tiistai 10. marraskuuta 2015

Savesta linnun teen ja kaipuun kirjoitan sen sydämeen...


Äitini kuolemasta tulee tänään kuluneeksi 22 vuotta. Minun äitini oli hyvin luova ja taiteellinen. Hän piti kirjoittamisesta, savitöiden tekemisestä, askartelusta, lukemisesta ja oli koti-ihminen. Joulun alla oli menossa aina joku askartelu ja jonakin vuonna moni sai lahjaksi emalikorun, jonakin vuonna nahkakorun jne. Tyypillinen oinas (kuten minäkin), joka aina innostui jostakin uudesta jutusta. Savityöt äiti löysi viimeisinä vuosinaan ja savikenkiä, savimunia, savimökkejä, savihahmoja sekä savilintuja syntyi kymmeniä ja taas kymmeniä. 
Äitini oli paras mahdollinen äiti minulle, vaikka me voimakasluonteiset oinaat aina välillä otettiinkin yhteen. Muistelen äitiä lämmöllä ja kaipauksella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti