Omalla paikkakunnalla voi aina välillä leikkiä turistia. Helpoimmin se tapahtuu sitten, että esimerkiksi kävelee Laurilasta ensin reilut neljä kilometriä vanhalle kirkolle, puikahtaa kirkon portista sisään, räpsäisee muutaman kuvan ja jatkaa kävelylenkkiä eteenpäin ja jossakin vaiheessa päätyy takaisin Laurilan pihaan. Iltaisin syksyllä on noilla hoodeilla hiljaisempaa, kun oikealla turististatuksella varustetut kulkijat eivät enää liiku. Tai ainakaan eivät niin paljon. He ovat jo asettumassa talviunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti