Tyhjä pesä

Meillä ei ollut tällä viikolla tyhjän pesän syndrooma, vaikka ollaankin taas vaihteeksi kahdestaan. Sen sijaan meillä oli tyhjän pesän arvoitus. Kurkistin yhtenä iltana postilaatikon välipohjan alle, olisiko sinne mahdollisesti luiskahtanut jokin kirje tai kortti. Ei ollut, mutta joku haalistuneen joulupallon näköinen siinä roikkui. No, kävelin lenkkini ja tulin takaisin ja räpsäisin pallosta kuvan. Esittelin kuvan kotona sitten Miehelle, joka tunnisti arvoituksen saman tien ampiaispesäksi. Seuraavana päivänä oli käynyt irrottamassa sen ja toi kuistille katsottavaksi. Pesä oli tyhjä ja kuin kaunista paperitaidetta. Kaikkea sitä laatikoista löytyy!

 

Kävelylenkin varrelta

Maalaiskävelyssä ja sen kaupunkilaisserkussa on vissi ero: Jälkimmäisessä on reittivaihtoehtoja paljon enemmän. Mutta en valita maisemista enkä teistä täälläkään! Aika usein valitsen lenkkireitiksi vanhan kirkon tienoon ja silloin tällöin kuljen myös uudemman kirkon pihan kautta. Viimeksi eilen kävin tervehtimässä kumpaakin pyhäkköä ulkoapäin. Niiden pihoilla tulee käveltyä astetta hitaammin kuin muualla. Sama koskee hautausmaata. Vauhti hiljenee kuin itsestään.

 

Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa!

Olen sata (tai tuhat) kertaa kirjoittanut Laurilan sisustusfilosofiasta ja teen sen taas. Meillä ei todellakaan ole koskaan ollut sisustuslehtikoti ja beige väri ei ole kiinnostellut tippaakaan, Lastenlasten myötä lelut ryömivät ja konttasivat huusholliin ja nykyään leluja on varsinaisen hyllyn ja korien lisäksi myös vaikkapa olkkarin kirjahyllyssä. Siihen ihan-vakavasti-otettavien runokirjojen eteen on hypähtänyt värikkäiden puulelujen joukko ja näkyy viihtyvän vallan mainiosti. Kaiken ei tarvitse olla niin steriiliä ja vakavaa!

Mummulakatsaus

Kesällä on kiva räpsiä pihan yksityiskohdista otoksia. Eilen osuin paikalle ruokailuhetken aikaan ja yritin olla hiljaa ja häiritsemättä. Ja onnistuin.

Lauantaina saatiin vähän sadetta, mutta enemmänkin olisi tarpeen. Metsäkangas tuntuu ihan kihisevän ja kutisevan kuivuuttaan. 

Eilen siivosin leluhyllyn, lastenkirjahyllykön ja lelukorit. Sohvan alta löytyi muutama puuttunut osa värikkäästä pikkujunasta. Nyt ei ole kadoksissa enää muuta kuin muutama lasinalunen Ne olivat leirillä lähinnä Kolmosen leikkikäytössä…

Unikeko oikeastaan läpi vuoden

Tänä aamuna heräsin Kettulan parvelta vähän yli kahdeksan ja vieressäni loikoileva Mies toivotti minulle hyvää unikeonpäivää. Oli itse herännyt vähän aikaisemmin ja luki kännykästään uutisia yms. Minä olen yleensä meillä se unikeko läpi vuoden, kun nukkuminen on yksi lempiharrastuksistani.

Unikeon päivään kuuluu hidas aamupala. Niin kuin moneen muuhunkin aamuun…

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Onpahan vaan räpsy torstai-illasta ja Laurilan keltakukista.

Tämä pelargonia on mummulan pergolassa…

Hyräilitkö otsikon? Minä ainakin myönnän tehneeni niin kirjoittaessani. Tämän kesän kesäkukkaväriksi valikoitui aika voimakas vaaleanpunainen/pinkkimikälie. Näitä tavallisia pelargoneja on kahdessa isossa ruukussa (yhteensä kuusi kappaletta), sitten se enkelituoksuversio ja sivupöydän tarhaneilikka - ja kaikki suunnilleen samaa väriä. 

Kuvan otin torstai-iltana, kun odotin lämpömittarilukeman hivuttautuvan inhimillisiin lenkkilukemiin. Olen käynyt tällä helleviikolla lenkillä, mutta rajana olen pitänyt kahtakymmentäviittä. Eilen illalla lähdin siinä vaiheessa kävelemään, kun samaisessa mittarissa oli vielä/enää kaksikymmentäviisipilkkuyhdeksän. Kello oli siinä vaiheessa varttia vaille yhdeksän. Iltaan mahtui vielä sauna.

