Nyt olen tosi myöhässä…

Olen ollut pitkään aamukirjoittaja, mutta vähän siitä joskus lipsun, jos on hyvä syy tai tosi hidas aamu. Tänään menin aamulla virsikirjatöihin, jotka jatkuivat kirkkomessun jälkeen vielä pappilaan, jossa syötiin uutispuuroa ja veisattiin toivevirsiä ja kuultiin katsaus tämän vuoden satotilanteeseen. Kotona sitten join kahvit ja kohtapian lähdin kahden tunnin (ja kahden minuutin) kävelylenkille, jolta tulin just äsken. Nyt vasta (muka) on aikaa kirjoittaa…

Lenkillä vastaan tuli (kuv.) kasapäin pietaryrttejä. Tai siis ihan sievästi ne oleilivat kylätien reunoilla, mutta sen verran kuvauksellisia olivat, että pääsivät ikuistetuiksi.