Propsit luonnolle!

Hyvää Suomen luonnon päivää! Aiomme viettää sitä varsin luomusti, kun suuntana on puolenpäivän tienoilla luomutila. Avoimia ovia, kotkotusta ja maatilakoneita on ohjelmassa.

Eilisen sadepäivän jälkeen nyt on aurinkoaamu ja päivästä pitäisi tulla pilvipoutainen. Osa väestä vielä joko nukkuu, torkkuu tai prosessoi. 

Onko totuus tädeillä vai sedillä?

Ryppään toinen vapaapäivä on aamussa. Heräsin sateen ääneen ja havahduin ulkomaailmaan Laurilan peräkamarissa. (Omat huoneet ovat unipaikkamme aina silloin kun lapsiperheitä on talossa.) Forecan tätien mielestä sadetta saadaan lähes koko päivä, mutta Ilmatieteenlaitoksen sedät arvelevat aamun ja aamupäivän riittävän. Jommatkummat tietävät totuuden.

Kuva on maanantai-illalta. Kivien, puiden, ikkunoiden, ovien ja kasvien lisäksi myös tiet houkuttelevat kuvaamaan. Tuotakin tuttua tietä olen ikuistanut monta kertaa...

Omia Laurilassa!

Eilen etelän juna toi meille kolme omaa. Kakkonen tuli mummulaan toista kertaa ja oli kasvanut tosi paljon kesäkuisen visiitin jälkeen. Vanhempiakin oli kiva nähdä, mutta rehellisyyden nimissä Kakkosta eniten. 

Illalla pelattiin nelisin Hellapoliisin lautapeliä, jonka löysin pelaamattomana heinäkuun alussa kirpparilta ja jolla oli hintaa vain 1,75. Joukkueina oli 80-luku vastaan 50-luku. Nuorempi polvi voitti! Opittiin paljon uutta ruoka-aineista ja ruokasanoista. Kiva peli, joka sopii tällaisille ruokaintoilijoille ja johon palataan toisenakin iltana.

Ottamuksia 40

Eilen kokoustettiin ja kokoonnuttiin kotiseutuhengessä, joten kotimatka tapahtui suunnitellusti kävellen. Matkaksi arvioin 10-11 kilometriä ja arvio osui hyvin kohdalleen, kun lahjomaton askelmittari kertoi perillä tulokseksi 10,8. Kaikki olosuhteet olivat suotuisat - oli lämmin ilta, tie oli askellusystävällinen ja ehdin kotiin siinä auringonlaskun kantturoissa. Hyvä pössis kaiken kaikkiaan. 

Kesken kävelyä nappasin tuon kuvan. Sillä voisi olla nimenä Kaistaleita. 

Ei niin nöpönnuukaa!

Asetelmia löytyy odottamattomista paikoista. Sisällä Laurilassa osa on harkittuja, osa taas puoli- tai neljännesvahingossa itsestään muodostuneita. Eilen huomasin pihallakin yhden asetelman tai tilanteen.  Se oli ikuistettava verkkokalvon lisäksi muistikortille. Pihatilanne kertoo siitä, että mummulassa ei ole niin nöpönnuukaa/nokonnuukaa...

Elokuuta alkaa olla hintsusti jäljellä

Lapsenlapsi Ykkönen lähetti eilen sähköpostia ja kysyi, oliko viikonloppu kiva. Ehdin jo vastata, että oli. Niin muuten olikin, joten en narrannut. Viikonloppuun kuului kivoja kävelylenkkejä, hyvää ruokaa, elokuvia, canonisointia, saunomista, keskusteluja ja oleilua. Akut ja patterit on ladattu uutta viikkoa varten. - Elokuuta alkaa olla hintsusti jäljellä. Hups, mihin se sydänkesä livahti/vilahti? 

Jk. Virtuaalinen onnittelukukka lähtee tänään Miniälle syntymäpäivän johdosta. On ihanaa, kun olet! 

Nukkuvia eläimiä

Edellisinä kesinä on ollut käärmeinvaasioita, mutta tänä kesänä havaintoja on ollut vain yksi ehkä-tapaus, joka oli livahtanut sukkelasti pois paikalta. Eilen kävelylenkillä nähtiin yksi kyy, joka nukkui sikeästi tiellä. Toinenkin nukkuva eläin osui lenkin varrelle - se oli orava, joka nukkui kahdessa osassa keskellä tietä.

Laurilan etupihalla on iso kivi, jonka vesijohtohemmo vuosia sitten nosti kaivinkoneen kauhalla koristeeksi. Muutaman muunkin kiven nosti ja kysyi, onko nyt hyvä ja siirteli vielä vähän. Olin kuulemma ensimmäinen tapaus, joka haluaa kaivuutöistä tulleet kivet esille... No, se ei yllättänyt eikä lannistanut minua. - Kuvan kivellä on neljä erikokoista liskoa. Ne pitävät auringonpaisteesta, mutta viihtyvät sateessakin. Ja nukkuvat, luulisin.