Vuosi melkein lopussa!

Vuotta on enää hintsusti jäljellä. Tälle päivälle on luvassa leipomista Kakkosen kanssa, vuoden viimeinen (kunnon) kävelylenkki ja tietysti nakit ja perunasalaatit. Klaanielämä Laurilassa on sujunut hyvin. Iltaisin ei ole kauan jaksanut iltakirjaa lukea, kun uni on voittanut.

Huomenna on aika tehdä inventaario tästä vuodesta. On laskettava kilometrit ja kirjat, ynnättävä tunnit ja minuutit. Ei ole tietystikään pakko, mutta kun minä olen tällainen numerofriikki…

Kyllä tontut tietää!

Lappu löytyi lauantaina kuistilta ja kuistilla ulko-oven vieressä nökötti kolme lahjakassia. Kakkonen sai kunniatehtävän lukea paketeista nimet ja kuljettaa ne lahjansaajille. Laurilassa siis vietettiin tänä vuonna tuplasti jouluaattoa! Paketeista kuoriutui kaikenlaista kivaa, tarpeellista ja hauskaa. Hyvin olivat tontut taas vuoden aikana seurailleet ikkunoiden alla kaikkien kolmen huushollin elämää. Kyllä tontut tietää!

 

Hei, me soitetaan!

Tänään(kin) oli virsikirjatyöpäivä. Aamulla kahdeksan jälkeen Kuopus ja Ykkönen lähtivät omaan kotiinsa joulunvietosta tyytyväisinä. Lähtö oli sen verran aikainen, että heille pakattiin mukaan juna-aamupala. Me muut lusikoitiin puuroa mustikoilla vähän myöhemmin. - Musisointi sujui hyvin ja saamani palaute lämmitti mieltä.

Sopu sijaa antaa!

Eilen Laurilan joulumuonavahvuus väheni yhdellä, kun Vävy matkasi simofrangenmaisesti Tampereelle. Tänään muonavahvuuteen tulee neljä lisää eli meitä on sitten vähän aikaa kahdeksan hengen talous koolla. Sopu sijaa antaa ja yksi lisävuodesohva tulee käyttöön. Onpahan mitä muistella sitten, kun ollaan Miehen/Vaarin kanssa taas kaksin…

 

Pizzoja ja legorakennusta

Eilen oli tapaninpäivä, joka on Laurilassa jo vuosikymmeniä ollut pizzapäivä. Niin eilenkin. Mies teki taikinan ja muotoili siitä kaksikymmentä pienehköä pizzaa, jotka minä täytin niin, että vaihtoehtoja oli viisi erilaista. Hyviä olivat kaikkien mielestä.

Eilen oli myös legopäivä. Olohuoneessa oli ilmeisesti menossa jotkut legomasterslaurilat, kun ajastinta ja aiheita tarvittiin. Hienoa jälkeä syntyi.

Onnenläikähdyksiä

Joulupäivääni kuului kaksi kävelylenkkiä (yht. 18 km), kunnon päiväunet, tietovisaa, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Aamupäivälenkillä tunsin yhtäkkiä mielessäni ja sydämessäni onnen läikähdyksiä ja tunne oli hieno. Lähes liikuttava, sanoisin. Onnen osatekijöinä elämä, kaikki rakkaat omat, joulutunnelma ja hyvä terveys/kunto. Vähemmästäkin läikähtelee…

Muistamisen valoja

Joulu rakentuu perinteistä. Eilen illalla lähdin puoli kymmenen jälkeen seitanin- ja laatikoiden sulatuslenkille. Jotenkin ihmeellisesti ilma oli valoisaa, liikenne oli aika vähäistä ja kuuntelussa oli samalla Spotifyn  Rauhallista joulua. Kävelin tullessa hautausmaan eli kuolleiden kaupungin halki. Kynttilöitä oli satoja ja taas satoja. Muualle haudattujen muistopaikalle oli iltapäiväkäyntimme  jälkeen tullut monia kynttilöitä lisää.

Myöhäisillan kävely oli niin hieno kokemus, että päätin ottaa sen tavaksi. Se oli minun oma yksityinen jouluhartauteni.

