Ystäviä ja ruusuja

Tänään tapasin entisiä työkavereita, joista voin kyllä käyttää termiä ystävät. Olin vapaaehtoissäestäjänä pappilassa seurakuntalaisten viikottaisessa kokoontumisessa ja sen jälkeen oli tietojenvaihdon ja henkisen hyvinvointihetken vuoro. (Jotkut voisivat ehkä kutsua sitä juoruiluksi, mutta me emme.)

Yksi ystävä (nimimerkki Pastori Kissanen) tarjosi minulle meno- ja paluukyydin. Kävimme myös kaupassa ja ostin ihan heräteostoksena ruusukimpun. Sijoitin kotona maljakon ruusuineen eteiseen, jossa sen näkee aina ohikulkiessaan ja jossa ilppi ei puhalla siihen häiritsevästi lämmintä ilmaa. 

Lämpimiä sävyjä

Punainen iso muijatarjotin pääsi takaisin keittiöön toisten kaltaistensa pariin ja tuttu legoalusta tuli tilalle olkkarin pöydälle. Punainen kaitaliina on vielä joulun jäljiltä siinä alla, mutta vaihtuu pian toisenväriseksi. Tammi- ja helmikuu ovat vielä tasapainottelua talven väristön kanssa. Vielä tarvitaan lämpimiä sävyjä.

Pitkä lenkki ja saaristolaisrieskoja

Eilen lähdin lounaan ja päiväkahvin jälkeen lenkille ja arvelin sitä pitkäksi jo etukäteen. Oikeassa olin! Sää oli ihana, aurinkoista ja sopivasti pakkasta. Vaatetta oli juuri oikea määrä päällä ja kengännauhatkin solmittu hyvälle kireydelle. Kävelin ja kävelin podcastmaailmassa asfalttitien reunaa, hiekkatien reunaa, kevyen liikenteen väylää ja postipolkua mennen tullen. Lenkki kesti kolme tuntia ja kahdeksan minuuttia ja matkaa kertyi 18,8 km. - Kotona odotti pino saaristolaisrieskoja, jotka Mies oli sillä aikaa leiponut. Nakkikeiton kera hupeni heti kaksi lämmintä rieskaa. Olen minä onnentyttö!

Kiitos, minulle riittää kyllä tämä vanha!

Suomen suurin designkalusteita myyvä yritys lähetti minulle tänä aamuna sähköpostin, jonka otsikko oli: Löydä uusi tapa nukkua (ja sitten se mainosti yhtä äärettömän kallista patja- ja sänkybrändiä). Naurahdin ja ajattelin lähes ääneen: Kiitos, minulle riittää kyllä tämä vanha! Siksikin, että viime yönä nukuin kahdeksan tuntia yhteen kyytiin ja näin tsiljoona unta siinä samalla ilmaiseksi. Mitäpä sitä vanhaa tapaa muuttaa! 

Rehellisesti sanottuna ei aina yöt ole tuollaisia, mutta keskimääräisesti nukun tosi hyvin. Joskus jopa yhteen kyytiin koko yön. 

Jk. Tuon kuvan tekstin löysin jostakin hupipaitasivulta. Kuvaa minua hyvin.

Hajatuksia 38

 

Lunta sataa taas hidastetulla moodilla. Pakkasta on kymmenen astetta. Huomasin eilen, että kun lähtee lounaan jälkeen lenkille, ehtii tehdä pitkänkin lenkin ihan valoisassa. Eilen se oli 12,1 km. Tänään taidan tehdä saman jutun, mutta pituus on vielä arvoitus. 

Takapiha näyttää postikorttimaisemalliselta. Kalenterissa on tämän päivän kohdalla tyhjää. On hyvä olla ja kuunnella tiskikoneen hyrinää. Mies on pihalla heiluttamassa lumilapiota. 

Jk. Hajatus on hajanainen ajatus milloin mistäkin. Samaa sukua kuin ottamus.

Ottamuksia 158

Ottamus on hetkellinen ja informatiivinen räpsy, jolla ei ole mitään sen isompaa merkitystä. Hetken räpsy, hetken ajatus. Tämä ottamus on jo vuosia vanha, mutta tulla tupsahti muistoista silmiin tänä aamuna. Olin joskus muinoin julkaissut sen ja kommenteissa oli arveltu perhoseksi, mutta kyllä tuo on vaahteranlehti hieman heikossa hapessa. - Tänään oli aamulla kymmenen astetta pakkasta ja puiden oksat näyttävät ihan samanlaisilta kuin kuvassa,

Piirakointia

Mies palasi Kotosesta tiistaina iltajunalla. Iltateetä varten tein kaksi pientä paprikajuustopiirakkaa. Täytteessä oli kananmunaa, rahkaa, koskenlaskija-jalapenocheddaria ja ripaus yrttisuolaa ja yksi paprika. Pohjan tein kaurahiutaleista, tavisjauhoista, leivinjauheesta ja juoksevasta margariinista. Viimeksimainittu ei käyttäytynyt toivomallani tavalla, vaan pohja oli turhan mureneva. Maku oli kyllä hyvä. - Toisesta piirakasta hupeni illalla jo puolet. Toinen pääsi heti pakastimeen, kun oli jäähtynyt menokelpoiseksi.