Ei kuulu joukkoon tai kuuluu sittenkin...

Eilen nappasin Steven avustuksella kuvan olkkarin kirjahyllystä. Tuon nimenomaisen hyllyn etuosassa on virsikirjatyökirjoja ja yllätys oli, kun huomasin yhden täysin ”väärän” kirjan olla nököttävän keskellä riviä. Mitä tekee Liikkujan ravitsemus tuossa? Ja sitten tajusin, että niinpä tietysti! Ihan hyvinhän se sopisi vaikka keskelle runokirjahyllyä tai taidekirjojen väliin. Sehän on oikeastaan vähän niin kuin aapinen, jos kerran liikunta kuuluu (nykyisin) elämään tärkeänä osana ja ravitsemus eli syöminen samaten. Tai jotakin sellaista. Aamuaivot, nääs. 

Uskotko otsikkoon?

Tuollainen otsikko tulla tupsahti eilen silmien verkkokalvolle yhden hyvinvointilehden pääkirjoituksesta ja sehän oli ihan pakko ikuistaa... 

Lapsuusiän tuttu repliikki on ei ole mitään tekemistä eli suomeksi sanottuna on tylsää. Jostakin kumman syystä kaikenlaista (kivaa) tekemistä kyllä keksitään, jos halutaan. Myönnän itsekin syyllistyväni aina joskus siihen, että eimukaolemitääntekemistä, mutta jos ei muuta ole, niin aina tuntuu olevan puhtaiden pyykkien käärimistä ja kaapittamista...

Jk. Tästä postauksesta taisi tulla tylsä, mutta ehkä niin olikin tarkoitus käydä, jos uskoo otsikkoon. 

Ohjelmavapaata

Vapaapäivä! Elämäni mies kysyi juuri äsken, onko minulla mitään suunnitelmia tälle päivälle. Totesin, ettei ole oikeastaan muuta kuin kävelylenkki ja kirjastoreissu. Aika ohjelmavapaata siis. Tosin aina joskus huomaa illan tullen, että päivään on kertynyt ihan suunnittelematta vaikka mitä aktiviteettia. 

Tänään on Maailman ympäristöpäivä ja sen teemana on muovijätteen vähentäminen. Kestokassi mukaan kauppaan ja hedelmät kaupasta tyylillä kuori on paras kääre - se tapa maapallon pitää! 

Kun Steve tapasi urkuharmonin

Eilen oli virsikirjatyöpäivä aamukymmeneltä. Miljöössä ei ollut mitään valittamista, eikä seurassa. Nykyaika ja vanhempi aika tapasivat, kun soitin urkuharmonilla virsikirjasta ja seurasin messujärjestystä Steven 9,7 tuuman Retina-näytöltä. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ensimmäinen kerta tänä kesänä. Aiemmin ei olla aloiteltu vanhakirkkokautta näin aikaisin kesäkuulla. Sää teki positiiviset tepposet!

Aina joskus natsaa!

Yhdistävä yksityiskohta eiliseltä: Alkuillasta nappasin kuvan möksältä sen laivahenkisestä sisustusnurkasta (apua, tuo kuulostaa ihan Pokka pitää -sarjan Hyacinthin tekstiltä...) ja myöhemmin illalla katsottiin yhtä minisarjaa (Empire Falls), josta tallensin Stevelle yhden repliikin. Arvokkuuden laiva meni vuosia sitten. Lause on mielestäni samalla kertaa sarkastinen ja kyyninen ja hauska ja huippu. Niinhän se on...

Heräsin kuudelta ja tunsin nukkuneeni riittävästi. Herätyskelloa ei tarvittu tänä(kään) aamuna, kun virsikirjatöihin pitää vasta kymmeneksi. 

Illaksi luvassa seuraa!

Eilen olin ihan vapaalla koko päivän. Nukuin jopa pienet päikkäritkin. Heräsin siihen, että satoi. Sadetta kesti tosin vain muutaman minuutin ajan, mutta silti!

Tänään on trilogian kolmas vapaapäivä menossa ja tänään saan illalla seuraa. Mies oli muutaman päivän (ei karussa vaan) Turussa. Lupasin kävellä junalle vastaan.

Jk. Selitys päivän kuvasta: Kuvan ötökkä istuu uskollisesti yrttimaan reunalla. Viihtyy siinä läpi vuoden ja on viihtynyt vuodesta toiseen. Rotu, heimo tms ei ole tiedossa. 

Jokohan tänään sataisi?

Eilen sen pähkäilyn sitten voitti ulkoilma ja vaatehuone jäi kakkoseksi! Kävin ulkona syömässä eli fillaroin yhteensä seitsemänkymmentä kilometriä. Lohikeitto oli tosi hyvää, joten kannatti! 

Kesäkuu ensimmäinen aamu on kaunis ja se ihan selvästi odottaa pihan kanssa sadetta. Pientä ripsimistä voisi tänään olla luvassa, jos hyvin käy...