Mitä tässä tapahtuu?

Kuva-arkistosta löytyi hyvin erikoinen kuva neljän vuoden (ja yhden päivän) takaa. Ensin ihmettelin tuota asettelua, mutta sitten muistin tilanteen. Olimme parhaillaan juomassa Liisan ja Erkin 66-vuotishääpäiväkahveja ja pöytään oli katettu vanhat Arabian Selmat eli häälahja-astiasto yhtä monen vuoden takaa ja siihen kuuluu enää asetit, kermakko, sokerikko ja pullavati. Kahvikupit piti etsiä nykyvarastosta. Kesken kahvinjuontia halusin ehdottomasti tietää, mikä kuppien nimi on, kun se jäi katsomatta ennen kattamista. No, Mies kohotti kuppiaan, jotta pääsin ottamaan kuvan. Miten sattuikaan, kun nimi oli Onni… - Eilen oli päivä, jolloin hääpäivä olisi ollut nimeltään rautahäät. Sekä morsian että sulhanen eli vanhempani kuolivat jo 90-luvulla, mutta muistoja ja astioita on vielä jäljellä.

Rakennelmia ja ensiaskeleita

Kesäleirillä Laurilan puolella on leikitty kaikella muulla mahdollisella paitsi legoilla, joille järjestyi leikkipaikka Kettulan isolle pöydälle. Siellä oli hyvä rakennella itse kunkin ja kaikki rakennelmat saivat aina jäädä levälleen, kun ne eivät vieneet tilaa muilta toiminnoilta. Ykkönen ja Kakkonen istuivat pitkiä aikoja rakennuspuuhissa ja taisi sinne muutama isompikin välillä istua hetkeksi kokoamaan jotakin taloa tai tornia tai rakettia.

Kesäleiri päättyy tänään. Oli kivaa olla yhdessä. Tärkein aikakirja-asia oli se, että Kolmonen oppi kävelemään! Maanantaina täällä otti ensimmäiset oikeat askeleet ja eilen saatiin nähtäväksi videonpätkä, jossa toisessa mummulassa käveltiin jo puolentoista metrin maraton…

Oma sänky paras sänky

Takana hieman repaleiset yöunet, mutta oma sänky tässä vaiheessa kesäleiriä tuntui vaihteeksi oivalta. Osan leiristä nukuimme Kettulan parvella ja osan minun huoneeni sohvalla. Tässä iässä (66 v) osaa arvostaa hyvää patjaa. Nuorenahan sitä nukkui vaikka räsymaton päällä ja suurimman osan elämästäni olen omannut aika paksun rasvakerroksen, joten pehmustetta on ollut omasta takaa. Nykyään alkaa tilanne olla vähän toinen, kiitos jatkuvan lenkkeilyn.

Puolinimipäiväkukat

Tänään kesäleiriltä lähtee toinen lapsiperhe pois matkatakseen toiseen mummulaan ja sieltä vielä serkkulaan. Me jatkamme pienimuotoisempaa leireilyä Laurilan pientilalla. Edelleen jatketaan lukemista, leikkimistä, pelaamista, legoilua ja uimista.

Kuvassa kukat, jotka Kakkonen poimi eilen minulle. Toimivat samalla myös Kuopuksen puolinimipäiväkukkina.

Vihkimisten superpäivä

Eilen oli varsinainen vihkimisten superpäivä, kun sorminuket päättivät mennä naimisiin. Kuvassa on vain osa avioliittoon halunneista. Hai hoiti useimmat toimitukset ja ainoana rajoituksena oli se, että vain samaa lajia olleet saivat mennä naimisiin eli ihmiset ihmisten kanssa ja eläimet eläinten kanssa. Loppuvaiheessa myös pehmoeläimet otettiin mukaan ja illan viimeinen pari oli Alexander Stubb ja Sauli Niinistö. Toinen oli kuulemma kysynyt toiselta: Haluatko pizzaa vai naimisiin?

Jk. Leikkiin osallistuivat aktiivisina Ykkönen, Kakkonen ja Kuopus. Minäkin hoidin muutaman vihkimisen, vaikka olenkin vain pätkäkanttori.

Huoleton olo

Näinä päivinä on ollut kuvan linnun olo. On tullut istuskeltua milloin keinussa, milloin taas pihatuolilla tai kynnyksellä miettien ihan-vaan-sinisiä ajatuksia ja välillä pyyhittyä hikeä otsalta kirjaimellisesti. Tämä muistuttaa niitä lapsuuden kesiä, kun sai lettipäätyttönä huolettomasti viilettää pitkin omaa pihaa ja kyläluutailla naapureissakin.