Viikonloppuna katsottiin kolmisin yksi elokuva, jonka katsomista on suunniteltu jo pitkään. Kyseessä oli Tuulen viemää (Gone with the Wind), jolla oli ihan kunnioitettava pituus (224 min) ja joka on peräti kahdeksalla Oscarilla palkittu. Kävin joskus opiskeluaikoina katsomassa elokuvan esikoisen kummitädin kanssa ja kirjahan minulle on varsin tuttu, kun nuorena luin kaksiosaisen tiiliskivijärkäleen useita kertoja alusta loppuun. Silloin ihailuni kohteena oli tietysti Rhett Butler. - Elokuva oli niin pitkä, että jaoimme sen kahteen katselukertaan. Elävät kommenttiraidat kuuluivat tietysti asiaan, kun isä, äiti ja poika muodostivat katselustudion...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti