Joulua!

Hyvää jouluaattoa! Aamulla täällä oli Ykkönen jo katsomassa Joulupukin kuuma linja -ohjelmaa, kun tulin makuuhuoneesta aamutoimiin. Tonttu oli anivarhain käynyt kuistilla tuomassa pienen paketin, tonttupuuro ja sekahedelmäsoppa ovat kiehumassa ja Laurila on jouluinen. 

Meillä on Miehen kanssa kahdeksaskymmeneskuudes yhteinen joulu. Jänismatematiikalla voi päätyä noin isoihin lukuihin, ei Ojalan laskuopilla. Ehkä se johtuu pitkistä korvista…

Toivottavasti joulurauha, -ilo ja -mieli löytävät sinunkin kotiisi. Kaikkea hyvää ja lampaanvillanlämpöisiä ajatuksia!

Aatonaattona

Yksi yy-öö jouluun on, voin nyt lyhyen matematiikan pohjalta laulaa. Eilen illalla kävin vielä olemassa pätkäkanttorina hirvimiesten kodalla. Joululaulut raikuivat kodan täydeltä ja kännykän taskulamput & otsalamput antoivat valoa. 

Tänään Laurilassa on tonttupullapäivä, joulukuusenlaittopäivä, liinonjensilityspäivä, koristelupäivä ja ruokakauppapäivä. Niin ja minulla myös kävelylenkkipäivä. 

Hei, meillä luetaan myös jouluna!

Laurilassa luetaan jouluna ja joulun ulkopuolella. Etsin hyllyistä ns. joulukirjoja ja pinkkasin ne odottamaan lukijoita. Luulen, että pinosta löytyy monenikäiselle selailtavaa. (Kuvauksen ajaksi nostin kirjat sohvalle, mutta niiden  jouluolemistila on sohvan vieressä kaiuttimen päällä.)

Tänään menen virsikirjatöihin & joululauluvihkotöihin ja ekat omat saadaan meille tänä iltana. Kuopukselle jäi tonttupullien leipominen ja liinojen silitystä, Vävylle ja Ykköselle kuusen haku yhdessä Miehen kanssa. Muuten meillä onkin jo joulu.

Valkoista!

Toissapäivänä ostin meille jouluruusun lähikaupasta (jonkinasteisen) miettimisen jälkeen. Hintaa oli sen verran, että ostamista piti siksi tovi pohtia. Mutta on se kaunis! Kaupunkireissulla mukaan lähti kolmen valkoisen hyasintin pata. Joinakin jouluina olen metsästänyt turhaan valkoisia hyasintteja ja on ollut pakko tyytyä sinisiin tai punaisiin. (Sininen on muuten lempivärini, mutta se ei päde hyasintin kohdalla.) - Opin äsken muuten uuden sanan! Rondella on jättikokoinen paperipipari tuossa kukkapadassa eli se päällystää tylsähkön muoviruukun.

Onnistunut irtiotto

Viime viikonloppuna oltiin koko kuvan klaanin kesken Somerolla. Melkein keskellä-ei-mitään, mutta kuitenkin vain neljän kilometrin päässä Someron keskustasta. Pihlajaharju oli ihana iso vanha talo, jossa jokaiselle oli tilaa touhuta ja kaikille oli hyvät petipaikat. Pihasaunaa lämmitettiin molempina iltoina ja sähköpiano oli ahkerassa käytössä. Kaikkein pienin eli seitsenkuinen Kolmonen nautti selvästi, kun sylejä oli monta tarjolla ja Ykkösen ja Kakkosen leikkejä oli kiva seurata. Pojat nukkuivat yhteisessä huoneessa ja aamulla heräilivät jatkamaan edellistä leikkiä. - Syötiin ja nukuttiin hyvin ja kerättiin voimia kaikkiin joulupuuhailuihin. Onnistunut irtiotto, ehdottomasti!

 

Laatikot Ykköselle, Kakkoselle ja Kolmoselle

Joulusiivous ulottui eilen omaan huoneeseeni. Viime viikolla tein jo tilaa hyllyyn lautapeleille, jotta sain legoparkin musiikkihyllyn viereen. Siivosin myös eteisen lastenosaston ja samalla otin käyttöön klaanin tenaville ostetut laatikot. Nyt on jokaisella ihan oma säilytyslaatikko tärkeille kirjoille, pikkuleluille ja muulle. Toimivat tarvittaessa myös mummulaunohdusten tyyssijoina.

Kirjoitusvirheellä ja ilman!

Kaivelin aamukahvia juodessa samalla Oton arkistoja ja muistoja. Löysin osuvan jutun, josta päätin sanailla tänään muutaman rivin verran… Se todellakin osui ja upposi. Klaanin kokoontuessa on ihana nähdä ja saada nauruja, hymyjä, muistoja, halauksia roppakaupalla. Kuvan tekstissä muutan kuitenkin pari asiaa. Oman -> omat. Sitten tuossa viimeisessä sanassa on kirjoitusvirhe jo muutenkin, joten siitä tulee onnellisina. 

Jk. Huomasin tuon kirjoitusvirheen vasta nyt ihan kirjoitusproggiksen loppumetreillä. Kaikkea ei voi saada. Olen tallentanut kuvan arkistoon yhdeksän vuotta sitten.

Kaikenlaisia lukuja

Eilen illalla tavoitteenani oli kävellä 6,6 kilometriä. Kävelin sitten kuitenkin 8 km. Miestä huvittaa, kun lasken niin tarkasti kaikki, mutta nyt meni sitten 3400 km rikki reilusti…

Erikoista tässä oli se, että kun sunnuntai-iltana kävin lenkillä kahdenkymmenen asteen pakkasessa, oli ihan jees ilma. Eilen oli pakkasta vain viisi astetta, mutta välillä aina kävi viima naamaan. Saunanlämpö tuntui erityisen ihanalta lenkin jälkeen.

Jk. Kuvassa matkan varrelle osunut (kuv.) ulkolamppu. Valaisi hautausmaalla kulkua.

Tasan viisi vuotta sitten pihaan tuli piipaa-auto

Tasan viisi vuotta sitten jalassa ei ollut näin komeat villasukat vaan lötköt sairaalasukat. Tasan viisi vuotta sitten aamuvarhain oli piipaa-auto hakenut minut kotoa ja kyörännyt isoon sairaalaan. Tilanne oli vakava, mutta vakaa. Jouluaattona pääsin kotiin toipumaan ja omat saivat huokaista (edes vähän) helpotuksesta. Sanoivat parhaaksi joululahjaksi…

Nyt näiden vuosien jälkeen voin hyvin. Olen onnellinen ja kiitollinen. Yritän pitää parempaa huolta itsestäni.

 

84 vuotta kihloissa

Tänä aamuna mietittiin dilemmaa, voiko sanoa olleensa kihloissa 2x42 vuotta, jos on sen jälkeen mennyt naimisiin. Esikoisen mielestä voi ja uskon hänen sanaansa. Siis olemme olleet kihloissa Miehen kanssa tänään 84 vuotta. Se on rakkautta, totisesti on!

Nukkui tai teeskenteli nukkuvansa

Törmäsin (kuv.) kauppakeskuksessa joulupukkiin, joka teeskenteli nukkuvansa tai nukkui oikeasti silmät auki. Onnistuin rajaamaan kuvasta pois tyynyjen mainostekstit, sillä tämä ei ole kaupallinen yhteistyö enkä hyödy tästä mitään muuta kuin huvittuneen hyväntahtoisen olon verran. 

Lucia tuo valon

Hyvää Lucian päivää! Lucia on valon tuoja, siksi postauskuvaksi valitsin kynttilän. Ajatus valosta tuntuu tervetulleelta näinä päivinä kahden pimeän kätellessä toisiaan. Tälle viikolle sattuu kaiken lisäksi täysikuu, joten se ja lumi valaisevat extraa. Hyvä niin!