Ison luvun metsästys

Eiliseen tuli kaksi kävelylenkkiä. Aamupäivällä kävelin hyötylenkin kauppaan ja takaisin. Illalla sitten lähdin pitemmälle hupilenkille. Olin laskenut tarkasti, mitä Isosta Luvusta vielä puuttuu ja kävelin just sen verran. Tänään sitten on liikuntavapaa. Ansaittu sellainen. 

Teuvopakkalat loppuivat ja jouduin tien reunalla etsimään uuden kaverin kävelyseuraksi. Valitsin Joel Lehtosen. Rakastunut rampa on nyt kävelykirjana. 

Jk. Vuoden tavoitteesta puuttuu enää kuusisataaviisikymmentä kilometriä. Oikeastaan aika vähän, kun aikaa on vielä neljä täyttä kuukautta.

Hajatuksia 19

Syksyn merkkejä alkaa olla viherlehdissä. Taitoin tuon oksan lumipallohortensiapensaasta muutama päivä sitten ja toin keittiön pöydälle pikkupikkumaljakkoon. On mielestäni kaunis.

Tälle päivälle on luvassa joko kaksi tai kolme kävelylenkkiä. Määrä riippuu saavutetuista kilometreistä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan eli kerään tarpeeksi paljon, pidän huomenna ansaitun liikuntavapaaillan.

Teuvo sen tiesi!

Elokuuta on enää muutama päivä jäljellä. Kulunut viikonloppu oli hyvä ja erilainen. Perjantaina sain kylään kaksi työkaveria ja aika kului Kettulassa kuin siivilällä. Lauantaina vietin yksikseni tuntikaupalla aikaa isommassa lähikaupungissa. Sunnuntaina Mies tuli lapsenvahtireissulta kotiin. 

Kävelykirja Teuvo Pakkalan Elsa loppui eilen. Illalla pyysin Miestä antamaan kirjahyllyn ylimmältä hyllyltä Teuvo Pakkalan kaksi kirjaa ja etsin sieltä sitaatin, joka huvitti minua kävellessä suunnattomasti. Teuvo sen tiesi, kun hän kirjoitti: Heitä ainakin vähemmäksi kotityöt ja kule sen sijaan kävelemässä. Tätä ohjetta olen noudattanut…

Hitaan aamun hidas aamupala

Hidas aamu, mikäs muu. Heräsin kahdeksan jälkeen, mutta löhöilin vielä sängyssä pitkän aikaa. Kuuntelin radiosta aitoiskelmää ja avoimesta ikkunasta sadetta. Vasta nyt kymmeneltä on aamupalan vuoro. Mies on lapsenvahtireissulla Tampereella ja kotiutuu tänään puolenpäivän jälkeen. Suunnittelin kyllä tälle päivälle kävelylenkkiä ja/tai -lenkkejä, mutta sade voi sotkea suunnitelmat. Seuraan Forecan tätien viestejä ja käyn aina välillä kuistilla kuikuilemassa. 

Hyvä resepti!

Kasvimaa on tuottanut kesäkurpitsasatoa kiitettävästi. Torstaina hain venähtäneen yksilön, kun meillä on yleensä syöty ne huomattavasti pienempinä versioina. No, nyt sitten päätin tehdä meille kesäkurpitsafetapihvejä. Raastimella kurpitsa karkeaksi raasteeksi, sitten raaste siivilään valumaan ja vielä painelin sitä isolla lusikalla, jotta sain nestettä pois. Sekoitin raasteeseen kaksi kananmunaa, murustelin paketillisen fetaa, lisäsin muutaman ruokalusikallisen vehnäjauhoja, mustapippuria, hivenen suolaa ja kuivattua persiljaa. Paistoin pannulla öljyvoiseoksessa pieniä pihvejä ja oli superhyviä!

Jk. Valutetun nesteen kaadoin meille pieniin laseihin ja juotiin pois. Hyvät shotit! 

Suunnittelijat lenkillä

Eilen oli hyvä päivä. Klo 14 oli sovittu tapaamispaikka hautausmaan mäen alle. Siinä seisoa törötin ehkä minuutin odottamassa ja sitten kollegaystävä saapui. Lähdettiin kävelemään ja puitiin siinä samalla kaikkia mahdollisia ja mahdottomia asioita. Vauhti pysyi koko hyvänä, vaikka koko ajan puhuttiin. Kääntöpaikkana oli ns. Rakkauslukkosilta. Kävelin hänen kanssaan työpaikalle asti, jossa kävin juomassa ja lähdin sitten kotimatkalle. Kuvan askelkertymästä otin kotona. 

Suunniteltiin jo seuraavaa lenkkiä, jolle voisi ottaa eväät mukaan. Suunniteltiin kaikkea muutakin. Me nyt ollaan yleensä sellaisia suunnittelijoita…

Jk. Illalla kävin vielä lähilenkkisellä. Kuuntelin samalla Teuvo Pakkalan Elsaa. Ei hullumpaa tekstiä sekään. 

Kun minä unestani heräsin…

Kun illalla juo vihreää teetä, voi samasta mukista juoda aamukahvit. Tuo oli tämän torstaiaamun ensimmäinen järkevä ajatus. Heräsin ihan kesken unta ja siinä olin yhdellä tutulla kylässä ja minulle tarjottiin toistamiseen täytekakkua, josta kieltäydyin. Tuttava kysyi, onko meillä ketään kotona, joka söisi kakkua. Sanoin, että on siellä poika. Yhdessä arvelimme, että kyllä lukiolaispojalle kakku maistuu. Kylässä oli myös joku toinen, joka houkutteli minua lähtemään kanssaan kävelyretkelle jollekin mäelle. Sanoin, että olen jo aamulla kävellyt kuusi kilometriä ja en jaksa enempää.

Kakusta en tiedä, mutta tänään päivällä olen menossa yhden ystävän kanssa kävelylle. Hän ei ollut kuitenkaan se unessa esiintynyt. 

Aamuhämärissä

Eilen aamupäivällä saimme neljännet piikit. Terveysasemalla oli ruuhkaa ja maskillisia odottajia. Jälkioireet olivat samoja kuin ennenkin eli päänsärkyä, väsymystä ja vilunväristyksiä. Iltapäivällä olo alkoi olla jo melko normaali. Illalla mentiin kymmenen jälkeen nukkumaan ja neljältä ei enää riittänyt unta. Viiden paikkeilla luovutin ja hain tämän Oton latauksesta. Tilanne nyt: Mies nukkuu ja minä kirjoitan. On sadeaamu ja vielä hämärää. 

Kuvan teksti osuu ja uppoaa. Sen kun muistaisi, niin elämä sujuisi helpommin. 

 

Pieniä ja kauniita esineitä

Pienet ja kauniit esineet ilahduttavat mieltä, päivää ja elämää. Samoin tekevät isot ja kauniit. Tällä kertaa kuvassa on pienempiä versioita, joita meille on jostakin kulkeutunut. Jäljet johtavat kirpparille. Kolmikulmainen astia on yksinäänkin aina välillä käytössä. Viimeksi sai olla luumunkivien varikkona olohuoneen pöydällä. Siinäkin se toimi kiitettävästi. 

Ulkona syömässä

Lauantai-iltana ehdotin Miehelle, että seuraavan aamun aamupala syötäisiin Ramin töllillä. Ja niinpä aamulla pakattiin reppuun täytetyt sämpylät, keitetyt kananmunat sekä termospullollinen kahvia ja käveltiin tuo viitisen kilometriä syömään. Perillä oli hiljaista, rauhallista ja sunnuntaimaista. Aamupala maistui superhyvältä. Olipa mukava aloitus päivälle! 

Ottamuksia 128

Lämpöiset värit hiipivät Laurilaan. Kaitaliina löytyi 1,40 euron hintaan yhdeltä kirpparilta. Meille kummallekin tuli siitä heti mieleen alakoulun vohvelikangastyö. Tarjotin pysyy tuossa läpi vuoden, vaikka on väreiltään kesäinen. Lasinalusia kuljettavan siniveneen tilalle voisi harkita jotakin muuta, mutta olkoon nyt vielä…

Kesähullaannus

Lenkkitieni kulki eilen yhden pellon ohitse. Hermanni oli mukana Maiju Lassilan takia ja pääsi myös kuvaustöihin. Olen kesähullaantunut äänikirjoihin, mutta en kuuntele ihan mitä tahansa. Kelpuuttamiani kirjailijoita ovat olleet Maria Jotuni, Juhani Aho, Johannes Linnankoski ja nyt Maiju Lassila. Olen päässyt kuuntelijana mukaan perhetragediaan ja -draamaan useammalta kantilta. Nyt on vuorossa kosinta.