Ottamuksia 155

Eilisellä kävelylenkillä (9,7 km) bongasin ensimmäisen leskenlehden. Olin paluumatkalla ja jo sen verran lähellä Laurilaa, että otin kukan varovasti toisen käsineen sisälle suojaan. Kotona se pääsi saman tien veteen ja kuvattavaksi. Aikanaan Esikoinen kuljetti minulle aina kevään ensimmäiset leskenlehdet ja nyt sitten lähetin kuvan pojan nähtäväksi. Perinteitä voi hieman muutella!

Siirsitkö kelloa vai pelkkiä viisareita?

Heräsimme kuudelta toteamaan, että kello on seitsemän. Jatkoimme vielä nukkumista kahdeksaan, joka olikin jo yhdeksän. Eli tästä voi päätellä, että meillä ei ollut aamumenoa mihinkään - mitä nyt Mies vie/vei sanomalehden naapuriin, mutta se ei ole niin minuutin päälle -juttu.

Kellonviisareiden kääntely on taattu puheenaihe. Missä kaksi tai kolme on koolla, puhutaan yleensä säästä, bensanhinnasta tai veromätkyistä, joten aikamuutosten valittelu tekee siitä oivan kvartetin. 

 

Hyllynreunatavaraa 2

Periaatteessa samaa kuin eilen, mutta eri hyllyiltä… Kirjoja on tosiaankin monenlaista eri genreä ja ne ovat saaneet seurakseen sitäsuntätä. Värikkäällä junalla ovat Ykkönen ja Kakkonen leikkineet Vaarin kanssa niin, että juna onkin mennyt yhtäkkiä Vaarin selän taakse tunneliin vähäksi aikaa ja samalla hahmojen päät ovat vaihtuneet ja voi sitä poikien naurua! Seuraavaksi on Kolmosen vuoro päästä junailemaan. 

 

Hyllynreunatavaraa

Laurilassa on paljon kirjoja ja lundiat puhisevat ja ähisevät rivien, kasojen ja pinojen alla. Hyllyt on ensisijaisesti kirjoja varten, mutta muutamia pikkutavaroita, leluja, valokuvia ja astioita on hakeutunut ns. tyhjiin koloihin. Kuvaan pääsivät tällä kertaa paikallisilta takomarkkinoilta ostettu naula ja kirpparilta muutamalla eurolla löytynyt hevonen. Molemmat ovat mielestäni kauniita ja rujoja samalla kertaa. 

Muutoksia monen elämään

Tänään on Se Virallinen Päivä, jolloin tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun meistä tuli mummu ja vaari. Samalla hetkellä monen muunkin nimitys muuttui. Kuopuksesta tuli äiti, Vävystä isä, Esikoisesta eno ja Miniästä täti. Puhumattakaan siitä, että enot olivatkin yhtäkkiä isoenoja, setä isosetä, kummit isokummeja jne. Paljon tuollaisella pienellä miehellä on vaikutusta ja tehoa…

Ykkönen on kävelevä tietopankki, futaripoika, mietiskelijä, vauhtiville ja klaanin kuunteleva kiharapää. Onnenhali ja rutistus!

Jk. Kuva on siltä päivältä, kun Ykkönen tuli sairaalasta kotiin. 

Neljäkymmentäkaksi vuotta naimisissa!

Tämä viikko on varsinainen juhlaviikko, kun eilen tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja tänään on meillä hääpäivä! Neljäkymmentäkaksi vuotta sitten lupasimme rakastaa myötä- ja vastamäessä. Teemme sitä edelleen… En olisi uskonut, että saan vierelleni ihmisen, joka on jaksanut minua ja sietänyt kaikki (nuoruuden) oikkuni ja on pysynyt paikallaan. Pitkämielistä, sanoisin. Eli siis Tykkään susta!

Jk. Ja minun matematiikallani meillä on nyt 84 -vuotishääpäivä…

Aamupala maistui!

Mies oli lähtenyt puoli kuuden junalla Kotoseen. Heräsin kahdeksan paikkeilla, mutta lojuin sängyssä peiton alla vielä vähän toista tuntia ja katsoin Putouksen. Sitten aamupesulle ja aamupalan laittoon. Leivillä on juureslevitettä ja juustoa, lasissa on itsepuristettua appelsiinimehua (Mies oli jättänyt jääkaappiin yllätyksenä!) ja kerrosrahkassa on vaniljaa ja passiohedelmää. Niin ja kahvin seassa on kaurajuomaa. Ja voin sanoa, että aamupala maistui!

Yllätys, yllätys!

Upea viikonloppu takana! Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Porvoota, jossa klaanille oli vuokrattu iso talo maaseudun rauhassa yllätysjuhlia varten. Ykkönen tuli perheensä kanssa Tampereelta ja loput Helsingistä. Kuudelle aikuiselle ja kolmelle lapselle oli ruhtinaallisesti tilaa leikkiä, syödä hyvin, saunoa,  soittaa pianoa, ulkoilla, pelata biljardia ja nukkua. Ykkösen jujutus onnistui täydellisesti ja hän luuli heidän tulevan kolmisin vain tsekkaamaan jotakin näyttelyjuttua ja yöpymään yhden yön verran kaupungilla. Me oltiinkin sitten kaikki muut laulamassa hänelle syntymäpäivälaulua (suomeksi ja englanniksi, niin kuin Kakkosen päiväkodissa tehdään), kun tulivat ovesta sisään.

Jk. Varsinainen juhlapäivä on tulevana torstaina.

 

Mielenkiintoista, haastavaa ja palkitsevaa

Löysin kirpparilta niin päheet & makeet kesähousut Kolmoselle, että ne oli ihan pakko kotiuttaa kahden euron hinnalla. Luulenpa, että neiti Suurisilmä pitää niitä mielellään ja minäkin ottaisin tuollaiset housut, jos sattuisin jostakin löytämään! Nykyään kirppareilla menee entistä kauemmin aikaa, kun etsiskelen Ykköselle, Kakkoselle ja Kolmoselle sopivia vaatteita. En valita, vaan se on mielenkiintoista, haastavaa ja palkitsevaa!

Vanha kohtaa uuden

Kuva löytyi arkistoista ja on päivälleen kymmenen vuoden takaa. Siinä oman tulkintani mukaan syksy kohtaa kevään ja on ihan selvää, kumpaan suuntaan ollaan menossa. Valo voittaa, uusi elämä samaten ja vanhan on aika sanoa jäähyväiset. Ehkä hivenen haikeana, mutta hurjan tyytyväisenä.

Ruoanlaitosta muutama rivinen

Meillä kokataan usein hartaasti ja pitkän kaavan kautta. Vastapainoksi taas joskus turvaudutaan valmisohukaisiin, helppoon tonnikalapastaan tai jopa eineksiin. Tuo kuvan kyltti oli meillä pitkän aikaa keittiössä kaapin ovessa. Teksti toimisi edelleenkin, mutta täsmennyksellä: ei lihaa. Ei punaista, ei vaaleaa (since 2008).

Keittiössä on keittokirjoja hyllyssä useampikin kappale, mutta tosi harvoin niitä avataan. Poikkeuksen tekevät leivontakirjat, kun leipominen ei oikein onnistunut tuolla aineksista viis -tyylillä. 

Taivas ja hautausmaa

Kävelylenkkini kulkee hyvin usein hautausmaan kautta mennessä ja tullessa. Lenkin pituus vaihtelee seitsemästä kymmeneen kilometriin ja pituuteen vaikuttaa sää, fiilis, kengännauhojen kireysaste, aikataulu ja yleinen pössis. Tiistaina kävelin yhdeksän kilometriä ja paluumatkalla taivaalla oli kauniin punaista. Muutaman räpsyn nappasin vähän ennen kappelia.

Kaksien kukkien Laurila

Maanantaina ystävä kävi kahvikylässä ja yllätti tulppaaneills. Samana aamuna olin laittanut kaksi kimppua todellahyvinkukkineita tulppaaneja kompostiastiaan, joten ajoitus oli täydellinen. Eilen sitten käytiin kaupungilla ja sain naapurin mummulta tehtäväksi ostaa Miehelle jo ennakkoon nimipäiväkukat. Ostettiin sitten Reilun kaupan ruusuja, kun ne tunnetusti kestävät hyvin. Nyt Laurilassa on ensimmäiset kukat keittiössä ja toiset eteisessä. Plus olohuoneessa vielä pikkumaljakossa yksi tulppaani, joka oli vertikaalisesti haasteellinen eikä kestänyt isompien vauhdissa.

 

Ihana koostumus ja tuoksu!

Saimme Esikoisen poppoolta kaikenlaisia kosmetiikkatuotteita joululahjaksi ja tämä käsivoide on kyllä yksi ylitse muiden. Aivan ihana koostumus ja tuoksu! Ilmeisesti Body Shop on karsinut myymäläverkostoaan aika rankalla otteella, mutta ainakin verkkokauppa toimii. - Provikkaa en tästä saa, mutta halusin vaan kertoa tuotteesta, joka on mieluinen.

Erittäin hyvä Heta!

Eilen sain teatteriseuraa ystävästä, kun Mies ei halunnut lähteä yskähäiriköimään esitystä. Viime maaliskuussa paikallinen teatteri esitti Niskavuoren naiset ja nyt oli vuorossa Niskavuoren Heta. Sekin on minulle tuikituttu elokuvista ja kuunnelmista, joten aika hyvin osaan repliikkejä ja juonenkäänteitä. Esitys oli taas erittäin hyvä. Hyviä henkilövalintoja ja helppo lavastus. Ja täytyy myöntää, että taas kerran sain roskia silmiin Hetan viimeisistä sanoista. Akustia ei enää ole. 

Jk. Kuvaan pääsi käsiohjelman lisäksi lampaankeritsimet tai siis -kerihtimet. Samanlaiset nousivat ensimmäisinä Akustin kuuluisasta arkusta.

 

130-vuotias vaari

Tänään Kaustisen vaari eli Yrjö Nikolai Kaunisto olisi täyttänyt 130 vuotta, mutta hän kuoli jo vuonna 1973. Vaari kirjoitti runoja, viljeli maata ja oli mukana luottamustehtävissä. Olin monena kesänä mummulassa ja yksi rakas muisto on se, kun vaari pyysi minua kampaamaan hiuksiaan. Ilmeisesti hänellä oli usein päänsärkyä ja tuo pienen tytön hellävarainen kammankäyttö tuntui hyvältä päänahassa.

Yksittäisiä valokuvia ei minulla vaarista juuri ole ja tämänkin kuvan tallensin yhdestä Köyhäjoen kylän Facebook -ryhmästä. (Siinä Yrjö Nikolai on lähdössä Neuvostoliittoon, josta hän kyllä tuli takaisin.)

Jk. Vaari syntyi sukunimellä Harapakka (Harabacka), mutta suurten nimenmuutosten aikaan hänen perheensä nimeksi tuli Kaunisto.

 

Kakkonen täyttää kuusi!

Tänään on Klaanissa juhlapäivä, kun tuo armoitettu tarinankertoja ja aina-niin-tyytyväinen Kakkonen täyttää kuusi vuotta. Onnenhalit täältä mummulasta! Minulla sattuu valitettavasti olemaan virsikirjatyöviikonloppu, joten en juhliin pääse. Miehen/Vaarin piti lähteä, mutta potee niin kovaa yskää ja nuhaa, ettei uskaltanut eikä jaksanut lähteä junailemaan Helsinkiin. Lahjotaan poikaa sitten vähän myöhässä tässä kevään mittaan! - Kakkosen syntymisellä oli kaiken muun ihanuuden lisäksi se hyvä puoli, etten ollut sitten enää yksinkertainen mummu…

Tarvo muutti meille!

Eilen aamupäivällä totesimme, että pyykinpesukoneemme oli kyllästynyt totaalisesti Laurilan olosuhteisiin. Se oli jo jonkin aikaa osoittanut ikääntymisen merkkejä ja harrastanut ns. valikoivaa käytöstä. Eilen se sitten simahti. No, puolenpäivän jälkeen ajoimme pienempään naapurikaupunkiin, kun etukäteeen olimme päättäneet koneen merkin ja mallin. (Kotosessa meillä on suunnilleen samanlainen ja se on todettu erittäin hyväksi.) Kone löytyi ja päätimme ostaa sen, mutta sitten kauppias veti ässän hihasta ja ehdotti parempaa versiota (ja satasen kalliimpaa) samaan hintaan, koska se oli jo kuljetusvalmiudessa liikkeen etuosassa. Ostohousut oli kummallakin jo valmiiksi jalassa ja kone siirrettiin Goljatin takaosaan ja ajoimme kotiin. Ensimmäiset pyykit pestiin eilen ja hyvältä vaikuttaa, 

Tuon kuvan bongasin jostakin pari päivää sitten. Tunnistan siitä joitakin tuttuja asioita, mutta en enää kaikkia. Tilanne on siis parempi kuin mitä se oli joskus…

Jk. Pyykkikoneen nimi on nyt sitten tietysti Tarvo ostopäivän vuoksi, Mies tosin sanoi käyttävänsä nimeä Höyry. Rakkaalla ja tarpeellisella koneella voi olla monta nimeä!

Kolme kuvaa talvesta

Eilen räpsin muutamia lumikuvia. Tältä näytti maisema postipolulta kotitaloon päin. On ollut talvia, jolloin polku on ollut kuin juoksuhauta ja Klaanin lyhyemmistä jäsenistä ei ole näkynyt juuri muuta kuin pipon tupsu.

Tässä takapihan aittamme Kettula ja kesäkeittiömme Pupula. Molemmat nukkuvat vielä syvää talviunta. Kuvaan pääsi myös vanha keinu, jossa varmaan tulevanakin kesänä istutaan ja pienellä jännityksellä mietitään, ettö kestääköhän se vielä…

Kolmas kuva on pergolan pupusta, joka on vuosikausia olla nököttänyt kesät ja talvet paikallaan. Se on nähnyt tuulet ja tuiskut, salamat ja sateet. 

Samanlaiset puurot!

Eilen ostin meille toisenkin neliskanttisen lasirasian, joten illalla sitten laitoin taas tuorepuurot kehiin. Meillähän on aamulla aikaa hauduttaa vaikka kuinka kauan puuroja, mutta jotenkin tuo kylmä puuro (tai siis hyvissä ajoin jääkaapista otettu) on aika kiva juttu. Puuroon tuli maustettua jogurttia, omppumehua, kaurahiutaleita, auringonkukansiemeniä, chiansiemeniä ja seesaminsiemeniä. Kaikki lusikalla sekaisin ja tasaiseksi, kansi päälle ja jääkaappiin. Tuunasin valmiit puurot aamulla vielä cashewpähkinöillä, mustaherukkasoseella ja banskuviipaleilla. Hyvää ja terveellistä! Lisäksi kahvia ja teetä, eilistä hävikkileipää ja hyvää juustoa. Päivä lähtee nyt hyvin käyntiin…

Hajatuksia 37

Monet luulivat, että kevät etenee nyt hurjin loikin, mutta toisin kävi. Maisema on lumisempi kuin pitkään aikaan. Olisinhan minäkin jo mieluusti siirtynyt kävelylenkeillä lenkkareihin, mutta kestän tämän kuin nainen. 

Monet odottivat, että pihoja pääsee jo rapsuttamaan, mutta on tyydyttävä vain selkiin. Niitäkin peittää useammat vaatekerrokset.

Koti on enemmän kuin neljä kirjainta

Eilen istuin sohvalla ja nautin olkkarinäkymästä. Nautin niin paljon, että päätin ottaa siitä kuvan. Olemme aina kumpikin olleet vannoutuneita koti-ihmisiä. Meillä on paljon tavaraa, värejä, tyylejä ja suuntia. Uutta ja vanhaa, ostettua, kierrätettyä ja perittyä. Koti on meille paljon enemmän kuin neljä kirjainta.

Leikkokukkayllätys

Eilen iltapäivällä olin kävelylenkillä ja nousin ajatuksissani ja Kurja juttu -podcastia kuunnellen ns. Esson mäkeä ylöspäin. Yhtäkkiä vastaan tuleva auto hiljensi ja sieltä ojennettiin kaunis ruusu ja toivotettiin hyvää naistenpäivää. Kyseessä ei ollut ihan randomautoilija, vaan hyvä ystäväni P. Hän pääsi kyllä yllättämään totaalisesti! - Jatkoin kävelylenkkiä vielä nelisen kilometriä ruusun kanssa. Kesäaikana usein palaan lenkiltä kukkien kanssa, mutta aikaisemmin en ole leikkokukkalenkkiä tehnyt. 

Jk. Mies osti päivällä kahden kimpun verran tulppaaneja, joten on minulla nyt kukkia!

 

Hyvää naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää suurenmoisille, pienenmoisille ja tavallisenmoisille naisille! Naiseus pysyy, vaikka koot vaihtelevat. Olen saanut tehnyt töitä, joista maksetaan sukupuolesta riippumatta samaa palkkaa. Eläkkeelle jäin työpaikalta, jolla ei siinä vaiheessa ollut yhtään miestä. Klaanissa olemme vähemmistönä, mutta onneksi saamme äänemme kuuluviin - erityskiitokset kovaääniselle Kolmoselle!

Syötkö aikaikkunassa vai pöydässä?

Otsikon keksin jo muutama viikko sitten, kun kuuntelin puhetta aikaikkunasyömisestä. Oma ikkunani ruoan suhteen on varsin väljä, mutta aina välillä saattaa käydä niin, että ikkuna on vain kahdeksan tunnin kokoinen. 

Nukkumisellakin on oma aikaikkunansa. Onneksi sen sanotaan olevan monen tunnin mittainen, joten useimmat meistä pääsevät kömpimään Höyhensaarille sopivana aikana. 

Ja ajatelkaa - ennen ei tällaisista ikkunoista tiedetty mitään! Syötiin ja nukuttiin ja syötiin ihan mihin aikaan vaan…

Jk. Kuva on viime kesältä Kuopukselan pöydästä. Sinkkuaamupala ennen kaupungille lähtöä.

Kuopukselle onnet!

Tänään on Kuopuksen syntymäpäivä. Tuo tiedonhaluinen kuvataiteileva rakas ja viisas empaatikkomme täyttää kolmekymmentäkahdeksan vuotta. (Lähettelen meiltä ison nipun onnenajatuksia, kun varsinainen lahjapaketti unohtui antaa viime käynnillä matkaan mukaan… Odottelee sitten seuraavaa tapaamiskertaa.)

Haa-vei-lu -malliin

Eilen helsinkiläiset omat pakkasivat laukkunsa ja reppunsa, ottivat lapsensa ja suuntasivat taas omaan kotiinsa. Mies lähti viemään porukkaa junalle ja minä jäin kotiin. Ensiksi laitoin pyykkikoneen päälle ja sitten siivoilin leluja paikoilleen. Yhdessä korissa oli leikkiastioita ja huvikseni järjestelin aterimet laatikkoon ihan oikeaan haa-vei-lu -malliin. 

 

Vanha kirkko ja Ikea kohtasivat

Eilen lähdettiin neljästään eväsretkelle. Miniä ja Kolmonen jäivät pitämään Laurilaa pystyssä. Meillä oli aikomus mennä vähän enemmän luontoon, mutta vaihdettiin lennossa suunnitelmaa ja käytiin retkellä vanhan kirkon pihassa. Ensin kierrettiin kirkkoa, katseltiin monenlaisia hautakiviä ja ihmeteltiin lintujen jalanjälkiä ja sitten istuttiin penkille juomaan kahvit ja kaakaot tuoreen pullan kera. Oli kiva pieni retki! 

Jk. Kuvanottovaiheessa Kakkonen vielä joi kaakaotaan, joten siksi kolme tyhjää mukia pääsi kuvaan.

Nimipäiväpäivä

Tänään on Kakkosen nimipäivä ja aamupalapöydässä sankaria odotti kortti ja paketti. Tällä reissulla jätettiin yhteisellä päätöksellä ja yhteisymmärryksellä legorakentelu pois, jotta nopealiikkeinen Neiti Kolmonen ei kahmi suuhunsa palikoita. Kärsivällinen ja pitkämielinen isoveli saa avata lahjansa kotona huomenna. Onnea!

Piano

Kuva on päivälleen seitsemän vuoden takaa ja siinä on piano. Silloin oltiin porukalla vahtimassa lähes kolmivuotiasta Ykköstä neljän aikuisen voimin eli Esikoinen, Miniä, Mies ja minä. Hyvin selvittiin ja niinä pakkaspäivinä ehdittiin käydä laskemassa mäkeä, kuunnella Disneyn satukasetteja, pelata ja tehdä kaikkea muuta kivaa.

Pianon kuva sopii tähän päivään, kun olin aamulla virsikirjatöissä. Seuraavan kerran ensi sunnuntaina. Kotona kyllä soittelen muutenkin.

Seuraava kattaus

Torstaina vietiin lomalaisomat bussille ja tänään saadaan toiset omat meille. Eilen laitettiin makuupaikat ja petaukset kuntoon. Kolmosen matkasängystä nappasin kuvan tänä aamuna. Unikaveri odottajaa yhdeksänkuista kanssanukkujaa. - Laurilassa sopu antaa sijaa, vaikka neliöt ja kuutiot aina välillä paukkuvatkin.