perjantai 6. huhtikuuta 2018

Mäet, portaat ja minä


Lapsen mielestä melkein suurinta, mitä tiesin, oli Kuusiston kallio. Se sijaitsi vähän mummulasta (=Kuusisto) Ullavaan päin ja mummulan pihassa oleva kivikin oli suurensuuri. No, minä kasvoin ja kalliot ja kivet pienenivät tai ainakin siltä tuntui.
Tänä talvena olen törmännyt (kuv.) mäkiin. Muutama vakituisen kävelylenkkitien varrella oleva mäki on kutistunut ja tässä viikko sitten en edes huomannut, että oltiin jo kävelty mäen harjalle. Se vaan oli mennyt siinä huomaamatta, kun oli laitettu töppöstä töppösen eteen. Nyt ei ole kyse kasvamisesta tai kunnon ehkä on. Hauska huomio. Sama juttu on portaiden kanssa. Odotan innolla tulevan kesän porraskävelyjä... 

4 kommenttia:

  1. Partiossa oli perusreissu käydä sokeritopaksi nimetyn siirtolohkareen luona, on muuten iso kivi vieläkin, sellainen kaksi kertaa kaksi kertaa kolme metriä! Vaan sudenpennulle se oli hurrrrrjan iso=)

    VastaaPoista
  2. Kyllä ne kivet vaan kutistuu vuosien mittaan...Mummolassa, tai nykyisessa Enolassa, on aina ollut pihassa kallio ja iso kivi. Se iso kivi on kutistunut niin pieneksi, että jopa minä, tämmöinen paatintappi, pystyn melkein astumaan sen yli. Ja se kallio. Noh, sehän on nykyään saman kokoinen kuin se kivi ennen.
    Vai onkohan joku vienyt sen kallion pois ja siirtänyt sen kiven sen kallion tilalle..? Hmmm... täytyy varmistaa kun seuraavan kerran käy siellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin epäilen, että kiviä ja kallioita on menty siirtelemään...

      Poista