Spotify erehtyi ja minä myös!

 

Eilen oli jännittävä päivä. Tähän meidän hiippakuntaan valittiin uusi piispa, järjestysnumeroltaan viides. Lähdin lounaan jälkeen lenkille. En ole kuukausitolkulla kuunnellut lenkillä mitään, mutta nyt laitoin Hermannin soittamaan Spotifysta kävelymusiikkia. Spotify tarjosi vanhasta muistista minulle kahta vaihtoehtoa - Queenia ja Matti Johannes Koivua. Vähääkään miettimättä valitsin Queenin… Kävely kulki tosi hyvin ja kesken kaiken päähäni iski ajatus: onko tämä enne eli kuningatar voittaa Matin. Ei siinä valitettavasti käynyt niin. Odottelin kirkon kevättä, pelkään, että tuli takatalvi…

Ottamuksia 114

Olipa kerran vanha pieni kahvikuppi, jonka löysin muutaman kaverinsa kanssa kesäiseltä kyläkirppikseltä. Se sai seuraa pari vuotta myöhemmin teekaupasta ostetusta teemittalusikasta. Sopivat yhteen kuin lumiukko ja porkkana. Käyttäisin yhdistelmästä sanaa viehkeä. 

765 piparia!

Eilen pidin yksityisen talkoopäivän. Kerran vuodessa teen tämän vapaaehtoistyön eli leivon pikkupipareita seurakunnan adventti- ja joulutapahtumiin. Aikaa kului reilut kolme tuntia ja musiikiksi valitsin tällä kertaa Jouluradion. Ja minähän en ole minä, jos en harrastaisi yhteenlaskua! Uunista ulos, pelti kerrallaan, paperille muistiin ja talkoiden lopuksi ynnäys. Yhteensä 765 kappaletta! Ja neljästoista talkoovuosi! 

Vahva suositus!

Keväällä satsasimme suomalaiseen designiin. Ostimme Turusta tosi lämpimän villapeiton, pari pellavaista taviskokoista tyynynpäällistä ja kesällä vielä yhden jättikokoisen päällisen. Tuotteet muistuttavat meitä Laurilassa tuosta ihanasta kaupungista ja aivan ihanasta puodista. Jos satut kulkemaan Turussa, älä missaa Kristiinankadulla olevaa KUI Design -kauppaa! Tämä on vahva suositus! 

Hajatuksia 3

Entä jos olisikin ihan tavallista… Entä jos arki olisikin toivottua eikä pyhien välissä olevaa pakkopullaa… Entä jos joulukuusi koristeltaisiinkin vasta aatonaattona eikä marraskuun puolella… Entä jos tuoreen pullan tuoksu voittaisi kaikki huonetuoksut ja tuoksukynttilät…

Olen arkinen ihminen tunteita ja sisuskaluja myöten. Viihdyn enemmän arjessa kuin juhlassa. Jaan arkeani ja arjen sanomaa. Siksi olen se, mikä olen - Arkeilija.

Liisoja piisaa!

Omassa historiassani on kaksi Liisaa. Synnyin Liisa Mariasta ja synnytin Liisa Tarleenan. Heitä yhdistää moni asia - hyvä äitiys, savi/keramiikka, musikaalisuus ja hyvä huumorintaju. Nuorempi Liisa syntyi vanhemman Liisan äidin syntymäpäivänä ja tuo seikka on minua usein hiljaa hymyillä hykerryttänyt…

Nimillä on merkitystä. Tänään onnitellaan suvun naisia.

Hattaroita ja lakananpitsejä

On merkkipäiviä ja vuosipäiviä. Meillä on nyt viimeksi mainittu. Kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten oli Se Syksy, jolloin taivaalta satoi hattaroita ja lakananpitsejä, terälehtiä ja siemenkotia, saippuakuplia ja samppanjapulloja. Oli Se Syksy, jolloin työnteko hoidettiin vasemmalla kädellä ja kursiivilla. Oli Se Syksy, jolloin luettiin ja siteerattiin paljon runoja.

”Emme lupaa mitään,

kuitenkin pidän sinua kädestä

tämän puistotien matkan verran."

(Jyri Schreck)

Jk. Kuvassa ei ole puistotie vaan tienpätkä lähilenkiltäni. Tälläkin tiellä ollaan kuljettu käsi kädessä…

 

Temporaalinen harrastus: piispanvaalit

Minulla on ollut harrastuksia, jotka ovat tulleet, olleet ja menneet. Olen opiskellut kansalaisopistossa posliininmaalausta, japanin kieltä sekä ihan omatoimisesti kotikoneellisesti italian alkeita. Sitten on harrastuksia, jotka kulkevat edelleen matkassa mukana. Niitä ovat muun muassa lukeminen, kirjoittelu, kutominen, askelointi ja piispanvaalit. Seuraan vaalien kirjoittelua, valitsen itselleni aika varhaisessa vaiheessa jo suosikin ja sitten joko petyn tai iloitsen vaalien lopputuloksesta. 

Nyt on käynnissä piispanvaali omassa hiippakunnassamme. Olen toisen tukija, vaikka minulla ei ole äänioikeutta niissä vaaleissa. Eilen seurasin vaalikeskustelua ja kudoin. Ensi tiistaina selviää, kummasta tulee piispa ja mikä on suunta tästä eteenpäin. Varmaa on ainakin se, että tulevan piispan etunimessä on viisi kirjainta ja että se loppuu i-kirjaimeen…

Annoin joululle pikkusormen!

Eilen se tapahtui töissä! Annoin joululle pikkusormen! Sen verran tunnen kyllä itseäni (ja joulua) yli kuudenkymmenen vuoden kokemuksella, etten usko sen vievän koko kättä ennen kuin on Oikea Aika… Sytytin kolme tuikkukynttilää - yhden ikkunalle vanhan kirjevaa´an päälle, yhden sinisen norsun selkään matalan kaapin päällä olevalle tarjottimelle ja yhden kuvan osoittamalle paikalle. Ostin muutama viikko sitten naapurikaupasta sata tuikkukynttilää ihan omilla rahoillani, joten kaapissa on varastoa… No, seuraavaksi piti saada jouluista musiikkia ja valitsin samaa, jota sairaalassa viruessani kuuntelin päivä toisensa jälkeen. Jouluradio itsessään on minulle aina jäänyt vieraaksi, mutta sen jazzpuoli on ihan wau! Hyvin hiljaisella volyymilla (niin kuin sairaalassakin) ja silti jo sopivan joulutyylillä. Onneksi on tuo Pikkumusta, joka toistaa kaikkea pyydettyä! 

 

Hajatuksia 2

Suurin osa viherkasveistamme asustaa olohuoneen luoteisella ikkunalla. Aluksi siinä majaili vain pari anopinkieltä, mutta ne ilmiselvästi kaipasivat muita joukkoonsa. Siitä se sitten lähti… Olen ottanut kastelun ja (merilevä)lannoittamisen omaksi puuhakseni ja tapaan käännellä ruukkuja ja sanoa kasveille muutaman hyvän sanan kastelupäivinä. Ne osallistuvat keskusteluun voimalla hyvin. Mitä tästä opimme: Puhuminen kannattaa aina. 

Ainakin kolmen asian päivä

Hyvää isänpäivää! Minun isäni oli huumorintajuinen, auttavainen, ystävällinen, suora ja musikaalinen. Hän oli kunnan mies ja kunnon mies.

Hyvää diabetespäivää! Minulla on tuo tauti kulkenut virallisesti mukana kohta kaksi vuotta. Kävelyn ansiosta pysyn viitearvoissa ja lääkitystäkin on vähennetty. 

Hyvää valvomisen sunnuntaita! Ei kait kirkkovuoden aihetta olisi tarvinnut ihan niin kirjaimellisesti ottaa… nimimerkki Uni ei oikein tullut viime yönä.

Jk. Kuva on eiliseltä. Se, joka teki porkkanakakun, en ole minä. 

Sitä sun tätä

Tänään on virsikirjatyöpäivä, samoin huomenna. Kerran kuukaudessa näitä yleensä on. Onneksi kumpikin työrupeama on lyhyt. Johonkin väliin mahtuu ihan heittämällä (tai siis kävelemällä) lenkki. Eilen hain lenkillä maitoa ja reppuun löysi tiensä myös satsumapussi, suippopaprikoita, tomusokeripaketti ja sitruuna. Repussa oli painoa palatessa ihan tuntuvasti.

Olkkarin pöydällä on yleensä tavaroiden kirjo. Niin tälläkin kertaa. Kupissa ei ole kissanruokaa vaan mulperimarjoja. Tämä mahdollisille tutkijoille tiedoksi.