Kahdenkymmenen sentin Maija

Eilen kävin yhdellä kirpparilla. Löysin sieltä kauniin kahvikupin, jonka tunnistin heti Arabian Maijaksi. Hintaa kupilla oli kaksikymmentä senttiä. Lautasta ei ollut, mutta en sitä tarvinnutkaan. Tiesin heti, että kuppi pääsee keväällä Laurilan kahvipuuhun! Hullua, mutta mielenkiintoista. Hullua, mutta harkittua. Hullua, mutta hauskaa!

Tärkeä kaksikko

Olen oppinut kantapäiden kautta sen, että ahkeraan liikkuniseen tarvitsen hyvien kenkien lisäksi tämän kaksikon. Askelmittari on kuulunut taskuun jo vuosia ja kuulokkeetkin on ollut kauan, mutta juuri nämä nimenomaiset ostin viime kesäkuussa. Haluan tietää askelmäärän, jotta tiedän kulkemani kilometrit, sillä olen Tilastoija. Haluan kuunnella kävellessä aina jotakin - useimmiten true crimea, mutta joskus myös vanhanaikaisia kuunnelmia tai terveysohjelmia. Olen siis Kuuntelija. Ja tämän kaksikon ansiosta olen Liikkuja.

Tiistain aamupala

Heräsin aamukahdeksalta, mutta makoilin vielä kolme varttia lämpöisen peiton alla tekemässä Sanaseppää. Kun olin saanut siitä pokaalin, nousin ylös ja aamupesun jälkeen aloitin aamupalan kokoamisen. Valitsin tarjottimelle kaikkea mieluista. Värejä, tietysti!

Jk. Muistiin itselle: Jos käytät kaurajuomaa, kaada se vasta ihan lopuksi kuppiin. Kahvi ehti taas kerran jäähtyä, kun keräsin ja järjestelin ja kuvasin…

Kolmen kiellon langetus

Jossakin vaiheessa luulin olevani askartelija. Haalin itselleni kaikenlaisia tarvikkeita ja varsinkin washiteippejä kymmeniä rullia. (Ensimmäiset sain aikanaan Esikoiselta tuliaisina Japanin reissulta.) Jonkin verran käytin niitä kalenterituunauksissa ja korteissa, mutta sitten totesin, ettei askartelu ole minun juttuni muuta kuin kerran vuodessa joulukorttiaikana. No, teippejä todellakin on vaikka hurumykke ja langetin itselleni juuri nyt kolme kieltoa: postikortit, teipit ja tarrat. Ehdoton ei! Yritän kävellä kaupoissa silmät kiinni niiden hyllyjen ja telineiden ohi ja käyttää omien varastojen antimia. Rehellisesti sanottuna minulla on keskikokoisen paperikaupan valikoima jo hankittuna…

Jk. Kielto astuu voimaan tänään 9.2. Nyt kun mietin asiaa, en ole kyllä ostanut alkuvuonna mitään noista kolmen kiellon tuotteista! Hyvä!

Aamun värejä

Heräsin kahdeksan maissa ja päätin tehdä värikkään aamupalan. Nälkä oli jo kova, mutta maltoin kuitenkin väkertää voileivät ja ripotella jogurtin niskaan pakasteesta mustaherukoita. Ehtivät vähän sulaa siinä vaiheessa, kun syön leivät ja juon kahvin. Kahvissa on hasselpähkinä-kaurajuomaa, jota aina joskus haluan. Nyt halusin ja ostin.

Hieman myöhemmin… Kaikki oli hyvää ja nälkä talttui. 

Hyvä teksti

Rakastan postikorttikauppoja ja kirjakauppojen postikorttitelineitä. Minulla on aina hyvät varastot kortteja lähetettäväksi. Kuvan kortti pyörähti lipaston väliköstä, kun tein jonkinlaista lauantaisiivousta. Teksti on hyvä ja puhutteleva. Siitä huolimatta jatkan vielä tämän oman huoneeni järjestelyä tai ehkä se onkin sitä olennaista ja juuri nyt!

 

Pakkanen antoi periksi

Eilen oli pakkanen jo nöyrtynyt sen verran, että sain tehtyä aikomani kaksi kävelylenkkiä. Lounaan jälkeen kävelin 11,8 km ja sitten illalla ennen saunaa 10,8 km. Mukana korvissa oli audiodraama Nuori Sorjonen, josta ystäväni Pastori Kissanen antoi vinkin. Yksi osa jäi enää kuuntelematta, sillä tämä(kin) kuunteluseura oli hyvin koukuttavaa!

Melkein neljän tunnin ulkoilumäärä ja hyvä sauna takasivat taas kunnon yöunet ja kahdeksan tuntia mennä hujahti kuin siivil(äl)lä. Tälle päivälle on luvassa ystävien tapaamista, jes!

Villapeitto ja Runeberg

Eilisen reissupäivän jälkeen viime yönä nukuttiin sitten kahdeksan tunnin (ja ylikin) yöunet. Tänään on ohjelmaton päivä, paitsi että Mies leipoo Runebergin torttuja nyt keittiössä ja minulla on aikomus tehdä kaksi kävelylenkkiä pöivän mittaan… Mutta nyt vielä sohvailen ja nautin olostani villapeiton alla.

Hyvää Runebergin päivää! Johan Ludvigilla ja Miehellä on muuten sama syntymäkaupunki. Hyviä sanankäyttäjiä kumpikin. Ja silmälasipäisiä.

Tampere-päivä

Terveiset Tampereelta! Aamukahdeksalta lähdettiin ja iltakuuden jälkeen oltiin takaisin Laurilassa. Reissulla oli useampikin tarkoitus. Vietiin Ykkösen joululahjaksi saama pelipöytä (jota ei millään olisi voinut kuljettaa junassa!), tavattiin omia, Mies ja Kuopus kävivät rakentamassa nuoremman työhuoneella jotakin pylvästä ja sitten käytiin vielä Kuopuksen näyttelyssä Taidekeskus Mältinrannassa. Näyttelyn nimi on Varasijat. Vaikka olenkin äitinä jäävi sanomaan, sanon silti: Erittäin hyvä näyttely! (Lainaus gallerian sivulta: Varasijat on näyttely köyhyydestä. Näyttelyn sadan veistoksen taustalla vaikuttavat sakset kädessä juoksevien tyrmistyttävät poliittiset päätökset sekä keräämääni kyselyyn osallistuneiden ihmisten omakohtaiset kokemukset vähävaraisuudesta. Teokset käsittelevät aihetta surun, kiukun, kapinan ja mustan huumorin kautta.)

Päivän sammakko

Tä

Tämä vuosi on julistettu Laurilassa Suureksi Inventaariovuodeksi (SI). Kirjainpari on toki käytössä muuallakin maailmalla eli ainakin piin kemiallisena merkkinä, siviilioikeuden lyhenteenä ja kansainvälisenä yksikköjärjestelmänä. Viis niistä, kun meillä se tarkoittaa huone kerrallaan huushollin läpikäymistä.

Eilen siivosin olkkarissa yhden kaapin, yhden hyllyvälikön ja kaksi laatikkoa. Roskariville päätyi pari pussillista, jotakin lähtee kierrätykseen ja muutamat tavarat palasivat takaisin paikalleen. Yhdestä laatikosta löytyi pienenpieniä koriste-eläimiä, neljä norsua ja tämä sammakko, joka halusi päästä päivän kansikuvaan…

 

Miltä näyttää pihalla?

Räpsäisin äsken kuvan olkkarin ikkunasta pihalle. Ulkona on vielä kylmempi päivä kuin eilen ja tosi kaunista. Penkki saa odotella pitkän aikaa istujaa/istujia ja sitä ennen se taitaa odotella maalia… Eilen pidin kokonaan liikuntavapaapäivän, tänään voisin käydä lenkillä, jos ja kun elohopea on jossakin kahdeksantoista asteen paikkeilla.

Tänään viettää nimipäiväänsä muun muassa veden härmistynyt olomuoto. Onnea!

Pakkasta ulkona ja sisällä

Pakkasta oli aamulla varhain paria vaille kolmekymmentä astetta. Ilmari Kiantoa lainaten: Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!  Ilmeisesti huippu taisi olla tässä, mikäli Forecan täteihin ja Ilmalaitoksen setiin on uskomista.

Päiväkahville Mies oli valinnut todella sopivat kahvikupit, sillä niiden nimi on Pakkanen.