Eilen illan kävelylenkki ulottui tutuille hoodeille. Lumesta ei ollut tietoakaan, oli kaunista ja lämmintä. Luontohavainnot olivat fasaanipitoisia.
Kirjaan muistiin aina milloin mitäkin. Taiton muistiinpanoista löysin helmikuisen merkinnän, josta en tiedä lähdettä enkä kohdetta. Sopii vaan jotenkin minun luonteeseeni kuin nenä päähän. Minun tiessäni ei ikinä ollut risteyksiä. Sellainen suoraviivainen töksäyttelijä olen ollut tähän asti ja olen varmasti aina. Ja kaikki on mennyt niin kuin on pitänytkin mennä. Muutosten kirjan mukaisesti. Ja on niitä risteyksiäkin ollut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti