Aika harvoin tapaan kaimoja. Eilen oli sellainen iloinen päivä, kun maatilamatkailutilan kirpparilla tapasin viime syksynä syntyneen, joka rintarepusta käsin silmäili ympäristöä tarkasti. Juttelin kaiman isän kanssa, joka aikoinaan meillä oli vakituinen vieras Esikoisen peuhusynttäreillä. Hän sanoi, että asioiden tärkeysjärjestys on lapsen myötä muuttunut. - On minulla suvussakin kaima. Kesällä hän täyttää vuoden ja olen tuon tytön isotäti ja -kummitäti. Hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti