Eilen iski pullaolo

Eilen iski pitkästä aikaa pullaolo ja kun joka tapauksessa olin varannut keittiövuoron (tein lounaaksi porkkanasosekeittoa), kuorin ensin porkkanat kiehumaan ja sitten tekaisin pullataikinan. Aikomus oli tehdä kierrepullia, joihin tulisi valmiskreemiä. Mutta mitäsmitäs?! Olin joka kerta mielestäni lukenut purkin kannesta kinuskikreemi. Nyt kun katsoin tarkemmin, oli se kanelikreemiä. No, kaulin taikinan levyksi ja levitin sille kreemin. Sitten taittelin taikinan ja leikkasin suikaleiksi ja aioin kieritellä niitä, mutta sain vaan jonkinlaisia syhmyröitä tehtyä. Vuokiin, kohotus, voitelu ja raesokerittelu ja uuniin. Ja keitto valmiiksi sulatejuustolla ja syömään!

Päiväkahvilla syötiin sitten tuoretta pullaa. Ensimmäiset meni kummallakin jo siinä vaiheessa, kun kahvinkeitin oli vielä hommissa ja toiset sitten kahvin kanssa. Hyviä olivat!

 

Aurinkoa ja ceetä!

Syksyisin on pikkuoranssien aika ja näin tammikuussa sitten isojen kollegoidensa. Tätä(kin) olen odottanut! Keittiössä on nyt aurinkoisen oranssia ja tuntuu siltä, että koko huone on ceevitamiinilla kuorrutettu. Ovat nyt niin herkullisia, että useimmiten yksi ei riitä… 

Maistuva kvartetti

Aamupalaan kuuluu nykyisin (voileipien ja kahvin lisäksi) useimmiten tämä vakioannos. Maustamatonta abjogurttia, mehiläisen siitepölyä, mustikoita tai puolukoita pakastimesta ja proteiinihiutaleita. Kaikkia vähän ja yhdessä maistuva kvartetti. Nam!

Ystäviä ja ruusuja

Tänään tapasin entisiä työkavereita, joista voin kyllä käyttää termiä ystävät. Olin vapaaehtoissäestäjänä pappilassa seurakuntalaisten viikottaisessa kokoontumisessa ja sen jälkeen oli tietojenvaihdon ja henkisen hyvinvointihetken vuoro. (Jotkut voisivat ehkä kutsua sitä juoruiluksi, mutta me emme.)

Yksi ystävä (nimimerkki Pastori Kissanen) tarjosi minulle meno- ja paluukyydin. Kävimme myös kaupassa ja ostin ihan heräteostoksena ruusukimpun. Sijoitin kotona maljakon ruusuineen eteiseen, jossa sen näkee aina ohikulkiessaan ja jossa ilppi ei puhalla siihen häiritsevästi lämmintä ilmaa. 

Lämpimiä sävyjä

Punainen iso muijatarjotin pääsi takaisin keittiöön toisten kaltaistensa pariin ja tuttu legoalusta tuli tilalle olkkarin pöydälle. Punainen kaitaliina on vielä joulun jäljiltä siinä alla, mutta vaihtuu pian toisenväriseksi. Tammi- ja helmikuu ovat vielä tasapainottelua talven väristön kanssa. Vielä tarvitaan lämpimiä sävyjä.

Pitkä lenkki ja saaristolaisrieskoja

Eilen lähdin lounaan ja päiväkahvin jälkeen lenkille ja arvelin sitä pitkäksi jo etukäteen. Oikeassa olin! Sää oli ihana, aurinkoista ja sopivasti pakkasta. Vaatetta oli juuri oikea määrä päällä ja kengännauhatkin solmittu hyvälle kireydelle. Kävelin ja kävelin podcastmaailmassa asfalttitien reunaa, hiekkatien reunaa, kevyen liikenteen väylää ja postipolkua mennen tullen. Lenkki kesti kolme tuntia ja kahdeksan minuuttia ja matkaa kertyi 18,8 km. - Kotona odotti pino saaristolaisrieskoja, jotka Mies oli sillä aikaa leiponut. Nakkikeiton kera hupeni heti kaksi lämmintä rieskaa. Olen minä onnentyttö!

Kiitos, minulle riittää kyllä tämä vanha!

Suomen suurin designkalusteita myyvä yritys lähetti minulle tänä aamuna sähköpostin, jonka otsikko oli: Löydä uusi tapa nukkua (ja sitten se mainosti yhtä äärettömän kallista patja- ja sänkybrändiä). Naurahdin ja ajattelin lähes ääneen: Kiitos, minulle riittää kyllä tämä vanha! Siksikin, että viime yönä nukuin kahdeksan tuntia yhteen kyytiin ja näin tsiljoona unta siinä samalla ilmaiseksi. Mitäpä sitä vanhaa tapaa muuttaa! 

Rehellisesti sanottuna ei aina yöt ole tuollaisia, mutta keskimääräisesti nukun tosi hyvin. Joskus jopa yhteen kyytiin koko yön. 

Jk. Tuon kuvan tekstin löysin jostakin hupipaitasivulta. Kuvaa minua hyvin.

Hajatuksia 38

 

Lunta sataa taas hidastetulla moodilla. Pakkasta on kymmenen astetta. Huomasin eilen, että kun lähtee lounaan jälkeen lenkille, ehtii tehdä pitkänkin lenkin ihan valoisassa. Eilen se oli 12,1 km. Tänään taidan tehdä saman jutun, mutta pituus on vielä arvoitus. 

Takapiha näyttää postikorttimaisemalliselta. Kalenterissa on tämän päivän kohdalla tyhjää. On hyvä olla ja kuunnella tiskikoneen hyrinää. Mies on pihalla heiluttamassa lumilapiota. 

Jk. Hajatus on hajanainen ajatus milloin mistäkin. Samaa sukua kuin ottamus.

Ottamuksia 158

Ottamus on hetkellinen ja informatiivinen räpsy, jolla ei ole mitään sen isompaa merkitystä. Hetken räpsy, hetken ajatus. Tämä ottamus on jo vuosia vanha, mutta tulla tupsahti muistoista silmiin tänä aamuna. Olin joskus muinoin julkaissut sen ja kommenteissa oli arveltu perhoseksi, mutta kyllä tuo on vaahteranlehti hieman heikossa hapessa. - Tänään oli aamulla kymmenen astetta pakkasta ja puiden oksat näyttävät ihan samanlaisilta kuin kuvassa,

Piirakointia

Mies palasi Kotosesta tiistaina iltajunalla. Iltateetä varten tein kaksi pientä paprikajuustopiirakkaa. Täytteessä oli kananmunaa, rahkaa, koskenlaskija-jalapenocheddaria ja ripaus yrttisuolaa ja yksi paprika. Pohjan tein kaurahiutaleista, tavisjauhoista, leivinjauheesta ja juoksevasta margariinista. Viimeksimainittu ei käyttäytynyt toivomallani tavalla, vaan pohja oli turhan mureneva. Maku oli kyllä hyvä. - Toisesta piirakasta hupeni illalla jo puolet. Toinen pääsi heti pakastimeen, kun oli jäähtynyt menokelpoiseksi.

Ihan tarkoituksella

Meillä on ollut aina vähän erikoinen ja -lainen sisustustyyli. Laurilassa, Kotosessa ja Kettulassa (sekä myös Pupulassa ja Repolassa) on seinille laitettu kylttejä ja tauluja mielin määrin. Tuo kuvan taulu on sijoitettu eteisen korkean peilin viereen. Ihan tarkoituksella. 

 

Kuvassa vielä nimetön vauva

Eilen oli merkkipäivä, kun Esikoisen ristiäispäivästä tuli kuluneeksi neljäkymmentäyksi vuotta. Muistan, kun kutsukortteja varten otettiin tuo kuva ja olihan siinä työtä saada Tanelinpäivänä syntynyt vauva tuettua nojatuolin nurkkaan… Kuvasta kuulemma välittyy tunnelma, että jos nalle tulet yhtään lähemmäksi niin minä mottaan sua nyrkillä kuonoon.

Jk. Ja eihän noin pientä olisi vielä saanut laittaa istumaan, mutta oltiin aika noviiseja vanhempia…

Paratiisiaamupala

Pitkästä aikaa hidas sinkkuaamupala. Hitaita aamuja meillä toki on ollut, mutta enimmäkseen kaksin tai isommalla porukalla. Mies lähti kukkienkastelureissulle Kotoseen ja minä jäin Laurilaan talonnaiseksi. Sain eilen päivällä tyhjennettyä viimeisetkin hyllyt nuottikaapista ja tänään aion pinota nuottikirjat yms takaisin kaappiin. Luulen, että se pysyy nyt huomattavasti paremmin järjestyksessä!

Aamupalatarjottimelle valikoitui lempiastioita ja -asioita. Tästä on hyvä aloittaa tämä maanantai!

Kaapin kanssa samalta vuosikymmeneltä

Tällä viikolla aloitin ison projektin. Se on Nuottikaapin inventaario. Kaappi on peräisin Toholammin kunnan sosiaalitoimistosta ja samalta vuosikymmeneltä kuin minä. Todella hyvä säilytystila ja liikuttavana yksityiskohtana on isän kirjoittamat asiahakemistolaput…

Huomaan säästäneeni kolmenkymmenen (ja ylikin) vuoden aikana suunnilleen kaiken. Löysin monen NN:n hautaansiunausohjelmia, hääohjelmia, erilaisten tilaisuuksien käsiohjelmia, irtonuotteja, kymmenittäin muovitaskuja, yhteislaulumonisteita lähetysilloista, virsilappuja jne. Roskariville on jo lähtenyt ja lähtee paljon. Laskin, että kaapissa on kaikkiaan 52 hyllyväliä ja nyt olen puolet käynyt läpi. Hyvän mielen olen saanut jo nyt.

Kettula odottaa

Vanhoja kotimaisia kaunokirjoja ja elokuvia on nimetty tyylillä joku odottaa jotakin. Kartano isäntää nyt ainakin tulee mieleen saman tien. Meillä ei ole kartanoa, mutta meillä on Kettula ja se selvästi odottaa. Kevättä nyt ensiksi ja sitten kesäkautta. Viime elokuussa tuo rakennus täytti neljännesvuosisadan ja on ollut käytössä luullakseni enemmän kuin kesämökit yleensä. Sinne ei tarvitse ajaa viikonloppuruuhkassa, ei tule matkakustannuksia, ylläpito on halpaa ja logistiikka hoituu helposti. Ja kaiken lisäksi se on ihanan sininen!

 

Kärpänen täyttää yhdeksän vuotta!

Liikuntakärpäseni  täyttää tänään yhdeksän vuotta. Kyllästyin silloin olemaan puuskuttava, rapakuntoinen pullero ja päätin aloittaa säännöllisen liikkumisen. Vähintään kolme kertaa viikossa ja jotakin liikuntaa. Vuosien aikana kävelystä on tullutt lempilaji ja -lapsi. Kunto on kohonnut, paino on laskenut, kenkiä on kulunut ja ulkoiluvaatteita on ostettu. Ja nautin liikunnasta nykyään ihan täpöllä! 

Virtuaalinen palkintokaappi

Loppusyksystä hurahdin Sanaseppä -peliin. Miehellä ja lapsilla on oma pelirinkinsä, jossa pelaavat päivittäin kahta sanapeliä. Verbaaliruoskivat ja -tykittävät sitten toisiaan ihanan armottomasti viesteillä. Minulle riittää tuo seppäily ja olen siihen kyllä ihan koukussa. Peliä voi pelata pitkin päivää, jos aamusta ei oikein tunnu aivot toimivan. Tänään oli hyvä aamu, kun virtuaaliseen palkintokaappiin kilahti pokaali jo yhdeksän aikaan. Ja huomista tehtävää odottamaan…

 

Kakkupalapohdintaa

Aina välillä käydään isommassa lähikaupungissa kakkupalakahveilla. Annoin Miehelle toisnimipäivälahjaksi lahjakortin yhteen meidän suosikkikahviloistamme ja viime viikolla käytettiin se. Jo vuosia/vuosikymmeniä meillä on ollut tapana ostaa kahta erilaista kakkua ja jakaa sitten ne. Kumpikin saa oikeastaan kaksi kakkupalaa! Huomiona se, että kyllä kakkupalan koko on pienentynyt vuosien mittaan ja hinta kuitenkin noussut… Toinen huomio: pienemmän lähikaupungin suosikkikahvilamme on hyvä kilpailija tuotteiden koon ja maun saralla.

Keniasta Laurilaan

Joulupukin kääröistä löytyi muun muassa viehättävä lintunen, joka oli lentänyt Keniasta Helsinkiin ja sieltä matkasi sitten Laurilaan. Punatulkku on suomalaisen muotoiluyrityksen Mifukon reilun kaupan lintu. Ilahduttaa nyt eteisessä ns. asemankellon vieressä. 

 

Hei, meillä leivotaan!

Meillä on alkuvuonna ehditty leipoa jo ihan kiitettävästi. Minä tein niitä päähänpistosämpylöitä ja eilen ruokaisan salaatin seuraksi kolme patonkia, joista jäi vielä tälle aamullekin. Mies teki toissapäivänä sitruunakakun ja eilen pullaa. Ja taisi olla omenapiirakkaakin viikko sitten, kun jouluomenat eivät olleetkaan niin hyviä kuin ostettaessa muisteltiin ja päätyivät piirakan päälle lohkoina…

Meillä on aina leivottu paljon. Ja kultainen periaate on ollut se, että ei ole kyse mistään pakkopullasta, vaan saa syödä, jos haluaa ja niin vähän kuin haluaa ja leipuri ei loukkaannu.

Sohvan alta löytyneitä

Eilen tehtiin sohvan alta löytöjä. Aika erikoinen kombo oli sinne kerääntynyt ja koska siinä oli kirjain J, laitoin Esikoiselle viestin, oliko hänellä jäänyt leikit kesken ja laitanko tavarat takaisin sohvan alle vai voinko laittaa ne oikeille paikoille. Sain luvan laittaa tavarat pois, jos kerran sohvanalunen on tärkeämpi kuin hänen leikkinsä! Vitsivitsi!

Eilisillan päähänpisto

Eilen illalla varttia vaille kymmenen tokaisin Miehelle, että teen sämpylätaikinan. Meillä on aina ollut kannustava ilmapiiri kaikenlaisiin päähänpistoihin eli mitään ideoita ei lytätä. No, vaivasin kahden ja puolen desin taikinan, johon laitoin vettä, hiivaa, suolaa, siirappia, kaurahiutaleita, speltjauhoja, tavisvehnäjauhojs, pestoa ja mustaleimaraastetta. Leivoin taikinasta saman tien kaksitoista pyöryläistä ja annoin kohota liinan alla reilun vartin. Pääsivät sitten uuniin ja niinpä meillä oli puoli yhdentoista aikaan pellillinen sämpylöitä. - Ja oli muuten hyviä! 

 

Joulukoristeita, verhoja ja jäälyhtyjä - siinä oli eilisen teema

Tontut ja muu joulurekvisiitta varastoitiin eilen. Aika ison laatikollisen sain kierrätyskeskukseen vietäväksi ja muutamia nuhjaantuneita pääsi roskiin. Mies vaihtoi verhot olkkariin, keittiöön ja makkariin. Kahdessa muussa huoneessa on niin neutraalit verhot, ettei niillä ole vuodenaikastatusta. Vaihdetaan vaikka vasta keväällä/ kesällä vaaleampiin.

Mies teki kolme jäälyhtyä ja vei niihin illalla punaiset kynttilät. Kaksi etupihalle ja yksi takapihalle niin, että sen näkee keittiön ikkunasta. Kaunis kuin mikä!

Pakkastelua

Tammikuu toi mukanaan kovat pakkaset ja samalla komeat maisemat. Räpsäisin äsken tuon kuvan keittiön ikkunasta takapihalle päin. Mittarissa on sen verran hulppeat lukemat (-21,9˚C), että ainakaan aamulenkille ei ole hinkua… Lauhtumista odotellessani kerään tänään ne tontut ja muut joulutilpehöörit keittiön pöydälle ja käyn kaikki läpi kovalla kädellä. Mies lupasi vaihtaa verhot, kun häneltä se luontuu paremmin ilman keittiöjakkaralle kipuamista.

Riittoisat kynttilät

Eilen illalla laitettiin kolmihaaraiseen kynttilänjalkaan ruokailun (imellettyä perunalaatikkoa ja Mifu-suikaleita) ajaksi tulet. Jäin vielä sitten keittiöön lukemaan lehtiä, mutta niin vain oli vielä sammutettava kynttilät ennen saunaan menoa. (Olin ajatellut, että poltetaan nuo joulukynttilät nyt loppuun asti.) Ehkä siis tänäkin iltana on kynttilävalaistusta luvassa!

Ulkojoulukuusen olisi ollut määrä tänään väistyä takajonnekin, mutta tinkasin sille lisäaikaa Nuutinpäivään asti ja sain. Muut ulkovalot lähtevät tänään varastoon ja tontut joko tänä iltana tai huomenna. Arjessa ollaan muuten jo vahvasti.

 

Vuosi alkuun näillä!

Tänä aamuna aamupalapöydässä oli meidän vanhojen naamojen (2) lisäksi pari vähän uudempaa tuttavuutta. Camelinaa eli ruistankiota/kitupellavaa on meillä vuosia sitten ollut rouhe- ja siemenmuodossa, mutta nyt ostettiin öljyä. Siitepölyä ollaan yksi pussillinen syöty syksyn aikana ja nyt löytyi juuri sopivan kokoinen lasipurkki uudelle satsille. Sekoitin molempia jogurttiin ja lisäsin vielä pakastemustikoita ja -puolukoita. Ehkä jatkossa tempaisen teelusikallisen öljyä ihan vaan raakana, kun maku oli sen verran voimakas. - Näillä lisäpotkuilla aloitellaan tätä vuotta! Jääkaapissa odottaa tyrnimehu korkkaamista aamushotteja varten. Tasapainon vuoksi olkkarin pöydällä on suklaata ja pähkinöitä…

Lelut järjestyksessä ja eteisen hymiöt

Lauantaina asetuin leluvarikolle ja suoristin kirjapinot ja laitoin pikkuautot laatikkoon, palapelit isoon koriin, irtokirjaimet salkkuun ja pikkusälän toiseen salkkuun ja olin itseeni tyytyväinen. Olkkarin kirjahyllyyn pääsi värikäs puujuna omalle tutulle paikalleen ja pehmoeläimet kömpivät takaisin säilytyskoriinsa.

Kolmonen oli jossakin vaiheessa keksinyt hauskan leikin, kun hän antoi pienellä muovilusikalla eteisen hymiöille (Kakkosen termi naamioista) ruokaa. Niillähän on sopivasti aika monella suu auki!

Kasvimökin joulu

Toissaillan lenkiltä tullessani räpsäisin kuvan kasvimökin joulusta. Mies laittoi sinnekin kuusen ja valot ja teki minut sillä iloiseksi! Mökki kun on paikoillaan pergolan nurkassa koko vuoden läpeensä, niin talvellakin siellä voi olla jotakin silmäniloa.

Kasvimökki oli vuosia sitten täydellinen heräteostos, kun poismuuttanut pastorisperhe myi sen viidelläkympillä. Hyvin istuu paikalleen, on leveydeltään just Kekkilän kasvatussäkille mitoitettu ja on meidän tomaatinkasvatuksellemme sopiva. Reissuilla ollessamme ylösalaspullosysteemit huolehtivat kastelusta ja me tietysti muulloin.

Taas kaksin

Eilen talo tyhjeni ja ollaan taas kaksistaan. Illalla syötiin ns. susiruokaa eli kaikkea jääkaapin perukoilta löytyviä loppuja ja tänään jatketaan vielä samalla linjalla. Sohvat pääsivät taas pelkästään istumakäyttöön ja leluoperaatio alkoi jatkuen tänään. Viime yönä nukuttiin kahdeksan tunnin yöunet Omassa Sängyssä ja aamu on ollut mukavan hidas.

Eilen illalla kävin vuoden ensimmäisellä kävelylenkillä. Tämän vuoden liikuntatavoite on 105 minuuttia per päivä. Kunhan tästä taas vauhtiin päästään, on se ihan realistinen.

Tänä aamuna yllätyin. Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa vaakaa. En ole aikuisiälläni ollut noissa lukemissa ja tuo on kyllä tullut tilaamatta ja yllätyksenä. Ehkä siis teen jotakin oikein!

Ennustuskirjain

Kolmonen leikki eilen muun muassa magneettikirjaimilla. Jakeli niitä sitten suurieleisesti muille ja minäkin sain oman. Keksittiin sitten, että kun oli vuoden ensimmäinen päivä, niin se toimii ennustuksena alkaneelle vuodelle. Tänä aamuna tutkin asiaa ja sain selville, että kyseinen kirjain kuuluu fäärin, islannin, tanskan, norjan ja osseetin aakkosiin. Repikää siitä!

Tänään Kolmonen ja Kakkonen lähtevät toiseen mummulaan vanhempiensa kanssa. Laurilan Kollektiivin joulunvietto päättyy siis tänään, vaikka kyllä täällä vielä muutama päivä tonttuillaan Miehen kanssa. Loppiaisen jälkeisenä päivänä kaikki joulutilpehööri kasataan keittiön pöydälle inventaariota ja varastoimista varten. 

Jos oli kirjoja vähemmän, niin oli kävelyä viljemmältä

Vuosi 2025 saatiin taputeltua ja pommacskoolattua. Vuosi oli minulle varsinainen liikunnan supervuosi, sillä kävelin tuon liitutaulun kertoman verran kilometrejä ja lisäksi spinnasin reilut kahdeksankymmentä tuntia. Liikuntaa oli päivittäin keskimäärin 132 minuuttia. (Tavoite oli 104 minuuttia, joten ylitin sen reippaasti.) - Viime vuonna luin vähän vähemmän kuin muina vuosina. Kirjalistassa on 97 nidettä. Tähtikirjoja kertyi 17 kappaletta. Teen niistä postauksen jonakin tammikuisena päivänä.