Suklaakonvehteja töissä!

Nyt se sitten alkoi! Seurakuntavaalien ennakkoäänestys nimittäin. Jossakin vaiheessa päivää tajusin informoineeni äänestysprosenttia sosiaaliseen mediaan nokkelasti pilkkuvirheisenä ja kyllä silloin nolotti... No, otin lusikan kauniseen käteen ja loppuaika oltiin ihan oikeissa luvuissa. Tänään taas jatketaan ja ollaan jo varsin lähellä kahden prosentin lukua. 

Meillä ei ole luvassa ilmapalloja eikä kahvia, mutta suklaakonvehteja on. Niiden lisäksi on eteisen kirjahyllyssä ilmaisia kirjoja ja muuta ilmaista tavaraa aina jääraapasta lasikuppeihin. Tämä on mainos. 

Svenska dagen ihan vapaaehtoisesti

Tänään on ruotsalaisuuden päivä eli svenska dagen. Ruotsia meillä koulussa alettiin lukea jo kolmannella luokalla. Koulussa siis luin kaiken kaikkiaan kymmenen vuotta naapurimaan kieltä ja pidin oppiaineesta koko ajan. Kiinnostus kieleen on säilynyt ja kesäisin saatan lukea ruotsinkielisen hömppäromaanin tai dekkarin. Ihan vapaaehtoisesti.

Ihan vapaaehtoisesti myös menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli ruotsinkielinen sukunimi. Ja on. Ja minullakin on.

Ihan retkussa

Satsumakausi on korkattu jo jokin aika sitten ja pieniä keltaisia aurinkoja on aina jossakin astiassa tarjolla. Hedelmien suhteen olen kausiaikainen eli aina välillä olen ihan retkussa johonkin lajiin. Välillä viinirypäleitä, sitten nektariineja, aprikooseja, appelsiineja yms - eikä yhtä ja kahta vaan useita menee päivittäin ääntä kohti. Nyt on satsumien vuoro. 

Tällä viikolla on kuusi työpäivää. Luulenpa, että repussa/kassissa/laukussa kulkee mukana muutama satsuma per päivä...

Kauneus on katsojan silmien edessä

Jotkut tavarat sykähdyttävät jo saamishetkellä paljon. Kuvan sinivalkoiset purkit kuuluvat sellaisiin. Aikoinaan ihailin niitä anopin hyllyssä kesämökillä ja perin ne sitten myöhemmin. Kuopus teki koulun puutöissä purkeille juuri sopivan pituisen hyllyn ja sillä purkit olla nököttävät vuodesta toiseen. Kauniita käyttöesineitä on osattu Suomessa tehdä! 

Eilen illalla menin jo ennen yhtätoista nukkumaan. Nukuin hyvät yöunet, vaikka yksin. Illalla viestiteltiin hyvätyöt Helsingin ja Laurilan välillä. Se kuuluu meillä asiaan, vaikka Helsingin tilalla olisi mikä muu kaupunki. 

Muistojen päivä

Tänään on niiden päivä, jotka elivät ennen meitä ja/tai meidän kanssamme samaan aikaan. Tänään on muistojen, kaipauksen ja muistelemisen päivä.
Pyhäin(miestenjanaisten)päivänä hautausmaalla syttyvät tuhannet kynttilät sen merkiksi, että joku on jättänyt syvän muistijäljen elämäämme.

Tänään on virsikirjatyöpäivä. Luvassa muistoja ja muistelemista. Illalla sama vielä toistuu. Voi olla, että kotona käyn sytyttämässä kuistille lyhdyn kaikkien rakkaiden muistolle tai sitten kävelen hautausmaalle iltamyöhällä. Joka tapauksessa ajattelen heitä jokaista.

Yksinkertainen mummu, kaksinkertainen mummu...

Lopultakin voin sanoa julkisesti ja ääneen, että keväällä minusta tulee mummu! Taas! Kolmisen kuukautta  on jouduttu asiasta olemaan hyshys, mutta eilen asia levisi sosiaalisessa mediassa. Ihan oikeaoppisessa järjestyksessä eli ensimmäisinä siitä kertoivat tulevat vanhemmat, Esikoinen ja Miniä. Siitä rohkaistuneena sitten minäkin.

Kirppareilta olen jo ehtinyt hankkia yhtä sun toista pientä vaatetta. Ja tulen vielä hankkimaan, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa...

Neljän kokouksen viikko

Marraskuuta! Näennäinen talvi lumineen oli nopeasti katoavaa kansanperinnettä ja maa on jälleen musta, samoin katot. Tai riippuu tietysti kattojen väristä.

Tämä viikko on neljän kokouksen viikko. Kolme on jo takana, tänään se neljäs. Viikko on muutenkin työläämpi kuin normaalisti ja tämä on vasta alkusoittoa. Yhdelle ystävälle totesin, että jos voisin herätä vasta tämän kuun yhdeksäntenätoista päivänä, olisin tyytyväinen. Se nyt oli tietysti aika karrikoitua, mutta ymmärtänet pointin... Syksyn seurakuntavaaleihin on aikaa reilu kaksi viikkoa ja kaikenlaista puuhaa riittää toimistosihteerilläkin.

Jk. Tänä aamuna nukuin varttia vaille yhdeksään. Se teki hyvää.