tiistai 22. toukokuuta 2018

On yksi väri ylitse muiden...


Haahuilin eilen illalla Steven kanssa pihalla. Äsken sitten tsekkailin, mitä napattiin (kuvia, kirj.huom.) ja huomasin sinisen sävyjä vaikka hurumykke. Ensinhän meillä oli sininen Kettula, sitten sille tuli kaveriksi sininen Repola, sitten sininen Pupula. No, meni useampi vuosi, kunnes talokin maalattiin siniseksi ja se sai nimen Iso-Laurila. (Laurila oli kyllä ennestäänkin jo vaaleanruskeana.) Autosta en nyt edes sano mitään...
Jos saisi valita vain yhden värin ja siitä tietysti sen kaikki tuhannet sävyt, ottaisin sinisen. Sen kanssa voisin elää loppuelämäni, jos olisi elettävä vain yhtä väriä. Mieluummin kyllä elelen monien värien maailmassa...

4 kommenttia:

  1. Värittömyys olisi kauhistuksen kanahäkki!!

    VastaaPoista
  2. Puhutte vähän mutta asiaa. Ihana herätä aamulla auringon ensisäteisiin ja vaikka kerrostalossa asuukin, niin tietää, että ulkona on vihreää ja paljon muita kauniita luonnon värejä.

    Vaan on se silti kummallinen asia, tämä ihmisen mieli. Ei se - ainakaan minun kohdallani - ole nimittäin ihan tuulesta temmattua, että sitä mielessä käy ajatus vanhoja valokuvia ja elokuvia katsoessa, että entisaikaan maailma oli vain mustan, harmaan, ruskean ja valkean eri sävyjä.
    Samoin, nyt kun aiheeseen pääsin, niin jostain syystä esim tällä hetkellä, surullista kyllä, mielessä usein käy, että tuolla Syyriassa ja muualla siellä päin, on enemmän vain ruskean ja harmaan sävyjä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kerran monipuolisesta kommentista!

      Poista