Lukemattomia kirjoja löytyy!

Hyvää Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää! Kyllä kirjoja ensin mainitusta löytyy ja lukemattomiakin. Kun ei kolahda, niin ei. Asioiden moneen kertaan toistaminen lähinnä ärsyttää, kun luulisi jo yhdestä kerrasta tulevan selväksi. 

Suomalaiselle kulttuurille nostan kyllä iloisesti ja kunnioittaen pipoa. Kuvataidetta, keramiikkaa, kirjallisuutta, musiikkia, elokuvia ja arkkitehtuuria on suomalaisten elämä pullollansa.

Vaikka ja mitä

Tekstillisissä peltilaatikoissa yhdistyy kaksi mielijuttuani eli kyltit ja laatikot. Uteliaisuuttani avasin tuon kannen ja katsoin, mitä siellä nyt hillottiin ja ihmeekseni huomasin laatikon pohjalla ison nipun vanhoja kuitteja ja käyttöohjeita. Käyn sen lähitulevaisuudessa läpi. Lupaan. - Tuo sitäsuntätä on sen verran väljyyttä antava, joten jatkossa siellä voi olla vaikka ja mitä. 

Hei, me rakennetaan!

Talvilomailu on jatkunut legorakentelun, lukemisen, pelailun, pianonsoiton, hyvien yöunien ja yhteisten puuhien parissa. Aamulla Ykkönen herää ensimmäisenä ja lukee kaikessa rauhassa Aku Ankkoja. Aamupalalle heräävät sitten kaikki muutkin ja pöydässä istutaan pitkään & hartaasti. Rentoa lomailua itse kullakin.

Kummalla on enemmän ryppyjä?

Eilen kävelylenkkini johti vanhan ystävän pihaan. Ystävä oli vielä talviunessa, mutta ihan selvästi tuntui jo odottelevan kesän tulevia häitä, ihmisvilinää ja konsertteja. Vertailin siinä vaivihkaa ryppyjämme ja totesin jääväni toiseksi…

Meidän ystävyytemme alkoi virallisesti työn merkeissä, mutta nykyään tapaamme  muutaman kerran viikossa. Harvoin poikkean pihaan asti, kun vilkuttelukin riittää kohtaamiseksi. Nyt ei tarvinnut onneksi kahlata lumessa, kun joku muukin oli mennyt portista.

Loma hiihdosta ja unikaverit

Jee, talviloma! Hiihtoloma tai loma hiihdosta. Viimeinen on enemmän mieleeni, sillä sukset ja minä on täysin toimimaton yhtälö. Ja kokeiltu on! Lapsena ja nuorena ja aikuisenakin. Ei suju, ei. Mieluummin valitsen lumikengät ja kaikkein mieluiten ihan vaan taviskengät. Sauvatkaan ei sovi pirtaani, sillä koordinaatiokykyni toimii vain pianonsoitossa.

Eilen saatiin tamperelaiset omat meille lomailemaan. Unikaveriarvonnassa voittivat Herra Tossavainen ja Lennu Lentäjä. Ne pääsivät huoneeseen 102 Ykkösen seuraksi.

Tämä kappale toimii!

Yksi lempilauluistani on kulkenut matkassa vuosikymmeniä - ja melkein yhtä kauan tuo pikkutyyny. Kaj Chydeniuksen ja Aulikki Oksasen Sinua, sinua rakastan on vahva ja herkkä samalla kertaa. Se lähestuo kyyneleet silmiin, jos/kun esitys osuu kohdalleen. En ole rakkauslaulujen suurkuluttaja, mutta tuossa pienessä laulussa on suuren rakkauden ainekset. Ei siirappia, ei hunajaa, ei sokerihuurrettua. Jos sen kuvaisi hedelmällä, se olisi päärynä tai pikkuoranssi. Suosittelen.

Jk. Otsikosta tuli mieleen, kun 70-luvun lopulla kävin usein vinyyliostoksilla Arkadiankadun Valintatalossa ja siellä oli kyltti Tämä levy soi ja silloin soivan levyn kansi kiinnitettynä kyltin alapuolelle. Suunnittelin silloin, että hankkisin kotiini sellaisen. Se sitten jäi. Kotoseen voisi moisen askarrella, kun siellä kuunnellaan vinyyleitä aina silloin tällöin…

Ottamuksia 154

Jos meillä Laurilan residenssissä olisi käytössä pienoiskopteri/robottilennokki/drone/drooni, olisi postauskuva sen ottama. Ei vaan ole, joten ihan itse nappasin tuon semihämärän kuvan just äsken. Tänään on luvassa siivouspäivä, mutta sovimme yhteistyökumppanini kanssa hitaahkosta aamupäivästä. Runsaan aamupalan jäljiltä on meillä kummallakin vielä sen verran pulleat massut, joten liika touhuaminen ei olisi edes terveellistä!

 

Kirjahyllylle kävi kuten Lassie-koiralle!

Oli aika, jolloin kirjahyllyt hävisivät kodeista. Siihen trendiin emme menneet mukaan, kun emme muutenkaan juuri noudata muoti-ilmiöitä. Nyt kuulemma kirjahyllyille on onneksi käynyt kuten Lassie-koiralle. Se palaa kotiin! Toivottavasti ilmiö ei ole ohimenevä eikä hetken huuma. 

Jk. Kuvassa Laurilan olohuoneen kirjavarannosta osa. Taidetta, tietoa ja sekalaista. 

Uusi sana: marttaraivo

Taas saatiin uusi sana kansan syvien rivien sanastoon, kun Martat päättivät kahdeksi vuodeksi sitoutua tarjoamaan vain kasvisruokaa tilaisuuksissaan. Kasvisruokahaastepallo on heitetty muillekin järjestöille ja organisaatioille ja on yksi iso teko kestävämmän elämäntavan puolesta. Ja viherruokaa maitotuotteilla ja kananmunilla höystettynä on tarkoitus tarjota liiton omissa tilaisuuksissa, hallituksen kokouksissa ja omissa henkilöstökoulutuksissa.

Muttamutta - väärin haastettu, väärin sanottu, väärin toivottu ja väärin tehty. Suomalaisilta ei saa viedä paistia suusta ja Kasvisruoalla ei pärjää jne. - Niin mikä on se uusi sana.? Se on marttaraivo. 

Kaunis jo itsenäänkin

Astioiden suhteen olen kaikkiruokainen. Enemmän tosin pidän vanhoista arabioista, rörstrandeista ja gävleistä, mutta vanha värillinen lasikin on kaunista. Kuvan vihreä purkki on Riihimäen Lasin Kotilasi-sarjaa ja sen on suunnitellut Hans Nyqvist 1980 -luvulla. Meillä purkki on säilönyt pääsiäismunia ja toiminut kukkavaasina. Tällä hetkellä siellä taitaa olla mynthoneita ja carmolispastilleja. Kaunis jo itsenäänkin ja kätevä käytössä.

Tuorepuuroaamua!

Eilen illalla tein meille täksi aamuksi tuorepuuroannokset jääkaappiin. Ainekset: hedelmäistä jogurttia, tuoremehua ja kaurahiutaleita. (Kutakin desilitran verran ja yöksi kannen alle kylmään.) Aamulla sitten stailasin puurot banaaniviipaleilla, kuivatulla aprikoosilla ja kourallisella cashewpähkinöitä. Kaunista ja hyvää.

Jk. Muistutus itselle: Hanki toinenkin neliskanttinen lasirasia! Tai ei siis ihan välttämätöntä, mutta olisi kiva lähinnä tuon stailauksen kannalta…

Lähellä ja ruutujen takana

Samalla teemalla jatketaan… Löysin paikalliselta kirpparilta eurolla tuon kyltin/taulun. Suomeksi teksti on Elämän todellisin onni löytyy ystävyyssuhteista, joita solmimme matkan varrella.  Niinhän se on. Paikallisten ja vähän-kauempien ystävien lisäksi minua ilahduttaa suunnattomasti ruutujen takana olevat ystävät. Juuri sinä olet tullut vuosien aikana tuikitärkeäksi. Tiedän, että olet siellä ja luet näitä omapäisiä arkeilurivejä…

Jk. Tuo viimeinen lause kuulostaa kyllä joltakin kauhuelokuvan aloituksella, ei ollut tarkoitus!

 

Eilen oli ystävien päivä

Eilen oli tosi kiva päivä ystävien seurassa. Ajettiin naapurikaupunkiin lounastamaan. Nelisin ruokapaikan pöydässä juttu lensi ja nauru raikasi. Muisteltiin vanhoja yhteisiä asioita ja kuultiin uusista työkuvioista. Ja ennen kaikkea koettiin ystävyyttä, joka on kestänyt muuttoja ja muutoksia. Siksi tuo jääkkaappimagneetin kuva on just eikä melkein. 💕

Kolmen ja puolen euron keväthankinnat

Kotosreissulla hankin nämä kaksi runokirjaa. Kovakantinen oli kahden euron hintainen ja toinen euron. Sonnevin kirja kiinnosti ennen kaikkea suomentajansa (Pentti Saarikoski) vuoksi. Meillä luetaan aika paljon runoja - yksin, yhdessä ja ääneen. Siksi nuo kaksi pientä kirppisostosta saavat olla ensin sohvapöydällä käteentarttumisrunoina ja sitten mennä pujahtavat kirjahyllyn lyriikkaosastolle. Paikalliselta kirpparilta löysin pikkuruisen kaitaliinan puolella eurolla. Se pääsi heti pöydälle ja toi saman tien kevään olohuoneeseen. Eli siis edulliset kolmen ja puolen euron keväthankinnat!

Yy niin kuin ystävyys

Ystävyys on taitolaji ja urheilusanastolla ilmaistuna mieluummin pitkänmatkanjuokau kuin sprintti eikä missään tapauksessa kamppailulaji. Se kestää tuulet ja tuiskut, poikkipuoliset sanat ja makuristiriidat. Se on tarvittaessa olkapäitä ja sydämiä, viestittelyä, taputusta , yhteisiä kyyneliä ja kuulevia korvia. Se voi toimia vuodesta/vuosikymmenestä toiseen. Olen onnekseni saanut hyviä ystäviä, joiden kanssa ystävänpäivää voi viettää muulloinkin kuin tänään. ❤️

Arjen tahatonta kauneutta

Eilen kävelin kaksi lenkkiä. Ensimmäiseltä tullessani räpsäisin tämän kuvan postipolulla. Se oli arjen tahatonta kauneutta ja hyvä pari sille arjen taatulle ystävyydelle, jota tulin kokemasta. Vanhoja työkavereita oli kiva nähdä, sillä edelleen puhutaan samaa kieltä ja sanasto on tuttua.

Toisen lenkin kävelin iltapimeällä. Tosin täysikuu mollotti taivaalla sen verran tehokkaasti, että taskulamppu sai pysyä takintaskussa kännykän ja avaimen seurana. (Toisessa taskussa kulki askelmittari ja koira.) 

Mukavaa aivojumppaa

Tammikuulla ostimme kirpparilta eurolla sudokukirjan, jossa oli kuusisaataakahdeksankymmentäneljä tehtävää. Kirjan edellinen omistaja oli jaksanut/ehtinyt ratkaista seitsemäntoista tehtävää, joten meille jäi vaikka millä mitalla pähkäiltävää. Sijoituspaikka on keittiön pöydällä. Mies oli minun kotoslomani aikana tehnyt yli sata ja minäkin olen nyt tänä aamuna ratkaissut kaksi. Mukavaa aivojumppaa! Kun sivu on valmis, revitään se irti ja heitetään paperiroskikseen. 

Laatuaikaa?

Tänä aamuna heräsin yksin isosta sängystä. Mies oli lähtenyt puoli kuuden junalla Kotoseen. Tarkoituksensa on ajella fillarilla, käydä monessa taidenäyttelyssä ja viettää laatuaikaa yksikseen. Vuorotellaan kumpainenkin laatuajan kanssa, vaikka suurimmaksi osaksi kyllä vietetään sitä yhdessä.

Aamupalaksi oli herkkuja eli tummaa leipää, avokadoa ja savulohta. Lisäksi omppumehua ja kahvia. Tänä aamuna tarjottimet saivat levätä ja kokosin aamupalan Kompotti -leikkuulaudan päälle. 

 

Perunarieskaeilinen

Perunarieskat liittyvät yleensä niihin kertoihin, kun Laurilassa on omia enemmän koolla. Totesin eilen, että kyllä kahdellekin voi tehdä niitä! Lauantaina jäi iltaruoalta sopivan kokoinen keko muusia ja laitoin sen rasiaan ja jääkaappiin. Eilen sitten sekoitin muusiin aika lämmintä vettä, yhden kananmunan, rypsiöljyä, suolaa, kuivahiivaa ja tarpeellisen määrän vehnäjauhoja. Nostelin isolla lusikalla kasoja leivinpaperoitujen peltien (2) päälle, ripottelin reilusti jauhoja ja taputtelin jauhojen avulla kasat rieskamuotoon. Lopuksi tein pistelillä reiät ja laitoin pellit uuniin. 

Lopputuloksena meillä oli kuusitoista pientä rieskaa, joista osa syötiin eilen, osa nyt aamulla ja muutama jäi vielä lounasleiviksi. Hyviä olivat!

Seitsemänkymmenenseitsemän palan kukkakimppu

Eilen ruokakauppareissulla ostin meille kukkia. Niiden näpertämisessä meni jonkin aikaa, kun ne piti itse koota. Mies auttoi lukemaan ohjeita ja auttoi kokoamisessakin. Totesin, että meikäläisen nakkisormilla on kyllä aika haasteellista yhdistellä tosi pieniä paloja toisiinsa. Mutta kaikki kolme kukkaa saatiin valmiiksi ja niille löytyi ihan sopiva vaasikin. Vettä ei tarvinnut laittaa eikä virkistettä.

Elegia muovisille leikkuulaudoille

Viime kvartaalilla poistimme Laurilasta kaikki muoviset taikina-astiat ja leikkuulaudat. Leipominen sujuu nykyään eri kokoisten teräskulhojen avulla ja kaikki leikkaaminen, silppuaminen ja pilppuaminen puisilla leikkuulaudoilla. Tällä kvartaalilla heitin Kotosen muoviset leikkuulaudat roskikseen ja tilalla on kaksi puista kollegaa. (Turun kassissa odottaa viemistä vielä kaksi lautaa. Kotoseen on myös hankittu iso teräskulho pataleipäprojekteihin.)

Jk. Kuva on Kotosesta, jossa nyt sitten leivän leikkaaminen onnistuu hyvin isolla ikealaisella alustalla.

Taas kaksin

Eilen istuin bussissa vähän yli neljä tuntia ja henkilöautossa vajaan puolituntisen ja sitten olin kotona. Oli kiva tulla takaisin ja oli kyllä jo vähän ikäväkin… Täällä Laurilassa on enemmän tilaa, on oma sauna ja Mies. (Ehkä tärkeysjärjestys oli ja on toinen.)

Lähdin keväästä ja tulin talveen. Mies toivottikin minut tervetulleeksi talvilomalle. Lumen määrä suorastaan järkyttää silmiä ja mieltä!

Kevytmielinen kevätolo ja kirjastoautokäyntejä

Viikko sitten keskiviikkona saavuin Kotoseen talvivisiitille ja tänään puolenpäivän jälkeen lähden pois. En ole tehnyt mitään sen kummempaa, mutta samalla vaikka mitä! Olen käynyt kolme kertaa kirjastoautolla, lukenut kolme kirjaa, tehnyt kevätsiivouksen, pessyt pyykkiä, käynyt monella kirpparilla ja kävellyt yhteensä sata kilometriä. Pakkasin nastalliset luottokengät matkaan mukaan, mutta kassissa ovat saaneet olla koko ajan, kun ihan tavistalvikengillä täällä on pärjännyt. Paitsi eilen illalla - tein iltalenkin lenkkareilla ja taas iski se tuttu hullaantuneen kevytmielinen kevätolo jalkoihin!

Jotakin ehkä tietäisin…

Hyvää Runebergin päivää! Runoilla tai ilman. Tortulla tai ilman. Runebergillä ja Miehellä on yhteistä syntymäkaupunki Pietarsaari ja minä taas törmään (kuv.) tyypin teksteihin usein virsikirjatöissä. (Jos tänään olisin vuorossa ja olisi sunnuntai, soittaisin varmasti loppusoittona tuon kuvan laulun.)

Jk. Otsikko on Vänrikki Stoolin tarinoista ja jatkuu: olinhan siellä minäkin.

Tämän aamun smoothieolo

Tänä aamuna oli smoothieolo. Heitin (kuv.) blenderiin jogurttia, omenamehua, pari pientä banskua, pakastemarjoja ja auringonkukansiemeniä ja annoin koneen käydä. Tuloksena oli kannullinen hyvää, pehmeää ja raikasta, josta jää päivän välipalalle vielä toinen annos.

Eilen ostin karjalanpiirakoita, joten päällystin yhden aamukahvin kaveriksi. Kyllä näillä eväillä jaksaa touhuta ja kävellä!

Jk. Lupaan huomenna postata jotakin muuta kuin aamupala-asiaa…

Tuorepuuromahdollisuus ja -toteutus

Eilen illalla muistin pitkästä aikaa tuorepuuromahdollisuuden. Mittailin lasikulhoon maustettua jogurttia, omenamehua ja kaurahiutaleita. Kansi päälle ja jääkaappiin yöksi. Aamulla sitten kuorin ja viipaloin yhden appelsiinin puuron päälle. Toiselle puolelle ravistelin reilulla kädellä cashewpähkinöitä ja vähän auringonkukansiemeniä. Siinä olikin sitten aamupala valmiina, kun kahvinkeitinkin oli suorittanut tehtävänsä. Ja on muuten hyvää!

Polttoainetta kehiin!

Koska tänään on kaksosten päivä, tein aamupalaksi voileipäparin. Jos rehellisiä ollaan, tein ensin leivät ja sitten vasta ajattelin päivämäärää…

Opettelin oikeastaan vasta äiti-ihmisenä syömään kunnollisen aamupalan ja nykyään se on minulle päivän tärkein (ja odotetuin) ruokailukerta. En ole koskaan ollut yösyöjä ja useimmiten aamuisin mahassa tuntuu olevan tiikeri, kun se mouruaa niin kovasti. Siispä polttoainetta kehiin!

Se oli tammikuu se!

Tammikuu on nyt eletty, kuopattu ja taputeltu. Siihen sisältyi pakkasta ja plussaa, jäätävästi jääkelejä ja paljon virsikirjatöitä. Luin toistakymmentä kirjaa, kävelin reilut kaksisataa kilometriä ja poljin kuutisentoista tuntia spinningpyörää. Hyvä ja perinteinen talvikuukausi, jonka aikana valo alkoi lisääntyä aamulla ja illalla. Kiitos!