Joulua!

Hyvää jouluaattoa! Aamulla täällä oli Ykkönen jo katsomassa Joulupukin kuuma linja -ohjelmaa, kun tulin makuuhuoneesta aamutoimiin. Tonttu oli anivarhain käynyt kuistilla tuomassa pienen paketin, tonttupuuro ja sekahedelmäsoppa ovat kiehumassa ja Laurila on jouluinen. 

Meillä on Miehen kanssa kahdeksaskymmeneskuudes yhteinen joulu. Jänismatematiikalla voi päätyä noin isoihin lukuihin, ei Ojalan laskuopilla. Ehkä se johtuu pitkistä korvista…

Toivottavasti joulurauha, -ilo ja -mieli löytävät sinunkin kotiisi. Kaikkea hyvää ja lampaanvillanlämpöisiä ajatuksia!

Aatonaattona

Yksi yy-öö jouluun on, voin nyt lyhyen matematiikan pohjalta laulaa. Eilen illalla kävin vielä olemassa pätkäkanttorina hirvimiesten kodalla. Joululaulut raikuivat kodan täydeltä ja kännykän taskulamput & otsalamput antoivat valoa. 

Tänään Laurilassa on tonttupullapäivä, joulukuusenlaittopäivä, liinonjensilityspäivä, koristelupäivä ja ruokakauppapäivä. Niin ja minulla myös kävelylenkkipäivä. 

Hei, meillä luetaan myös jouluna!

Laurilassa luetaan jouluna ja joulun ulkopuolella. Etsin hyllyistä ns. joulukirjoja ja pinkkasin ne odottamaan lukijoita. Luulen, että pinosta löytyy monenikäiselle selailtavaa. (Kuvauksen ajaksi nostin kirjat sohvalle, mutta niiden  jouluolemistila on sohvan vieressä kaiuttimen päällä.)

Tänään menen virsikirjatöihin & joululauluvihkotöihin ja ekat omat saadaan meille tänä iltana. Kuopukselle jäi tonttupullien leipominen ja liinojen silitystä, Vävylle ja Ykköselle kuusen haku yhdessä Miehen kanssa. Muuten meillä onkin jo joulu.

Valkoista!

Toissapäivänä ostin meille jouluruusun lähikaupasta (jonkinasteisen) miettimisen jälkeen. Hintaa oli sen verran, että ostamista piti siksi tovi pohtia. Mutta on se kaunis! Kaupunkireissulla mukaan lähti kolmen valkoisen hyasintin pata. Joinakin jouluina olen metsästänyt turhaan valkoisia hyasintteja ja on ollut pakko tyytyä sinisiin tai punaisiin. (Sininen on muuten lempivärini, mutta se ei päde hyasintin kohdalla.) - Opin äsken muuten uuden sanan! Rondella on jättikokoinen paperipipari tuossa kukkapadassa eli se päällystää tylsähkön muoviruukun.

Onnistunut irtiotto

Viime viikonloppuna oltiin koko kuvan klaanin kesken Somerolla. Melkein keskellä-ei-mitään, mutta kuitenkin vain neljän kilometrin päässä Someron keskustasta. Pihlajaharju oli ihana iso vanha talo, jossa jokaiselle oli tilaa touhuta ja kaikille oli hyvät petipaikat. Pihasaunaa lämmitettiin molempina iltoina ja sähköpiano oli ahkerassa käytössä. Kaikkein pienin eli seitsenkuinen Kolmonen nautti selvästi, kun sylejä oli monta tarjolla ja Ykkösen ja Kakkosen leikkejä oli kiva seurata. Pojat nukkuivat yhteisessä huoneessa ja aamulla heräilivät jatkamaan edellistä leikkiä. - Syötiin ja nukuttiin hyvin ja kerättiin voimia kaikkiin joulupuuhailuihin. Onnistunut irtiotto, ehdottomasti!

 

Laatikot Ykköselle, Kakkoselle ja Kolmoselle

Joulusiivous ulottui eilen omaan huoneeseeni. Viime viikolla tein jo tilaa hyllyyn lautapeleille, jotta sain legoparkin musiikkihyllyn viereen. Siivosin myös eteisen lastenosaston ja samalla otin käyttöön klaanin tenaville ostetut laatikot. Nyt on jokaisella ihan oma säilytyslaatikko tärkeille kirjoille, pikkuleluille ja muulle. Toimivat tarvittaessa myös mummulaunohdusten tyyssijoina.

Kirjoitusvirheellä ja ilman!

Kaivelin aamukahvia juodessa samalla Oton arkistoja ja muistoja. Löysin osuvan jutun, josta päätin sanailla tänään muutaman rivin verran… Se todellakin osui ja upposi. Klaanin kokoontuessa on ihana nähdä ja saada nauruja, hymyjä, muistoja, halauksia roppakaupalla. Kuvan tekstissä muutan kuitenkin pari asiaa. Oman -> omat. Sitten tuossa viimeisessä sanassa on kirjoitusvirhe jo muutenkin, joten siitä tulee onnellisina. 

Jk. Huomasin tuon kirjoitusvirheen vasta nyt ihan kirjoitusproggiksen loppumetreillä. Kaikkea ei voi saada. Olen tallentanut kuvan arkistoon yhdeksän vuotta sitten.

Kaikenlaisia lukuja

Eilen illalla tavoitteenani oli kävellä 6,6 kilometriä. Kävelin sitten kuitenkin 8 km. Miestä huvittaa, kun lasken niin tarkasti kaikki, mutta nyt meni sitten 3400 km rikki reilusti…

Erikoista tässä oli se, että kun sunnuntai-iltana kävin lenkillä kahdenkymmenen asteen pakkasessa, oli ihan jees ilma. Eilen oli pakkasta vain viisi astetta, mutta välillä aina kävi viima naamaan. Saunanlämpö tuntui erityisen ihanalta lenkin jälkeen.

Jk. Kuvassa matkan varrelle osunut (kuv.) ulkolamppu. Valaisi hautausmaalla kulkua.

Tasan viisi vuotta sitten pihaan tuli piipaa-auto

Tasan viisi vuotta sitten jalassa ei ollut näin komeat villasukat vaan lötköt sairaalasukat. Tasan viisi vuotta sitten aamuvarhain oli piipaa-auto hakenut minut kotoa ja kyörännyt isoon sairaalaan. Tilanne oli vakava, mutta vakaa. Jouluaattona pääsin kotiin toipumaan ja omat saivat huokaista (edes vähän) helpotuksesta. Sanoivat parhaaksi joululahjaksi…

Nyt näiden vuosien jälkeen voin hyvin. Olen onnellinen ja kiitollinen. Yritän pitää parempaa huolta itsestäni.

 

84 vuotta kihloissa

Tänä aamuna mietittiin dilemmaa, voiko sanoa olleensa kihloissa 2x42 vuotta, jos on sen jälkeen mennyt naimisiin. Esikoisen mielestä voi ja uskon hänen sanaansa. Siis olemme olleet kihloissa Miehen kanssa tänään 84 vuotta. Se on rakkautta, totisesti on!

Nukkui tai teeskenteli nukkuvansa

Törmäsin (kuv.) kauppakeskuksessa joulupukkiin, joka teeskenteli nukkuvansa tai nukkui oikeasti silmät auki. Onnistuin rajaamaan kuvasta pois tyynyjen mainostekstit, sillä tämä ei ole kaupallinen yhteistyö enkä hyödy tästä mitään muuta kuin huvittuneen hyväntahtoisen olon verran. 

Lucia tuo valon

Hyvää Lucian päivää! Lucia on valon tuoja, siksi postauskuvaksi valitsin kynttilän. Ajatus valosta tuntuu tervetulleelta näinä päivinä kahden pimeän kätellessä toisiaan. Tälle viikolle sattuu kaiken lisäksi täysikuu, joten se ja lumi valaisevat extraa. Hyvä niin!

Hiljaisenkaunis hetki

Tiistaina iltapäivällä satuin katsomaan makkarin ikkunasta ulos ja saman tien oli räpsäistävä kuva. Taivas ei ihan liekehtinyt siinä vaiheessa, mutta väri oli kuitenkin jo hiljaisenkaunis ja etupihan puut, pensaat ja penkki loivat lumen kanssa jotenkin japanilaishenkisen tunnelman. 

Mitä tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten?

Neljäkymmentä vuotta sitten oli tärkeä päivä. Ei sen vuoksi, että Unicef saavutti täysi-ikäisyytensä. Ei sen vuoksi, että tähtitieteilijä Anders Lexellin kuolemasta tuli kuluneeksi kaksisataa vuotta. Eikä edes sen vuoksi, että Sinuhe egyptiläisen ilmestymisellä oli kolmekymmentäyhdeksänvuotispäivä. Nuo kaikki kalpenevat tyystin sen asian rinnalla, että meille syntyi silloin Esikoinen. Ei talliin, vaan sairaalaan. Ei yöllä, vaan päivällä klo 13.27.

Onnea, rakas poika! Sinusta kasvoi hieno mies, ahkera yrittäjä ja hyvä isä. Meille olet yhä se sama Jyppyrä…

Jk. Lasta nukutettiin milloin missäkin. Kuvan mukaan joskus myös pakastimen päällä…

Onneksi on kirjastoja ja kirjoja!

Eilen kävelin viemään kolme kirjaa kirjastoon. Alin oli paras, keskimmäinen yllättävän heikko lehtolaiseksi ja ylin oli kiinnostava. Alinta sain odotella pitkään. Kävellessäni reppuselkäisenä kohti kirjastoa mietin, miten sitä pärjäisikään ilman kirjoja, ilman lukemista, ilman monia kiinnostavia tarinoita! 

Jk. Vein nuo kolme, lainasin kaksi uutta kotona odottavien seuraksi. 

Aamulla, mutta ei varhain

Aamulla heräsin seitsemän jälkeen. Mies oli lähtenyt hipihiljaa vierestä ja oli jo matkalla Kotoseen. Käy kastelemassa kukat, katsomassa taidetta ja nuuhkimassa historian havinaa ihan itsekseen. 

Heräsin toisen kerran kahdeksan jälkeen. Tein itselleni hyvän ja hitaan aamupalan. Sinkkuaamujen seurana on yleensä aamuteevee ja niin oli tänäänkin. Päivälle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia, mutta enköhän minä jotakin keksi! 

Onnea, Jean!

Hyvää Sibeliuksen päivää! Luultavasti etsin tänään jossakin vaiheessa päivää nuottikaapista vaikkapa Kuusen, istahdan tuolle lehtikuvioiselle tuolille ja musisoin merkkipäivän kunniaksi. Levylautaselle/levykelkkaan voi laittaa Valse Tristen tai viulukonserton. Ehkäpä myös juomme hyvät päiväkahvit…

 

Oi mitä ystävyttä!

Tällä viikolla olen ollut kolmena päivänä virsikirjatöissä, kun Virallinen Soittaja on virunut sängynpohjalla tai/ja sohvannurkassa. Tiistaina ja torstaina olin joululaulutöissä ja eilen sitten oli tummanpuvunpäivä (tosin rikoin tietoisesti värietikettiä fazerinsinisillä korvakoruilla), kun oli itsenäisyyspäivän messu ja juhlakahvit.

Mennessäni eilen aamulla kirkkoon hyvissä ajoin (=tuntia ennen alkamisaikaa), näin pienen suklaanallen nököttämässä flyygelin kannen päällä. Naurahdin ja siirsin sen koskettimien viereen. Messussa oli paljon liikkuvia osia, kuoroa ja muuta muistettavaa ja spesiaalia. Messun päätyttyä pakkasin nuotit laukkuun, laitoin kirjat pois ja kävin kysymässä työkaverilta, oliko nalle häneltä. Oli, kun tiesi minulla olleen aika rankkoja työpäiviä ja halusi ilahduttaa. Oi mitä ystävyyttä!

Jk. Nalle pääsi Laurilaan suklaaparkin viereen. Tulee syödyksi jonakin päivänä.

 

Minun Suomeni

Itsenäisyyspäivä kuuluu niihin päiviin, jolloin luotetaan perinteisiin. Olen samalla linjalla. Siksi tänään siteeraan perinteisesti itseäni ja tekstiä, jonka olen tehnyt jo vuosia sitten. Tuossa runossa kiteytyy minulle sininen ja valkoinen ja uskallan sanoa, että olen siinä jopa onnistunut. 

Molemmille oma!

Sinisen laatikon sain Esikoiselta syntymäpäivälahjaksi kolme vuotta sitten ja se oli minulla töissä käytössä lähtevän postin satamana. Kun olin toimistomaailmassa täysinpalvellut, keräsin omat tavarani pahvilaatikkoon ihan niin kuin kaikissa elokuvissa tehdään aina potkujen jälkeen. Silloin myös postilaatikko pääsi Laurilaan. Tänä syksynä löysin paikalliselta kirpparilta sille vaaleanpunaisen kaverin. Nyt ne nököttävät kuistin seinässä kauniina kaksikkona ja toimivat tarvittaessa pikkuviestittelyssä. Korkeusero on yhtä kuin asukkaiden pituusero…

Olkkarin komentokeskus

Olkkarin pöydällä oli ennen aina kaitaliina ja sitten joku tarjotin, jossa mitä milloinkin. No, sitten keksin, että meillähän on kaksi tuollaista isoa Muija -tarjotinta, joista toinen joutaa ihan hyvin pysyväiskäyttöön pöydälle. Siinä on aina kaukosäätimet ja pari kynttilää, jotakin naposteltavaa ja lasinalusia (kupin-). Tavallaan niin kuin olkkarin komentokeskus! 

Kynttilähuomenta!

Huomenta! Sytytin aamupalapöytään kynttilän tunnelmantuojaksi. Keittiön Lokki tuo muuten kyllä ihan riittävästi valoa kahvinjuontiin ja puuronsyöntiin, mutta kynttilä on aina paikallaan. Pihalla näkyy olevan ohut kerros valkoista ripettä - vähän niin kuin olisi styroksia revitty, hajoitettu ja ripoteltu. 

Taulun kertomaa

Facebook on muistikirja ja muistuttaja. Tänä aamuna sieltä löytyi kuva kolmentoista vuoden takaa. Huoneeni seinällä oli silloin ja on edelleen kolmen taulun sarja ostokortteja ja tämä on niistä yksi. Kaisu-täti oli varsinainen hilloaja ja siksi nuo kortitkin olivat jääneet talteen. Ostokorttien Liisa oli minun äitini, joka eli aina vuoteen 1993 saakka. Taulut kertovat lähihistoriaa, joka itse asiassa ei ole edes kaukaa.

 

Marraskuu selätetty!

Hyvää ensimmäistä adventtia! Vuosikymmenien aikana meillä on ollut kuvallisia ja raaputettavia kalentereita ja joskus joku suklaaversiokin. Tänä vuonna satsasin välipaloihin. Luvassa siis jouluun asti terveellisiä pikkuherkkuja jaettavaksi.

Marraskuun selätys onnistui hyvin. Se kulutettiin päivä kerrallaan. Välillä oli lunta, välillä ei. Viimeisenä päivänä saatiin piikit olkavarsiin koronaa ja influenssaa vastaan. Illalla särki lihaksia ja koettiin vilunväristyksiä. Nukkuminen onnistui paremmin influenssakyljellä. Nyt on olo ihan ookoo.

Suositus vai pakko?

Muistaako joku kymmenen vuoden taakse? Tuliko silloin silloisista uusista ravitsemussuosituksista tällainen itkuhuutopotkuraivari? Minä en ainakaan muista. 

Joku muuten osasi pukea sanoiksi suomalaisten suhtautumisen uusiin suosituksiin vertaamalla sitä koronan aikaisiin suosituksiin, jotka olivat lähespakkoja. Hei haloo, nämä ruoka-asiat ovat vain antamassa suuntaa ja vihjeitä! Ei kukaan ole viemässä lauantaimakkaraa tai metvurstia leipäsi päältä. Ei kukaan öysää lautasellesi kasvisvuorta väkisin. Ei kukaan riistä sinulta jälkiruokaespressoa.  Jne.

Jonkinasteista ylireagointia, sanoisin. Mutta mielenkiintoista. Ja kiitos, valtion ravitsemusneuvottelukunta! Teidän toimienne johdosta arkipäiväsanastomme rikastui tahattomasti sanalla leikkeleraivo.

Trio Lauhkeat

Hidas aamu. Takana jo mukillinen kahvia ja sen kanssa kaksi juustopaprikavoileipää. Nyt on aika syödä herkullinen abjogurttiannos myslin, puolukoiden ja omatekoisen omppuhillon kera. Vatsa tykkää, minä myös. Eikä kiirettä minnekään! 

Jk. Olipa haasteellista asetella nuo trion ainekset upottavalle pinnalle… Onnistuin kuitenkin aika hyvin.

 

Entten tentten teelikamentten…

Nyt kyllä harmittaa… Mielestäni Tommi Kinnunen alkaisi jo ansaita Finlandia -palkinnon, mutta ei vieläkään! Ei edes neljäs kerta tärpännyt. Olen kyllä voittajajakirjan (jonka tekijän nimeä on vaikea muistaa, kirjoittaa ja sanoa) jonotuslistalla, mutta vielä kestää ennen kuin saan luettavaksi. Liv! on jo luettu ja siitä pidin paljon. Korvaushoito oli rankka, mutta ihan luettava. Kaarnan olin lukenut jo aikaisemmin ja se olisi tosiaan ansainnut jne. Marraseliö tuli eilen kirjastosta. Jonotan sijalla kaksi kirjaa Äitiä etsimässä. Siinä oli Finlandiakatsaukseni. Ja edelleen harmittaa…

Se meni jo!

Kävimme kirjastossa maanantaina. Olimme liikkeellä kuten kunnon maalaiset ainakin eli kaikki asiat hoidettiin samalla kertaa. Vein pappilaan talkoopiparkakkupeltipurkit ja postiin yhden synttärimuistamisen, apteekista hain lääkkeitä, ruokakaupan pihan kierrätyspisteeseen vietiin pahvit ja muovit, tankattiin auto, käytiin ruokaostoksilla ja lopuksi mentiin kirjastoon. 

Tällä kertaa en lainannut mitään, mutta luimme lehtiä. Viikon 20.-26.11. naistenlehden horoskooppi oli niin yltiöpositiivinen, että siitä oli pakko ottaa kuva… Mutta - se meni jo!

Talviuniaika

 (Kuva on toissapäivältä, nyt vesisateen ja lauhtumisen vuoksi lunta on vähemmän maassa ja puissa.j

Tänä aamuna oikein tajusin sen, että meillähän on paras talviuniaika meneillään. Lukuvalot sammuivat Laurilan masterbedroomissa puoli kahdentoista kantturoissa ja unta riitti vähän yli kahdeksaan yhtä kyytiä. Ja unia kummallakin helposti yhden lyhytelokuvafestivaalin verran! (Ja juuri mitään ei muisteta.)

Piparkakkutehtaasta huomenta!

Sen virsikirjatyöpäivän lisäksi eilinen oli myös kävelylenkkipäivä (10,5 km) ja piparkakkutalkoopäivä (898 kpl). Jalat eivät olleet taaskaan kävelystä moksiskaan, mutta kolmen tunnin leipomissessio tuntui vielä aamullakin säärissä ja nilkoissa. Luulen, että tänään liikunta voisi olla palauttavaa spinningiä.

Laurilassa leijuu ihana mausteiden tuoksu. Äsken pakkasin pikkupikkupiparkakut kolmeen purkkiin ja vien ne kohta seurakunnan keittiölle. Talkootyö on siis tehty, nyt seitsemännentoista kerran!

 

Hajatuksia 36

Marraskuun viimeinen sunnuntai ja virsikirjatyöpäivä pitkästä aikaa. Kiva mennä töihin ja kaiken lisäksi sattuu olemaan mielipyhäni eli tuomiosunnuntai. En minä niin siitä tuomioajatuksesta pidä, mutta tämän päivän virret on mieluisia, kun kerran itse pääsin valitsemaan…

Eilen hain kaupasta ison pussillisen pikkuoransseja. Kulkivat repussa kiltisti muiden ostosten kanssa eivätkä vierastaneet mozzarellaa & sinihomejuustoa. 

Somen voima

Eilen aamulla minulla oli ihan selvä suunnitelma. Sanoin Miehelle, että lähden kymmeneltä lenkille. Siinä vaiheessa oli reilu vartti siihen aikaa ja selailin somea. Ja sitten se tapahtui! Kahvila Päijänne (se ihana kahvila, jossa ollaan porukalla vietetty Kakkosen ja Kolmosen nimiäiset) oli päivittänyt perjantaipullakuvan ja samalla makunystyröihin tulvahti kardemummamuisto toukokuiselta kahvilaelämykseltä ja ei auttanut muuta kuin vetää yöpaidan & villatakin päälle esiliina ja tehdä pullataikina. En ole koskaan ennen tehnyt kardemummapullia ja vielä on Päijänteen pulliin matkaa, mutta jotakin oleellista maussa tavoitin, kun laitoin taikinaan reilusti kardemummaa ja täytteeseen voita, sokeria ja kardemummaa. Eli tosi hyviä nuo kardemummaöverikierteet olivat! 

Jk. Lenkille (8,1 km) lähdin sitten lounaan ja päiväkahvin välissä.

Uusi lemmikki

Kun viimeksi olin Kotosessa ja Mies vei minut isompaan lähikaupunkiin bussille, oli hän käynyt yhdellä kirpparilla ja ostanut sieltä kuvan possun. Hintaa oli ollut vähän yli euron ja kassalla oli sanonut, että oli ihan pakko ostaa. Kassaihmisen kysyttyä millainen koira meillä on, oli Mies todennut ettei minkäänlaista, mutta possu on niin hauska. Siitä oli ollut kuulemma tosi paljon seuraa, kun olivat Laurilassa kaksistaan. Possu oli aina sanoa röhkäissyt jotakin eteisen senkin päällä. Siinä sen paikka muuten on ja aika usein tulee ohikulkiessa otettua kontaktia. (Kuvaushetkellä possu oli keittiön pöydällä väliaikaisesti sijoitettuna nuohoojapäivän takia.) Röh-röh!

Se oli Jari!

Jari vinkui ja vonkui eilen aika raivokkaasti ja Hilma taitaa jatkaa samalla tyylillä. Lunta tuli jonkin verran ja huomasin kännykästä, että Elenian yököt olivat lähestyneet meitä kuusi kertaa yön ja aamun aikana. Kolmesti olivat kertoneet sähköjen katkenneen ja kolmesti palautuneen. Me vaan nukuttiin kuin possut…

Aamulla ennen aamupalaa Mies kävi kolaamassa ja lapioimassa pihalla. Kertoi aura-autonkin debytoineen lähi(lenkki)tiellä. Alkaa tuntua siis jo ihan-oikealta-talvelta!

Suosikkini keittiössä

Syystalvella ostetaan kyllä harvemmin mitään yrttejä, kun yleensä niiden kanssa käy niin, että kaupassa ovat ihan ookoita, mutta kotona seuraa sulkasato/lehtikato heti saman tien. Tämä on toinen euron basilika tänä syksynä ja vaikuttaa reippaalta yksilöltä. Ehkäpä viikonloppuna tehdään pizzaa, niin tuosta on kiva napsia valmiin pizzan päälle. Toinen vaihtoehto on hunnuttaa kasviskeitto silpulla.

Jk. Marttojen mukaan basilikan kasvu häiriintyy +5 asteen lämpötilassa. Huh, onneksi meillä on keittiössä lämpimämpää!

Onnea!

Tänään onnittelemme Kuopusta, jolla on ensimmäisenä nimenään Liisa. Tyttö pitää siitä ainakin nykyään niin paljon, että käyttää keramiikkanimenään yhdistelmää. (Äiti-Liisaa onnittelen katsomalla pilviä/tähtiä.) Onnea rutkasti!

Liisa on nimi, johon on helppo yhdistää joku toinen tai kaksikin perään. Kun aikanaan kahlasin työkseni kirkonkirjasuossa, huomasin nimen olleen suosittu. Jopa muutama mieskin on saanut tuon nimen, mutta niitä ei meidän huudeilta löytynyt.

Neljäkymmentäkaksi on aika paljon!

Otsikosta voi ehkä päätellä, että jotakin merkittävää on tässä päivämäärässä. Kyllä muuten onkin. Meillä on vuosipäivä! Aikamoinen vuosikasa on tuo neljäkymmentäkaksi. Siihen kuuluu rakkautta, hupsuja päähänpistoja, oikkuja, yhteisiä juttuja, kivoja reissuja, pähkähulluja ideoita, ihania lapsia ja vielä lisää rakkautta. Ja vielä.

Ottamuksia 153

Oikeastaan otsikossa pitäisi nyt olla Vanhoja ottamuksia, sillä kuva on tismalleen kymmenen vuoden takaa ja Kotosesta. Paljon on sen jälkeen virrannut vettä Aurajoessa ja tuokin hylly näyttää nyt ihan erilaiselta. Mutteripannu on nykyään liesituulettimen tasolla, takaosan Kilta-astiat on kaapissa jne. Tunnelma on kuitenkin säilynyt juuri tuollaisena, yksiömäisen rauhallisena.

Sämpylöiksi meni!

Leipominen on yksi mielipuuhistani. Nykyään taikinat on pienempiä mitä olivat neljän hengen taloudessa ja leipomakertoja on huomattavasti vähemmän. Leipomakertoja osuu kohdalleni aika harvoin, sillä en ole perheen ainoa leipuri, en todellakaan!

Eilen Mies tuli kukkienkastelu- ja lapsenvahtireissulta takaisin. Tein jo aamulla pienen sämpylätaikinan ja siitä tusinan verran sämpylöitä. Ainekset: Vettä, hiivaa, siirappia, suolaa, kaurahiutaleita, spelttijauhoja, tavisvehnäjauhoja ja rypsiöljyä. 

Leipätilanne on siis pariksi päiväksi taattu ja turvattu. Kumpikaan meistä ei pane pahitteeksi.

Eiliseltä lenkiltä

Tällä viikolla olen harrastanut heijastinlenkkejä lähes huomaamatta, kun illan hämäryys/pimeys on yllättänyt aina vaan aikaisemmin. (Heijastin roikkuu anorakin taskusta koko ajan ja lisäksi kaivan taskusta joustoheijastinnauhan käsivarteeni.)

Eilen ns. kotimatkalla eli puolentoista kilometrin päässä Laurilasta oli ihan pakko kaivaa toisesta taskusta Samu ja ottaa räpsy. Koivukujan ja valopylväiden perillä pilkottaa varsinainen helmi eli siunauskappeli. On kaunis joka valaistuksessa ja valossa. Niin eilenkin.

Kirppislöytö

Paikallisella kirpparilla näin tässä joku aika sitten pahvisen laatikon, jonka sisällä oli tällainen metallinen ilmoitustaulu. Mietin jonkin aikaa, että se olisi kätevä tuulikaapin seinälle, mutta olin kävellen liikkeellä pienehkön repun kanssa ja jätin oston sikseen. No, seuraavalla viikolla menin uudestaan ja siellähän se oli edelleen odottamassa. Taas olin kävellen ja repun kanssa liikkeellä, mutta ostin sen ja jätin kassan taakse odottamaan hakua. Seuraavana iltana oli sopivasti kokous samaisessa paikassa ja kun kerran Mies lupasi viedä minut kokoukseen, nappasin taululaatikon kyytiin. Seuraavana päivänä ilmoitustaulu pääsi paikalleen ja sai täytettä ja on muuten jämerää tekoa! Ja sopiva ja hyvä. - Neljän euron hinta oli kohtuullinen, sanoisin.