Lapsenlapsiviikon lisäksi on virsikirjatyöviikonloppu. Eilen olin useamman tunnin poissa kotoa ja tunnelmien luonne töissä oli munsydämenitännejää. Tänään on sitten messu tuplana. Samat virret, suunnilleen samanlaiset alku- ja välisoitot (loppusoitot on erilaiset/erit, kun ekassa paikassa on flyygeli ja tokassa urut) ja luultavasti sama saarna.
Tällaisen viikonlopun jälkeen tietää töitä tehneensä... Ihmisten surussa mukanakulkeminen on yllättävän raskasta, vaikka se ei olekaan kuin aavistus siitä surusta, mikä omaisilla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti