Syö eri värejä!

Jostakin luin taannoin, että päivittäin pitäisi syödä mahdollisimman monia värejä. Se ajatus juolahti mieleeni, kun olin kasannut sinkkutarjottimen täksi aamuksi ja kuvasin sen ennen hetkeä ennen aamupalailua. On värejä ja kaiken lisäksi herkullista syötävää! Tästä keskiviikkopäivä pääsee hyvin käyntiin.

Väärä päivämäärä

Eilen kävin parilla kirpparilla. Tein muutaman ostoksen ja otin yhden kuvan. Jos tuon mukin jälkimmäiseen päivämäärään uskoisi, olisi minun horoskooppiuskoni romahtanut saman tien. Onneksi tiedän, että siitä puuttuu ykkönen edestä. Mukeja oli useampikin myynnissä. Ehkä juuri tuon virheen takia. 

Jk. Eilen oli kevät. Tänään heräsin talveen. Lunta sataa aika sakeasti.  

Upouusilla kengillä matkaan

Aina välillä on hyvä irtaantua ihan tuikitutuista neliöistä ja kuutioista. Sitä voisi kutsua yksityiseksi laatuajaksi. Minusta on nykyään tullut kotihiirempi kuin ennen, mutta osaan silti yllättää. Eilen päivällä kerroin Miehelle, että lähden reissuun. Kännykän herätyskello oli meillä soimassa ennen viittä ja nyt istun upouusine kenkineni junassa. Sekä kengät että matkaanlähtö tuntuvat mukavilta.

Yhteenlaskua heti aamutuimaan

Kakkonen opetti tänä aamuna meille kummallekin kaksi laskua. Kaksi plus kaksi on neljä. Sata plus sata on kaksisataa. Kyllä noilla tiedoilla taas pärjää pitkän aikaa! Kävi myös kertomassa, millaisen unen oli nähnyt ja siinä oli ollut legokaupunki. Ei kai mikään ihme, kun eilen selattiin legokuvastoa ja ikivanhoja rakennusohjeita ja pengottiin laatikoista sopivia palikoita.

Minulla on virsikirjatöitä tänä ja tulevana viikonloppuna. On siis muillekin kuin kotivaatteille käyttöä…

Tietoiskuja kesken kaiken

Torstai-iltana saatiin Esikoinen ja Kakkonen meille viikonlopun viettoon. On leikitty legoilla, luettu, pelattu, nukuttu hyvin ja kuultu tietoiskuja milloin mistäkin. Eilen illalla poika oli Vaarin kanssa syömässä iltapalaa ja kesken kaiken keittiöstä kuului: Aivot kuuluu hermostoon. Siitä asiasta keskusteltiin vähän aikaa ja sitten taas jatkettiin syömistä. Viisivuotias on omatoiminen ja helppo tapaus. Ja ihana.

Yleisön pyynnöstä!

Tässä sitten on se neljäs leikkuulauta! Toimii yhtä hyvin kuin muutkin kaltaisensa eli tarjoilee ruokapöydässä leviterasiaa, juustoa, kurkkukulhoa, maitopurkkia tms. Puhdistuu tarvittaessa muutamalla pyyhkäisyllä eli on varsin helppohoitoinen.

Eilisestä vielä muutaman rivin verran

Löysin kuvan Oton arkistosta. Se sopii jotenkin niin mahdottoman hyvin tähän päivään, eiliseen päivään, viiteen vuoteen ja varsin omanlaatuiseen huumoriini.

Eilinen merkkipäivä sisälsi muun muassa onnitteluja eri viestimien kautta, röstiä, kaksi elokuvaa (One Life ja Havumetsän lapset), tunnin spinnauksen, pizzaa, pienen oluen, myöhäiset iltakahvit (klo 21 jälkeen) ja kahviliköörin kahvin kyytitytöksi. Tosi hyvä päivä. Kannatti syntyä! 

Sinut ikäni kanssa

Tänä aamuna klo 5.20 olin saavuttanut kuvan ikänumeroparin. Mies kysyi just äsken,  miltä nyt tuntuuu. Sanoin, että ihan hyvältä. Nukuin hyvin melkein aamukahdeksaan asti ja ilmeisesti unessa oli taustamusiikkia, kun ainakin loppumusiikkina oli Popedan Tahdotko mut tosiaan. Siihen heräsin.

Olen mielestäni aina ollut sinut ikäni kanssa. Se on numeroita, mutta myös elettyä elämää ja kuljettuja/käveltyjä kilometrejä.

Minä myös!

Eilisen postauksen jälkeen keittiöstä kuului jupinaa ja se olisi varmaankin äitynyt kapinaksi, jollen olisi saman tien ottanut kuvaa ja antanut lupausta. Siispä, saanko esitellä: Tässä on Rati riti ralla. Hyötykäytössä muiden kaltaistensa kanssa ja silmänilona arkipöydässä. 

Jk. Suomen vanhat majakat -leikkuulauta ilmoitti, että se kyllä tulee toimeen ilman isompaa julkisuutta. On nähnyt tyrskyt ja myrskyt, kokenut elämää sen verran, että sanoi kestävänsä sen kuin majakka. Toista on nämä nuoret…

Käytän, en hilloa!

Marraskuussa kirjoitin leikkuulaudasta, jonka hilloamisen lopetin ja joka siitä asti on nostettu päivittäin pöytään. Sillä on kolme muuta kaveria ja kaikki ovat hyvin usein palvelusvuorossa. Uhosin kyllä, etten leikkaa noin hienojen lautojen päällä, mutta nyt olen lipsunut siitä(kin) periaatteesta. Juustoa voi mainiosti laudan päällä leikata. Käyttöesineitähän nuo kaikki ovat! Kuvassa on Kompotti, edellisen kerran leikkuulauta oli Puutarhurin parhaat. Kaksi muuta ovat Rati riti ralla ja Suomen vanhat majakat. Puolet olen saanut ja puolet ostanut itse. 

Tarran totuus

Tällä viikolla posti toi lähetyksen. Sattuneesta syystä avaan sen vasta ensi viikolla. Kuoressa oli tarra, jonka teksti ilahdutti ja sai hymyn huulille. Kiitos, H! 

Tarrasta tuli muistuma: Osallistuin vuosia (ja monia kiloja) sitten parin työkaverin kanssa koulutuspäivään, johon oli saatu sopimaan muun ohjelman lisäksi alustus toimistopukeutumisesta eli mikä sopii, mikä ei. Käsiteltiin tekstiteepaidat, isot korut ja paljaat varpaat ja kuultiin ehdoton ei niihin kaikkiin. Jne. Lopuksi alustaja kysyi naisvoittoiselta yleisöltä, kuinka moni on itseensä tyytyväinen. Nostin käteni ja olin lähes ainoa. 

Käsinmaalattua kuusikymmenlukua!

Keskiviikkona kävin paikallisella kirpparilla. Kiertelin ja kaartelin ja sitten huomasin vitriinissä kauniin maljakon. Pyysin myyjää avaamaan vitriinin ja pienen tsekkauksen jälkeen ostopäätös oli valmis. Maksoin ja käärin maljakon sanomalehteen ja laitoin sen reppuun, sillä olin kävellen liikkeellä. Kotona sitten otin kaunottaresta kuvan ja aioin lähettää sen saman tien Miehelle, mutta en lähettänytkään. Kun Mies palasi eilen reissulta, sanoin ostaneeni yhden jutun kirpparilta ja hänen pitää etsiä se. Ei mennyt kovin kauan aikaa (ja vain muutama hutiehdotus!), kun maljakko löytyi. Yhdessä ihastelimme sitä ja totesimme sen sopivan hyvin nuottikaapin päällä olevaan kauniiden tavaroiden kokoelmaan.

Jk. Pohjasta löytyi Arabian leima ja käsinmaalattu -teksti. Käänteisellä kuvahaulla löysin tiedon, että maljakko on 60-luvulta.