maanantai 16. heinäkuuta 2018

Toistan itseäni, anteeksi vaan!


Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän puhumme ja kerromme samoja juttuja uudestaan ja taas uudestaan. Sääliksi käy niitä, jotka joutuvat kuuntelemaan... Sääliksi käy myös blogimaailman ystäviä, jotka taas kerran joutuvat katsomaan tuon saman kuvan... Muttamutta se vaan sopii nyt tähän aikaan ja hetkeen.
Ostin jo vuosia sitten tuon kuvan kirjan kirpparilta. Sen jälkeen jokainen kesä on ollut hauskin. Täysin itsekäs ajatus tietysti, mutta niinhän se on, että kesä on katsojan silmissä.
Hauskan kesän nyt-päättyneeseen-lomaseen kuului taidenäyttelyitä, hyvää ruokaa,  sopivasti herkkuja, kävelyä (112,3 km), yksi maalaiskunta ja kaksi isoa kaupunkia, aurinkoa, omia rakkaita ja hyvää oloa. 

2 kommenttia:

  1. Kirjan kannen perusteella näyttää kirjalta, joka pitäisi lukea :)
    Kerron "salaisuuden": joka kesäiseen lukemistoon kuuluu Usko Moilasen Porkkanakesä, vuodelta 1968. Kertoo neljän nuoren pojan kesästä, juuri sellaisesta, jollaista olisi ihana viettää :D

    Onhan tässä vielä aikaa... Monta vuotta...

    Hauskaa loppukesää - kesä voi olla hauska, vaikka olisi töissäkin, sehän on ihan itsestä kiinni millaisen kesän itselleen tekee. Eikö vain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti loppukesäkin on hauska! Kolmen viikon kuluttua meillä vietetään vegefestiä ja saadaan kaikki omat tänne! Ynnä kaikkea muuta kivaa on tiedossa... Lomaspätkäkin jossakin vaiheessa...

      Poista