Mielenkiintoisten ja hyvien tyyppien isänpäivä

Hyvää isänpäivää! Kuvan lapsien (Esikoinen ja Kuopus) isäksi onnistuin bongaamaan tosi mielenkiintoisen ja hyvän tyypin. Olenkin viihtynyt hänen seurassaan yli neljäkymmentä vuotta. Siinä sivussa lapset ovat kasvaneet ja saaneet omat perheet.

Oma isäni oli myös mielenkiintoinen ja hyvä tyyppi. Musikaalinen, huumorintajuinen ja suora.

Vävy ehätti ensimmäisenä isäksi. Esikoinen seuraavana. Molemmat ovat mielenkiintoisia ja hyviä tyyppejä. Miten ihmeessä olen onnistunut haalimaan ympärilleni moisia noin monta…

Se on tehty!

Eli torstaina sain täyteen tämän vuoden kävelytavoitteen (2750 km). Jes! Ja otsikon vastaisesti olin alkuvuonna kyllä tosi skeptinen, kun kelit olivat mitä olivat ja ei huvittanut liukastella (vaikka on icebugit) ja liikunta oli melkein kokonaan vain spinningpyörän polkemista. Kävelyä kertyi tammikuun alusta maaliskuun loppuun asti vain murto-osa tavoitteesta eli 140,7 km. Mutta kevään myötä lenkit pitenivät ja niiden määrä nousi. Ja totesin taas kerran, että kyllä kävely on se minun juttuni ja lajini.

Joku kysyikin minulta, aionko enää loppuvuoden aikana kävellä, kun kerran tavoite on saavutettu. Totta kai kävelen ja askelmittari kulkee lenkillä mukana, mutta nyt kaikki kertyvät kilometrit ovat vainkilometrejä. Ehkä hyräilen kävellessäni: Vielä on vuotta jäljellä, vielä kuluu joitakin kenkiä…

Jk. Kuva oli apteekkilehdestä ja siinä kaima kertoi borrelioosistaan. Kiitos ja anteeksi kuvan erilaisesta käytöstä! 

Kolmekymmentä vuotta sitten tuli suru

Tänään tulee kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta siitä, kun äitini kuoli. Vuodet ja vuosikymmenet ovat kuluneet, suru on muuttanut muotoaan jo monta kertaa. Yhä kaipaan äitiä. Haluaisin tutustuttaa hänet Ykköseen ja Kakkoseen, Vävyyn ja Miniään. Haluaisin kertoa hänelle, mitä Esikoisesta ja Kuopuksesta on tullut. Haluaisin sanoa, että kaikki on hyvin.

Vasen vai oikea?

Hain eilen kirjastosta kaksi kirjaa. Toisen olin varannut, toinen oli herätelainaus. Selvyyden vuoksi (ja spekuloinnin välttämiseksi) sanottakoon, että oikeampuolinen oli harkittu varaus. En kuitenkaan päässyt vielä kummankaan pariin, kun Rosemaryn painajainen on vasta raskauden alkuvaiheissa. Oletan, että lapsi syntyy tämän illan aikana…

Mistä aita on matalin

Aina välillä kokataan ruokia pitkään eli pilputaan, sekoitetaan, hienonnetaan ja haudutetaan. Sitten taas välillä mennään sieltä, mistä aita on matalin tai sitä ei ole nimeksikään. Eilen oli sen aitakerran vuoro. Tomaattikeittoa valmiista paseerauspurkista. Sillä aikaa kun keitto valmistui, paahdoin pannulla kurpisansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Kun keitto kauhottiin lautasille, avasin raejuustopurkin ja sipulirouhepurkin. Voileivän ja maitolasin kanssa ihan kelpo ruoka. Jälkiruokana oli kermaviiliä puolukoilla.

Jk. Keltainen on minun annokseni. Vain siinä on sipulirouhetta.

Kivet puhuttelevat

Pidän kivistä. Meillä on kiviä pihassa luomusti, muutama kivikaupasta ostettu ja sitten niitä isoja siirrettyjä ihan tositarkoituksella. Muistanpahan sen kerran, kun meillä kaivettiin pihaa vesijohdon takia ja sieltä nousi upeita möhkäleitä. Kaivurimies ihmetteli, kun me pyydettiin siirtämään kiviä paremmalle paikalle etupihalle - kuulemma niistä yleensä halutaan eroon. Kiltisti siirteli ja kysyi, onko nyt hyvä. Oli hyvä ja on edelleen. 

På svenska

Hyvää ruotsalaisuuden päivää! Glad Svenska dagen! 

Olen aina pitänyt ruotsin kielestä. Se oli kouluaikana jotenkin helppoa ja aikuisena olen aina silloin tällöin lukenut lehtiä ja pokkareita på svenska. Lasten ollessa pieniä käytimme ns. salakielenä ruotsia pitempään kuin englantia. Nykyäänkin meillä voidaan illalla todeta, että kohta on bastu lämmin. Yleensä se on sitä joka ilta. Varje kväll.