Olen viettänyt äitienpäivää keväästä -84 saakka, joten tämä on neljäskymmenes kerta. Jos ollaan matemaattisen millintarkkoja, Esikoinen syntyi kyllä vasta samaisen vuoden joulukuussa, mutta äitienpäivänä meillä oli hänestä jo varmaa tietoa.
Äitiys on ollut toivottua, palkitsevaa, rasittavaa, ihanaa ja joskus raastavaa. Plussia on kyllä enemmän kuin miinuksia ja lapset ovat kestäneet minun kanssani urheasti.
Äitiyden jatkoksi olen saanut kokea myös isoäitiyden eli mummuuden. Se on elämän jälkiruokaa, melkoisen ihana tarina kaikilla vastuuvapauslausekkeilla.
Onnea klaanimme muille äideille! Te kyllä vedätte hyvin!
Jk. Kuvan mukin Ykkönen valitsi minulle kierrätyspisteen hyllystä joskus talvella. Oli tohkeissaan, kun sen löysi.
Jk2. Iso äiti olen ollut aina…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti