siivottu ja lattialla on liikennematto, jossa on hyvä kurvailla autoilla. Sopu säilyi siivotessa ja kirjaimetkin pysyivät normaalinkokoisina koko päivän. Hyvä me!

Nautin siitä, kun opin aina jotakin uutta. Eilen opin, että talvipäivänseisauksesta alkaa astronominen talvi, jota kestää noin yhdeksänkymmentä vuorokautta. Ja tuohon astronomisen talven alkamiseen päättyi syksy. 

Aika hintsusti pituutta

Tänään voisi seisahtaa, kun kerran talvipäiväkin tekee niin. Tälle päivälle on luvassa pituutta vähiten koko vuonna. Eli aika hintsusti siis. 

Tänään meillä on ohjelmassa siivouspäivä. Se aloitetaan ihan kohta kunnon aamupalalla, sillä tyhjin vatsoin ei puunaaminen onnistu. Muutenkin on hyvä varata päivään useampi evästauko. Vuosikymmenien kokemus puhuu...

Kirjahyllypäivän jälkeisenä aamuna

Eilen oli kirjahyllypäivä, joka tarkoitti sitä, että laitoin pinot suoraan ja pyyhin hyllyt. Nyt kirjastomme näyttää paljon jämäkämmältä ja asiallisemmalta. Tuon lisäksi siivosin olkkarin kaikki tasot.  Mies leipoi kasvispasteijoita ja shakkiruutuja. Oli siis varsinainen tehopäivä! Illalla kuitenkin sanoin lähteväni vielä kävelylenkille ja kävelinkin tutun kympin lenkin. Teki hyvää tuulettaa pääkoppaa. En olisi uskonut, että jäisin näin koukkuun...