Kun ystävällä on ikää jo kahta vuotta vaille sata, ei kuolintieto ollut järkytys mutta iso uutinen joka tapauksessa... Tutustuimme toistakymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen lähettelimme toisillemme usein postikortteja. Syystä tai syyttä. Kortit eivät olleet ihan tavallisia tervehdyksiä, vaan niissä oli lämpöä ja huumoria ja kuviin oli saatettu lisätä kommentteja ja toteamuksia. Säilytän nuo saamani kortit aarteina ihmisestä, joka oli samaan aikaan kuin Niskavuoren vanha emäntä ja samalla taas nuori tytönhupakko. Meitä yhdisti yksi tärkeä asia ja se oli Petäjävesi.
Lepää rauhassa, Sirkka! Kaipaan huumoriasi ja elämänasennettasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti