Tällä viikolla syksy konkretisoitui ihan täpöllä. Olin toissailtana lenkillä ja kävin kääntymässä ns. auringonkukkapellon kohdalla. Tähän asti pelto on aina tervehtinyt minua iloisesti naamat virneessä, mutta nyt pelto oli mustanpuhuva ja iloton. Yöpakkanen oli vienyt loiston ja kukat.
Meillä oli onneksi vielä muutamia alkuviikosta poimittuja pikkuaurinkoja kuistin pöydällä. Eilen illalla nostin maljakon keittiön pöydälle. Otetaan nyt näistä viimeisistä vielä kaikki ilo irti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti