Päivällisdilemma ratkaistiin pinaattipizzalla

Eilen oltiin iltapäiväelokuvissa. Madeleinen Pariisi oli hieno, koskettava, puhutteleva ja kaunis. Elokuvan jälkeen ratkaisimme päivällisdilemman ihmeen helposti, kun Mies esitti vaihtoehdoksi paikallisen pizzerian. Haimme sieltä perhekokoisen pinaattipizzan ja ajoimme kotiin lämpöisen laatikon kanssa. Palanpainikkeeksi juotiin parit lasilliset punaviiniä pitkästä aikaa. Syötiin ja analysoitiin elokuvaa. (Pizza oli ehkä kahdenperheenpizza, kun meiltä jäi siitä vielä tämän päivän lounaalle osa.) 

Jk. Kuva on arkistokuva yhdeksän vuoden takaa. 

Kolmas kilpipiilea toden sanoo!

Keväällä -22 saatiin Kuopukselta pieni kilpipiilea. Se ei pysynyt meillä pitkän aikaa hengissä. Keväällä -23 saatiin uusi poikanen, Sama toistui. Sitten viime syksynä tehtiin vielä kolmas yritys. Poikanen oli entisiä vähän isompi ja asusti isommassa ruukussa. Ruukku pääsi hyvälle paikalle keittiön ikkunalle, jossa se sai lämpöä ja valoa riittävästi ja vettä sopivasti. Ja katso: tuollainen siitä on tullut! Kehumme sitä monta kertaa viikossa. 

Teksti ovessa

Laurilassa on yltympäriinsä tekstejä, koska meillä pidetään kirjaimista, sanoista ja lauseista. Tämän aamun kuvattava löytyi makuuhuoneesta, ns. vaihtoehtolääkekaapin ovesta. (Kaapissa majailee vitamiineja, yrttitippoja, homeopaattisia valmisteita ja muutamat pinsetit.) Sydämen teksti osuu suoraan sen näkökenttään, joka herää aamuisin viereltäni ja hyvä niin, sillä hänellehän se on tarkoitettu. 

Kahdellekin voi leipoa!

Minulla on tapana leipoa, kun saadaan omia meille eli kun klaania on koolla. Perunarieskoja, sämpylöitä, voisilmäpullia - ne kun yleensä onnistuvat aina. Eilen lounaalta jäi perunamuusia sen verran, että yllätin itsenikin ja  tein meille kahdelle rieskoja parin päivän leiviksi. Mitä tästä opimme: Kahdellekin voi leipoa!

Titityy!

Eilen ja toissapäivänä kävelin ns. lähilenkkiä edestakaisin. Korvissa oli napit ja true crimea. Rikosten ja mysteerien sekaan kuului myös linnunlaulua eli titityytä. Tuli ihan kevätolo, vaikka lunta on vielä kinos- ja kahmalokaupalla.

Kuvan räpsäisin viimeisellä lenkkipätkällä. Tällaista meidän hoodeilla on! 

Astiasirkus

Olen astiaihminen henkeen ja vereen eli siis synonyymisanakirjan mukaan vannoutunut. Kaikki astiat meillä on käyttöastioita ja katetaan pöytään yhtä lailla arkena kuin pyhänä, rospuuttona ja heinäpoudalla. Kattaus on ainakin kolmannes ruokaa ja leikittely on mielestäni enemmän kuin sallittua, se on jopa toivottua. 

Ai että mikä sirkus? No, sirkuksesta minulle tulee mieleen värit ja äänet. Tämä vihreän kaapin väliosa ihan selvästi soi! 

Päivää liian aikaisin

Eilen olin päivää liian aikaisessa liikkeellä! Tänäänhän se naistenpäivä vasta on! No, tekevälle sattuu ja viisaskin menee vipuun jne. Eilen päivällä eli liian myöhään tajusin tuon jutun, mutta  siinä vaiheessa se oli jo kirjoitettu ja julkaistu. Siis - hyvää naistenpäivää!