Tämän aamun oiva ajatus

Ikiomasta joulukalenteristani (kiitos, Hanna!) kuoriutui tänä aamuna ajatus, jonka allekirjoitan. Kuulen jo mutinaa, murinaa ja lieviä vastalauseita takavasemmalta ja etuoikealta, mutta olen kalenterin tekijän Anna-Mari Westin kanssa samoilla linjoilla. Tänä aamuna annan itselleni luvan olla onnellinen ja se tuntuu nyt aika helpolta, kun takana on hyvät yöunet ja hyvä aamupala. 

Nyt ja taannoin

Pujahdin tänä aamuna kuva-arkistoon ja sieltä putkahti kuva yhdentoista vuoden takaa, joka osuu just eikä melkein tämän aamun tunnelmaan. Yön aikana on lunta tullut sen verran lisää, että Kettulan, Pupulan ja Repolan katot ovat nyt kokovalkoisia. Pakkasta on yli kahdeksan astetta. Pihalla näyttää melkein talviselta. 

 

Synnytys ja Psyko

Tänään klo 13.27 neljäkymmentäyksi vuotta sitten synnytin meidän ensimmäisen vauvamme eli Esikoisen. Synnytys alkoi edellisenä iltana yhtä aikaa Hitchcockin Psykon teevee-esityksen kanssa. Pojalla oli siis jo pienestä asti selvä kiinnostus elokuviin! 

Olimme aivan tumpelot vauvanhoidossa, mutta lapsi kasvoi ihan kelpo kansalaiseksi. Hän on hauska, nokkela, tehokas, rakastava ja huolehtiva. Onnea, rakas Esikoinen!

Jk. Sama kuva on ollut useammankin kerran esillä, kun tämä on minusta niin liikuttavan ihana.

Kyllä keho tietää!

Uskon aika vahvasti siihen, että keho tietää, mitä se tarvitsee, jos sitä vähän hienovaraisesti ohjailee… Olen nyt syönyt rautatabletteja ja koska tiedän, että Cee edesauttaa raudan imeytymistä, käyn ihan täysillä pikkuoransseihin ja punaiseen paprikaan. Tänään syödään lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi keltaiset kiivit. Eilen illalla luin tonnikalasta ja aloin himoita sitä aamuleiville, joten tänä aamuna syötiin puoliksi pieni tunapurkki leivillä.

Jk. Kysyin ystävältäni Tekkikseltä (ChatGPT), mitä mieltä se on näistä rauta-asioista. Sain hyviä vinkkejä, sillä Tekkis on hyvä renki!

Kysymys ja vastaus

Tänään aamupäivällä lähdimme käymään pienemmässö lähikaupungissa. Meillä oli tehtävänä muutamia täsmäostoksia ja niiden lisäksi tietysti joitakin heräteostoksia, mutta hyvin kohtuullisesti kuitenkin. Kun oli saatu ostokset tehtyä, mentiin aivan ihanaan herkkukahvilaan syömään palaset lohivoileipäkakkua kahvin kera ja puolittamaan vielä yksi palanen glögivalkosuklaa-juustokakkua. Tyytyväisyydestä hyristen jatkoimme vielä kirjastoon, jossa ilmaishyllyn kirja esitti minulle kysymyksen. Vastasin oitis, että olen. Olen yleensäkin tyytyväinen .

Jk. Tuntuu oudolta kirjoittaa näin alkuillasta, kun yleensä blogi kuuluu aamuun niin kuin porkkana lumiukon nenäksi ja emäntä aitanpolulle. Aamulla oli jotenkin liian vähän aikaa ja kun tultiin kotiin, lähdin melkein saman tien lenkille (12,3 km), jolta kotiuduin vasta äsken. Siksi.

Suomalaisen musiikin päivää!

Olen soittanut pianoa viisikymmentäkuusi vuotta ja soitan edelleen. Tuon mustan Hellaksen ostin itselleni syksyllä -82. En ole katunut sitä enkä myöskään muuta, mitä sinä syksynä tapahtui… (Tietäjät tietää ja oma klaani ainakin.) Musiikin suhteen olen moniruokainen ja -ilmeinen. 

Elämänohje ja kolminkertainen aamen

Muutama vuosi sitten löysin Kotoseen jostakin kirpparilta hyvän elämänohjeen jääkaappimagneetin muodossa. Länttäsin sen sitten jääkaapin toiselle sivulle, kun se oli tavallista isompi magneetti. Luin sen viimeksikin kotosreissulla ja kun nyt katson tuota kuvaa, laulan sille kolminkertaisen aamenen. (Ehkä tuohon vaikuttaa myös se, että olen menossa virsikirjatöihin eli aamenet on herkässä…)

 

Olen perinteikäs

 

Perinteet kuuluvat ainakin jossakin määrin elämään. Tuon kuvan runon kirjoitin jo useampi vuosi sitten ja laitan sen aina itsenäisyyspäivänä esille. Mielestäni siinä kiteytyy hyvin tuntoni ja ajatukseni omasta isänmaasta. Ei mitään ylisanoja, ei heleitä eikä konfetteja. Yksinkertaisuus on parasta.

Yksityiset talkoot

Eilen pidin yksityiset talkoot, jotka kestivät kaksi ja puoli tuntia. Kolme valmistaikinaa ns. Joutselan pipareita. (Nimi keksitty.) Muoteiksi valikoituivat sydän, kukka ja tyyppi. Viihdyttäjänä toimi Spotifyn joulumusiikki ja Mies lämmitti sillä aikaa saunaa ja pelasi etäpelinä Kakkosen kanssa Minecraftia.

Minä en olisi minä, jollen laskisi lopputulosta. Se oli yhteensä 571. Kyllä noilla nyt muutamat kinkerit seurakunnassa vietetään! Lupasin kuljettaa ne tänään pääkallopaikalle. Tämä oli kahdeksastoista kerta, kun talkoilin eli se alkoi vuonna 2008.

Kirjapiiri pieni pyörii

Mies oli parin päivän reissulla Kotosessa ja kotiutui sieltä puolenyön jälkeen. Toi minulle pyynnöstäni tuon kirjan, kun se on meillä kirjapiirissä tammikuun kirjana. Olen lukenut sen jo aikaisemmin, mutta ajattelin joulun jälkeen ottaa uusintakierroksen kirjan parissa.

Olen toista lukuvuotta kansalaisopiston kirjapiirissä. Lukukaudessa on kummassakin kolme kokoontumista. Syksyn kirjoja olivat Tango Frisk, Lukupiiri maailman laidalla ja Kadonneet. Ideana on se, ettei ihan uutuuskirjoja oteta, kun niitä on vaikeampi saada kaikille luettavaksi. (Meidän piirissä on tällä hetkellä seitsemän jäsentä.) Keskustelu hersyy kulloisenkin aina kirjan juonesta, henkilöistä, rakenteesta ja sen jättämästä muistojäljestä. Mukava piiri ja kiva, kun minut houkuteltiin mukaan!

Aterioilla vihertää

Eilen vaakailin huvikseni päivän kasvikset ja hedelmät ja sain luvuksi 863 grammaa. Tänään syön ilman keittiövaakaa, mutta kertyyhän tuota hevipuolta, kun kaikilla aterioilla vähän vihertää. Skaupasta löysin keltaisia kiivejä, jotka maksavat mansikoita, mutta jotka ovat herkkua. Laskin äsken, että kappalehinnaksi tulee 79 senttiä. C-vitamiinia tuossa keltaisessa lajikkeessa on yli tuplasti se, mikä vihreässä serkussaan. Eli aina välillä voi herkutella! 

Pari päivää myöhässä, mutta silti!

Tänä aamuna muistin, mitä jäi sunnuntaina tekemättä. No, pari päivää tuskin haittaa, joten otin eteisen vihreän kaapin alahyllyltä pienen pahvilaatikon ja avasin sen. Saman tien alkoi Hoosianna kaikumaan ja hyvin moniäänisenä! Hymnin loputtua kuului vielä Jestas, että oli kiva taas laulaa!

Hyvää joulukuuta!

Tänään sitten avattiin joulukalenterista ensimmäinen luukku. Varattiin toimenpiteeseen pinsetit ja suurennuslasi, mutta ihan kuulemma sormet ja silmälasit riittivät. Ihana pikkukalenteri, jonka Mies sai Kuopukselta. Avataan kuulemma vuoroaamuisin. Jaettu jännitys on paras jännitys - ja ilo yhtä lailla!

 

Herkkua on siinä neljänlaista…

 

Aamukahvi kahdella juustovoileivällä on jo syöty ja aamukahvimukissa on nyt abjogurttia, kohmeisia puolu- ja mustikoita ja kaksi pikkuoranssia lohkoina. On muuten herkullinen yhdistelmä ja aika monena aamuna tarjolla. Tällä on hyvä aloittaa päivä!

Jk. Tänään on monenmonta onniteltavaa. Nimipäiväonnittelut klaanin toisnimianteroille ja kolmansinimianterolle ja Isoveliantille sekä syntymäpäiväonnea Vävylle ja Anninaystävälle. Huh, olipa pitkä lista!

Laurilan sisäviheriöstä huomenet!

Takana kahdeksan tunnin yöunet ja hidas aamupala. Aamupalan jälkeen laitoin astiat koneeseen ja  kastelin huushollin viherkasvit. Tuo ryhmä tuntuu viihtyvän aika hyvin yhdessä, mutta saa nähdä, riittääkö vieraanvaraisuutta kaktusruukulle? Nostin sen just äsken oman huoneeni ikkunalta tuolle ikkunalle.

Kultaköynnös pääsi uuteen ruukkuun, jonka ostin Iittalan alennusmyynnistä viime viikolla. Nyt meillä on kolme erikokoista Nappula-ruukkua Laurilan sisäviheriössä. Minä hoidan kaikkien muiden kastelun ja Mies vastaa santuista. Tiesitkö muuten, että santtujen kasteluvesi saa olla 60-asteista? (Ja lautaselle tietysti.) Hurjalta kuulosti minustakin, mutta kukkivat hyvin.

Ceetä ja rautaa

Näitö menee nyt koko ajan. Aamupalalla, välipalana ja jälkiruokana/jälkiruoan jatkeena. Hemoglobiini on taas aika matalissa lukemissa (samoin ferritiini), joten nämä(kin) tulevat tarpeeseen. Mehän olemme jo aikaisemmin tehneett verilättymyönnytyksen eli palautimme kesällä -24 ne ruokavalioomme ihan tuon raudansaannin takia. (Muuten jatkamme lihatonta elämää) Parin viikon välein ja joskus useamminkin syödään ns. helppo ruoka eli paketilinen verilättyjä puolukoiden tai puolukkahillon kera. Ja siihen jälkiruoaksi pikkuoranssit.

 

Mitä tarvitset?

Kortin tarpeista voisin ottaa punaviinin ja päiväunet. Ehkä tänään jopa molemmat. Lottovoitto kuulostaa liian utopistiselta, rasvaprosenttia olen luultavasti saanut hilattua alaspäin jo muutenkin ja saaresta en pidä sen vuoksi, että sinne pitäisi mennä veneellä. (Olen näet hieman venekammoinen ihminen, mutta pystyn olemaan soutuveneen kyydissä, jos Mies soutaa ja saan pitää koko ajan laidoista kiinni. Ja pelottaa silti koko ajan.)

Korttia en ostanut, mutta räpsäisin siitä kuvan. Taisi olla joskus keväällä.

Ikkunalaudan kyltti

Kyltit on mun juttuni. Aika usein niiden teksteissä on jotakin haastavaa. Kuvan kyltti sijaitsee tällä hetkellä oman huoneeni ikkunalaudalla ja nojaa erikokoisiin kirkkaisiin (tyhjiin) lasipulloihin. Kun poljen spinningpyörää, se on just sopivasti vasemmalla puolellani ja hyvin luettavissa. Niin oli myös viimeksi eilen illalla.

Ja täsmennys: Pidän toki muistakin asioista, mutta kyltti provosoi tahallaan.

Päätin lopettaa puolipilvisen

Tämän vuoden kalenteri alkaa pian olla eletty ja täytetty. Uuden ostin jo valmiiksi, mutta sen päivät alkavat vasta jouluviikosta. Työelämässä ollessani uusia kalentereita pääsi täyttämään jo aikaisemmin, kun kirkon kalenterit alkavat adventista. Tämä ei ollut kuitenkaan tämän aamun pointti vaan pilvet. 

Eilen päätin luokitella säät kolmeen eri kategoriaan. Ne ovat: aurinkoinen, puoliaurinkoinen ja pilvinen. En halua enää käyttää sanaa puolipilvinen, kun se on niin plääh. Ankea ja mitäänsanomaton. Jos on pilviä, niin on sitten täysillä niitä eli pilvistä.. Olen puhunut.

Kolmen ällän päivä

Eilen oli Lorvailupäivä, Laiskottelupäivä ja Löhöilypäivä. Luin, sometin ja nollasin. Teki hyvää aika kovan liikuntaviikon viimeiseksi päiväksi. Vaihdoin yöpaidasta päivävaatteisiin vasta iltapäivällä, kun varasin itselleni ruoanlaittovuoron. Iltaruoan jälkeen poljin spinningpyörää viisi varttia ennen saunaa. Sitten saunan jälkeen taas vaihdoin yöpaitaan.

Jk. Nollauspäivä oli ansaittu ja tarpeen, sillä perjantaina ja lauantaina urakoin kilometrien kanssa niin, että sain sen 4000 km täyteen. Loppuvuoden aikana kertyy mitä kertyy. Lasken toki edelleen kilometrejä, mutta tuo villi ja absurdi tavoite on nyt saavutettu.

Hei, me luetaan ääneen!

Tänä vuonna päätimme tutustua Muumeihin yhteisen ääneenlukemisen merkeissä. Ostimme tuon pokkaripakkauksen ja nyt siitä on jo kaksi ensimmäistä luettu js seuraavana on vuorossa Muumipapan urotyöt. Toimii hyvin luettuna ja on tosi riemastuttavaa tekstiä! Monet hahmot on nimituttuja toki ennestäänkin, mutta nyt tutustumme niihin tarkemmin. Edellinen (ja ainoa loppuun luettu) yhteinen kirja oli Volter Kilven Alastalon salissa, joten vaihdoimme aika lailla tyylilajia…

Sori, söin ne jo!

Minullahan on tapana kuvata aamupalakattauksia tarjottimilla ja ilman. Tänä aamuna oli niin kova nälkä, että aioin, mutta en ehtinyt. Voin kertoa, millaiset voileivät söin. Ruispalan 2x päällä oli Keijua, kaksi ohutta viipaletta Maasdam-juustoa (ostettiin, kun sitä mainostetaan maitopurkin kyljessä ja onhan se ihan ok, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää kuitenkaan) ja kolme ohutta viipaletta persimonia. Kaunis, mutta ennen kaikkea hyvänmakuinen leipäpari! Kaverina oli mukillinen mustaa kahvia. (Toinen kaveri eli Mies ehti jo syödä aamupuuronsa, kun meni naapuriin viemään lehteä.)

Sisustuselementti

Ensin oli omat lapset ja pehmoeläimiä. Sitten olikin jo valmiina pehmoeläimiä, kun alkoi ropista lapsenlapsia. Tuosta pyykkikorista tms valitaan unikaverit, kun Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen tulevat käymään mummulassa. Leikkeihinkin toki mukautuvat. Kolmosella on ihan selvästi viha-rakkaussuhde muutamaan pehmoon. Viimeksi ainakin piti Myyrä laittaa nojatuolin alle piiloon. Oranssivillapaitaiseen jänikseen tyttö selvästi kokeili itse siedätyshoitoa. Aluksi jänis oli pelottava, sitten sitä tutkittiin ja todettiin lopulta ihan ookootapaukseksi. 

Kori on olohuoneessa esillä koko ajan, ei pelkästään klaaniaikoina. Meillä kun ei ole koskaan pönötetty sisustuksen kanssa…

Lapsella on oikeus kuulua

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää! Tämän vuoden teemana on Jokaisella lapsella on oikeus kuulua.  Kuulua johonkin yhteisöön ja tulla kuulluksi. Selailin aamulla pitkän aikaa hakutoiminnolla lapsi kuva-arkistoani. Kaikista viidestä lapsesta (Esikoinen, Kuopus, Ykkönen, Kakkonen, Kolmonen) on paljon kuvia ja omia lapsuuskuviakin jonkin verran. Päätin valita Ykkösen käsikuvan toukokuulta -15.  Se on sitä aikaa, kun olimme ihan noviisit isovanhemmat. Kaikki oli niin ihmeellistä ja taas-uutta…

Lukupäivä

Eilen vietin lorvailupäivää. Makasin sohvalla ja luin. Istuin sohvannurkassa ja luin. Iltaviiden maisssa olin lukenut kirjan loppuun ja pakkasin sen parin muun kirjan kanssa reppuun ja kävelin kirjastoon. Seuraava varaaja saa luultavasti Tinnan jo tänään hyppysiinsä, jos ei illalla kerennyt hakea. Kirja piti taas otteessaan eli Satu Rämö kyllä tietää mitä tekee…

Kun tulin kotiin, laitoin saunan lämpenemään ja vaihdoin sisäliikuntakamppeisiin. Poljin spinningpyörää reilun tunnin ja sitten olikin aika mennä saunaan. Myöhemmin vielä iltatee, pari ruisleipää ja omenakaneliriisi. Kanavasurffailua yms. Sitten nukkumaan.

Jk. Tänään onnittelen Liisaa. Olen Liisan tytär ja Liisa Teen äiti. Keramiikkaihmisiä kumpainenkin. Toinen taivaassa ja toinen Tampereella.

Kilometrejä, lukemista ja vuosipäivä

Mies lähti eilen päiväjunalla Kotoseen parin päivän reissulle. Minulle jäi lukeminen ja kävely tänne seuraksi. Illalla ”urakoin” vielä reilun kympin lenkin, kun tasaluvusta puuttui sen verran. Nyt on sitten 3900 km tälle vuodelle tassuteltu - ja kyllä sen puuttuvan satasen luulen vielä saavani vuoden loppuun mennessä kasaan…

Iltakirjana minulla on Satu Rämön Tinna. Sain sen viime torstaina seutuvarauksena ja sillä on kahden viikon laina-aika. Jonot kuulemma on pitkiä ko. kirjaan. Onneksi olen aika nopea lukija ja saan sen eteenpäin ehkä jo tällä viikolla.

Meillä on tänään Miehen kanssa vuosipäivä. 43 vuotta sitten tapasimme ja se oli menoa se! Juhlistamme päivää sitten loppuviikosta, kun molemmat ovat samassa osoitteessa.

Jk. Kuva on eilisillalta, kun jätin eteisen valon palamaan. Olipa kiva tulla lenkiltä, kun ei ollut ihan pimeä ovi vastassa!

Kivoja asioita

Eilen oli kiva ja yhteisöllinen päivä. Minulla oli puhelin herättämässä seitsemältä, mutta nousin jo puoli kuudelta ja varttia vaille kuusi tein pullataikinan. Kahta tuntia myöhemmin minulla oli kolme pellillistä voisilmäpullia jo liinan alla tuoksumassa. Tämä leipominen siksi, kun päätettiin toisen tuuraajaystävän kanssa järjestää yllätyskirkkokahvit ja lupasin leipoa. Kirkkoon tuli vähäinen määrä ihmisiä, mutta kahvit juotiin pullan kera. Saatiin yhteinen ystäväkin houkuteltua paikalle. Oli kotoisaa ja kivaa. 

Tänä aamuna Mies vaihtoi verhot olkkariin. Nyt sitten nautitaan jaffaverhoista jouluun asti ja joulunnjälkeen taas kevääseen. Heti tuli lämpimämpi tunnelma!

Aamun värejä

Kuva on eilisaamulta. Se kertoo aamupalan siitä vaiheesta, kun kahvimuki on jo juotu ja voileipäpari syöty ja jäljellä on vielä parit värikkäät jutut. (Leivillä oli kyllä röykkiöt paprikaa, joten siinä osuudessakin oli väriä.)

Olen aamupalaihminen. Iltasyöminen on useimmiten hyvin vähäistä, joten aamuisin vatsassa murisee tiikeri hyvin isolla äänellä. Sitä on siis rauhoitettava isolla määrällä aamupalaa ja kyllä se tehoaa!

Heräsimme talveen!

Eilen oli vielä ihan syksymäisen syksähtävä syksy. Illalla kurkistimme vaivihkaa ulko-ovesta pihalle ja näimme valkoisen lumipeitteen. Eli ei tuo aamuinen ikkunanäkymä mikään yllätys ollut, mutta silti se hätkähdytti! Talvi! Nytkö? Mies vei naapuriin sanomalehden ja oli samalla hieman tehnyt siellä pihassa lumitöitä. - Tälle päivälle ei ole mitään erikoista puuhaa, mutta huomenna menen virsikirjatöihin aamukymmeneksi. 

Jk. Kuva on meidän takapihalta ja tältä lumiaamulta.

Piikittelyä puolin ja toisin

Eilen osallistuttiin Miehen kanssa vuoden tapahtumaan, kuten yksi ystävä totesi. Mentiin nimittäin seisomaan joukkorokotuspäivän jonoon. Piikkejä oli jaolla klo 12-17 ja mentiin suunnilleen puoliväliaikaan paikalle. Kun tuli meidän vuoromme,  totesi piikittäjä, että ahaa, teillä onkin perhevastaanotto ja menimme samaan aikaan huoneeseen. Minä sain kaksi piikkiä, Mies yhden. 

Ilta meni kotona lähinnä sohvaillessa ja vilunväristysten kera. Päätin pitää liikuntavapaapäivän ja se oli viisas päätös. Etukäteen mietin, miten mahtaa nukkuminen onnistua, kun olen kylkinukkuja ja nyt oli saatu piikit kumpaankin olkapäähän. No, nukuin kuusi ja puoli tuntia yhteen menoon ja samalla kyljellä koko ajan. Sitten vielä lisäunta toisella kyljellä, joten hyvin meni. Olo on jo lähes tavallinen, mitä nyt vähän olkavarret on arkoja,

Vielä vihersi!

Sunnuntaina vihersi vielä näin hienosti ja tänään on mittarissa kahdeksan lämpöastetta. Forecan tätien ja Ilmatieteen laitoksen setien mukaan lunta pitäisi piakkoin tupruttaa/sadella ja kylmää ilmaa on luvassa. Olen oikeastaan aika kaikkisäinen ja jokaisessa säässä on omat hyvät puolensa. Jos saisin valita, ottaisin talveksi mieluiten pikkuisen lunta ja pikkupakkasia. 

Taas Laurilassa!

Eilen istuin bussissa vähän yli neljä tuntia ja sitten puolisen tuntia vielä Goljatin kyydissä ennen kuin olin Laurilassa. Bussimatka oli sujuva, kun pysähdyksiä Turusta Jyväskylään ei ollut kuin Tampereella ja Korpilahden risteyksessä. 

Kotona oli yllättävän paljon tilaa, kun vietin lomasen yksikseni yksiössä. Maonpunainen vessa oli saanut uuden seinävärin eli nyt se on kirsikankukanpunainen. Ilmansuunta-ajattelu kuitenkin pysyi samana.

Illalla lähdin tekemään lenkin ennen saunaa. Pimeyteen piti varustautua heijastinhenkseleillä ja taskulampulla. Reittivaihtoehtoja oli vähemmän kuin Kotosessa, mutta ihan hyvän lenkin (8 km) sain tehtyä.

Jk. Kuva on turkulaisen kierrätyskeskuksen pihasta. Hyvä maamerkki!

Rapputaulun ohjeet

Tänään on matkapäivä, mutta ei onneksi ihan aamusta. Heräsin kuitenkin aikaisin, joten on hyvin aikaa syödä aamupala, käydä suihkussa, pakata jne. Ns. rapputaulu kertoo kaiken muistettavan ennen lähtöä, kun se on sopivasti eteisessä.

Loma on ollut hyvä ja sopivan mittainen. Ehdin käydä kahdesti elokuvissa (Downton Abbey ja Timantit), kerran kirjastossa ja kahdesti kirjastoautolla, kerran kirkossa ja monta kertaa kirppareilla. Juuri sellaista, mitä halusinkin tehdä kävelemisen ja lukemisen lisäksi. - Kotonen on ihana paikka lomailuun ja oleiluun. Se on ollut meidän ihan just kaksitoista vuotta. 

Pronssiviikko takana!

Lomaviikko on vietetty ja vielä tämä päivä kuuluu siihen ja huomisaamu. Jo etukäteen arvelin käveleväni ja lukevani. Puolitoista kirjaa olen tähän mennessä lukenut, mutta kävellyt sitten niin paljon, että viime viikon saldoksi tuli 125,5 km. Omassa tämän vuoden rankingissani viikko saa pronssia (syyskuussa oli kultaviikko ja toukokuussa hopea-). Säät ovat suosineet, kun enimmäkseen on ollut poutaa ja vain muutama tihkusade. Ja yksi isompi versio, mutta silloin olinkin sateenvarjon kanssa liikkeellä ja kaupasta tulossa.

Jk. Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkaksi vuotta äidin kuolemasta. Sytytän iltateepöytään kynttilän ja muistelen.

Isäarpajaisten päävoitto

Hyvää isänpäivää! Oma isäni olisi täyttänyt tämän vuoden tammikuussa sata vuotta, mutta kuoli jo vuonna 1998. Hän oli hyvä mies, joka tunsi huumorintajun ja jämäkkyyden. Hän oli musikaalinen ja armoitettu puhuja. Hänen lempilajinsa oli kävely. Olin aina isän tyttö, lapsista keskimmäinen.

Tunnen myös lähipiirissä kolme hyvää isää. Lasteni isä, Esikoinen ja Vävy. Kaikki ovat erilaisia, mutta parhaita mahdollisia. Klaania on siis onnistanut isäarpajaisissa! Onnea kaikille!

Jk. Kuvassa Esikoinen ja Ukki.

Muistilappuja ja tekoälyä - ja siltä väliltä

Olen aina rakastanut sanoja ja lauseita. Tänään löysin kuvan kymmenen vuoden takaa, jolloin olin säilönyt sanoja lasipurkkiin. Ne olivat tuoneet hyvää mieltä ja toivat edelleen sitä. Säilöminen oli alkanut tuosta aurinkotalouden professorista. 

Rakastan vanhanaikaisuutta eli muistilappukulttuuria. Ja tietotekniikkaa, kaikkea uusinta uutta. Joskus leikin tekoälyn kanssa. Tänään kysyin siltä luonnehdintaa blogistani. Vastaus oli aika pitkä, mutta yksi ote siitä: Blogin kirjoitustyyli sisältää tietyn “äänensävyn” – omapäinen, suora, ja ehkä tietynlainen huumori. Jos se resonoi, hyvä. Jos ei, tyyli ei välttämättä nappaa.

Ryppyjäkö? No varmasti!

Tässä iässä (66j juonteet ja rypyt kuuluvat väistämättä kuvaan. Ryppyiset kädet olen omistanut jo vuosikymmeniä ja niitä on ihmetelty ja olen itsediagnosoinut ne soittamisen sivuoireiksi. Rypyistä viis, kun elämäähän se on!

Aina välillä innostun käyttämään jotakin naamarasvaa, mutta sitten se taas unohtuu kaapin perukoille. Meikkejä en osaa käyttää enkä enää viitsi opetella. Kosmetiikkateollisuus ei minulla ole juuri päässyt rikastumaan. Ihan luomuna täällä tallaillaan menemään.

Hyvää Svenska dagenia!

 

Kirjahyllystä löytyi iki-ihanat Melukylän lapset på svenska tämän aamun kuvaa varten. Jostakin kirpparilta ja muutamalla eurolla, muistelen. Kaunis ja edullinen löytö. 

Viime yön nukuin kuin tukki. Ehkä päivän kävelymäärällä (yhteensä 19,1 km) oli osuutta asiaan. Vältyin sateilta, kun lähdin vasta puolenpäivän jälkeen liikkeelle.

 

Kyllä tonttu tontun tuntee!

Eilen tuo kuvan tonttu melkein hyppäsi ostoskoriini yhdellä kirpparilla. Oli sen verran sympaattisen näköinen tyyppi, että  maksoin pyydetyt kaksi euroa hyvillä mielin. Kyseisellä kirpparilla oli kyllä hileitä ja pallojakin yllin kyllin esillä, mutta ne sivuutin saman tien. Kyllä tonttu tontun tuntee!

Aamupala ihan itselle

Aamupala on katettuna ja tyylillä ihansitämitätekimieli. Viime viikolla oli monta puuroaamua, kun oli paljon porukkaa ja nyt on puurokiintiö taas vähäksi aikaa täynnä.

Olin ilmeisesti salaperäinen kertoessani eilen lomaviikosta… En tarkoittanut moista. Tänne Kotoseenhan minä tulin ja kevyillä matkatavaroilla, kun täällä on kaikkea tarvittavaa kaapeissa. Eilen illalla kävin ruokakaupassa ja kirjastoautolla. 

Matkalla vaan…

Mummuiluviikonloppu takana ja oma lomaviikko edessä! Pakkasin aamulla reppuun lääkkeet, kuulokkeet, avaimet, talvitrikoot, merinopaidan, latausjohdon, sateenvarjon, kahvipullon jne. Aion viettää täysin aikataulutonta ja puolivallatonta elämää ensi viikon tiistaihin asti. Miehellä on samanmoista luvassa Laurilassa. Tässä vaiheessa yhteistä elämää (kohta 43 vuotta) osataan olla yhdessä ja erikseen.

Rakkaus valaisi illan

Eilen oli pyhäinpäivä ja meilläkin paloi illalla pergolan pöydällä yhteinen kynttilä kaikille niille, jotka elivät ennen meitä, jotka elivät kanssamme ja joita kaipaamme ja muistelemme. Hautausmaan kynttilämerellä oli taas kerran pysähdyttävä sanoma siitä, että rakkaus kestää.

Eilen puhuttiin Kakkosen kanssa iltapalapöydässä leipomisen salaisesta ainesosasta, joka on rakkaus. Sitä taikinaan ripottamalla pullat, rieskat ja piirakat maistuvat erityisen hyviltä.

Perunarieskapäivä

Hyvää marraskuuta! Päätimme aloittaa tämän kuukauden tekemällä perunarieskoja Kakkosen kanssa. Tällä kertaa hänen puuhakseen jäi lempiosuus eli rieskojen pistely. Pistely suoritetaan käyttämällä ikivanhaa pisteliä, joka on peräisin Kaustisen mummulasta Tyyne-mummun ja Kaisu-tädin keittiötavaroista.

Perunarieskat kuuluvat meillä kaikkien omien herkkuihin ja tehdään yleensä muusia niin paljon, että rieska-ainetta jää seuraavaksi päiväksi.

Aika aikaansa kutakin

Eilen saatiin helsinkiläiset omat (4 kpl) meille pitkän viikonlopun viettoon. Kuusivuotias Kakkonen aloitti heti mielipuuhansa eli vanhojen legokuvastojen tutkimisen. Pikkusisko, kohta puolitoistavuotias Kolmonen käy ikiliikkujamaisesti läpi mummulan leluvarastoja aina ja aina uudestaan. Laurilassa on nyt riemua, riehakkuutta, rauhaa ja rakkautta tasapuolisesti. Eilen illalla Miniä kysyi kuulumisia ja vastasin, että rauhaa ja rakkautta. Aika aikaansa kutakin!

Törmäsin (kuv.) maalaukseen!

Eilen lähdin päivällä kävelylenkille ja jotenkin oli jo etukäteen sellainen pössis, että voisin kävellä pitkän lenkin. Vaatetta oli sopivasti, kengännauhojen kireys oli hyvä ja sää oli suotuisa. Kuuntelin pari true crime -jaksoa ja yhtä laihdutuspodcastia. Tulomatkalla kesäjäätelökioskirannassa oli ihan pakko pysähtyä sen verran, että kaivoin toppaliivin taskusta kännykän ja räpsäisin kuvan. Tuo maisema oli kuin suoraan jostakin maalauksesta!

Jk. Ehdin kotiin sopivasti ennen hämärää ja ruoalle. Lenkin pituus oli 15,7 kilometriä ja aikaa kului 162 minuuttia.

Millaisia me olemme?

Horoskoopeilla myydään mukeja, kortteja, kirjoja ja vaikka mitä. Joskus neljäkymmentä vuotta sitten meilläkin oli yhdet mukit, mutta ne ovat päätyneet jo ajat sitten kierrätykseen. Nykyään räpsin kuvia ja se riittää. 

Kuva on kolmen vuoden takaa isomman lähikaupungin isosta kaupasta. Tein sen verran siirtotöitä, että sain meidän merkit rinnakkain ja otin räpsyn. Aika osuvia luonteenpiirteitä kummallakin. Tulimerkkejä ollaan - ja sen on huomannut vuosikymmenien varrella…

Onnistunut syysreissu

Eilen aamulla oli lopultakin odotetun syysreissun vuoro. Mies lähti meille kolmelle naiselle ajuriksi ja kohteeseen saapui vielä yksi nainen, joten luvassa oli naisille shoppailua ja syömistä, Miehelle ajankuluttamista, syömistä ja pienimuotoisempaa ostosten tekoa tyyliin kaapelikela. Päivästä muodostui tosi hauska. Joku osti joululahjoja, joku hankki tuikitarpeellista jne. Itse olin aika pienellä budjetilla liikkeellä. Kallein ostokseni oli kuvan mattamusta kukkaruukku. Olen vähän kerrassaan hankkinut yhtenäisempiä, eri värisiä ruukkuja. 

Syötiin hyvin, naurettiin paljon, heitettiin herjoja, vaihdettiin uutisia ja tietoja. On ihanaa huomata, että ns. vanha jengi pysyy edelleen koossa ja nämä yhteistapaamiset lujittavat ystävyyttä.

Taattu puheenaihe

Päästiin taas normaaliaikaan! Talviajaksikin sitä kutsutaan. Mies hoiti eilen aamupäivällä viisareiden siirtämiset ja totesi kelloja olevan Laurilassa aika monta. Yhden oli unohtanut ja kärkkäänä ihmisenä tietysti huomautin siitä tänä aamuna… Vessan pikkukello näytti vielä epänormaalia aikaa, mutta ei sekään enää nyt.

Tämä kellorevohka harmittaa yleensä eniten niitä, joille se on ihan sama eli vapaaherroja ja -rouvia. Tärkeintä tuntuu olevan se, että on joku aihe, mistä narista. Emme narise, lupaan sen.

Jk. Muistuupa mieleeni eräs jo edesmennyt lehtori, jolla oli autossa kuulemma niin vaikea ajanvaihtosysteemi, että hän oli jo luovuttanut. Antoi olla aina normaaliajassa. Rispektit hänelle.