Vuosi melkein lopussa!

Vuotta on enää hintsusti jäljellä. Tälle päivälle on luvassa leipomista Kakkosen kanssa, vuoden viimeinen (kunnon) kävelylenkki ja tietysti nakit ja perunasalaatit. Klaanielämä Laurilassa on sujunut hyvin. Iltaisin ei ole kauan jaksanut iltakirjaa lukea, kun uni on voittanut.

Huomenna on aika tehdä inventaario tästä vuodesta. On laskettava kilometrit ja kirjat, ynnättävä tunnit ja minuutit. Ei ole tietystikään pakko, mutta kun minä olen tällainen numerofriikki…

Kyllä tontut tietää!

Lappu löytyi lauantaina kuistilta ja kuistilla ulko-oven vieressä nökötti kolme lahjakassia. Kakkonen sai kunniatehtävän lukea paketeista nimet ja kuljettaa ne lahjansaajille. Laurilassa siis vietettiin tänä vuonna tuplasti jouluaattoa! Paketeista kuoriutui kaikenlaista kivaa, tarpeellista ja hauskaa. Hyvin olivat tontut taas vuoden aikana seurailleet ikkunoiden alla kaikkien kolmen huushollin elämää. Kyllä tontut tietää!

 

Hei, me soitetaan!

Tänään(kin) oli virsikirjatyöpäivä. Aamulla kahdeksan jälkeen Kuopus ja Ykkönen lähtivät omaan kotiinsa joulunvietosta tyytyväisinä. Lähtö oli sen verran aikainen, että heille pakattiin mukaan juna-aamupala. Me muut lusikoitiin puuroa mustikoilla vähän myöhemmin. - Musisointi sujui hyvin ja saamani palaute lämmitti mieltä.

Sopu sijaa antaa!

Eilen Laurilan joulumuonavahvuus väheni yhdellä, kun Vävy matkasi simofrangenmaisesti Tampereelle. Tänään muonavahvuuteen tulee neljä lisää eli meitä on sitten vähän aikaa kahdeksan hengen talous koolla. Sopu sijaa antaa ja yksi lisävuodesohva tulee käyttöön. Onpahan mitä muistella sitten, kun ollaan Miehen/Vaarin kanssa taas kaksin…

 

Pizzoja ja legorakennusta

Eilen oli tapaninpäivä, joka on Laurilassa jo vuosikymmeniä ollut pizzapäivä. Niin eilenkin. Mies teki taikinan ja muotoili siitä kaksikymmentä pienehköä pizzaa, jotka minä täytin niin, että vaihtoehtoja oli viisi erilaista. Hyviä olivat kaikkien mielestä.

Eilen oli myös legopäivä. Olohuoneessa oli ilmeisesti menossa jotkut legomasterslaurilat, kun ajastinta ja aiheita tarvittiin. Hienoa jälkeä syntyi.

Onnenläikähdyksiä

Joulupäivääni kuului kaksi kävelylenkkiä (yht. 18 km), kunnon päiväunet, tietovisaa, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Aamupäivälenkillä tunsin yhtäkkiä mielessäni ja sydämessäni onnen läikähdyksiä ja tunne oli hieno. Lähes liikuttava, sanoisin. Onnen osatekijöinä elämä, kaikki rakkaat omat, joulutunnelma ja hyvä terveys/kunto. Vähemmästäkin läikähtelee…

Muistamisen valoja

Joulu rakentuu perinteistä. Eilen illalla lähdin puoli kymmenen jälkeen seitanin- ja laatikoiden sulatuslenkille. Jotenkin ihmeellisesti ilma oli valoisaa, liikenne oli aika vähäistä ja kuuntelussa oli samalla Spotifyn  Rauhallista joulua. Kävelin tullessa hautausmaan eli kuolleiden kaupungin halki. Kynttilöitä oli satoja ja taas satoja. Muualle haudattujen muistopaikalle oli iltapäiväkäyntimme  jälkeen tullut monia kynttilöitä lisää.

Myöhäisillan kävely oli niin hieno kokemus, että päätin ottaa sen tavaksi. Se oli minun oma yksityinen jouluhartauteni.

Joulua!

Hyvää jouluaattoa! Aamulla täällä oli Ykkönen jo katsomassa Joulupukin kuuma linja -ohjelmaa, kun tulin makuuhuoneesta aamutoimiin. Tonttu oli anivarhain käynyt kuistilla tuomassa pienen paketin, tonttupuuro ja sekahedelmäsoppa ovat kiehumassa ja Laurila on jouluinen. 

Meillä on Miehen kanssa kahdeksaskymmeneskuudes yhteinen joulu. Jänismatematiikalla voi päätyä noin isoihin lukuihin, ei Ojalan laskuopilla. Ehkä se johtuu pitkistä korvista…

Toivottavasti joulurauha, -ilo ja -mieli löytävät sinunkin kotiisi. Kaikkea hyvää ja lampaanvillanlämpöisiä ajatuksia!

Aatonaattona

Yksi yy-öö jouluun on, voin nyt lyhyen matematiikan pohjalta laulaa. Eilen illalla kävin vielä olemassa pätkäkanttorina hirvimiesten kodalla. Joululaulut raikuivat kodan täydeltä ja kännykän taskulamput & otsalamput antoivat valoa. 

Tänään Laurilassa on tonttupullapäivä, joulukuusenlaittopäivä, liinonjensilityspäivä, koristelupäivä ja ruokakauppapäivä. Niin ja minulla myös kävelylenkkipäivä. 

Hei, meillä luetaan myös jouluna!

Laurilassa luetaan jouluna ja joulun ulkopuolella. Etsin hyllyistä ns. joulukirjoja ja pinkkasin ne odottamaan lukijoita. Luulen, että pinosta löytyy monenikäiselle selailtavaa. (Kuvauksen ajaksi nostin kirjat sohvalle, mutta niiden  jouluolemistila on sohvan vieressä kaiuttimen päällä.)

Tänään menen virsikirjatöihin & joululauluvihkotöihin ja ekat omat saadaan meille tänä iltana. Kuopukselle jäi tonttupullien leipominen ja liinojen silitystä, Vävylle ja Ykköselle kuusen haku yhdessä Miehen kanssa. Muuten meillä onkin jo joulu.

Valkoista!

Toissapäivänä ostin meille jouluruusun lähikaupasta (jonkinasteisen) miettimisen jälkeen. Hintaa oli sen verran, että ostamista piti siksi tovi pohtia. Mutta on se kaunis! Kaupunkireissulla mukaan lähti kolmen valkoisen hyasintin pata. Joinakin jouluina olen metsästänyt turhaan valkoisia hyasintteja ja on ollut pakko tyytyä sinisiin tai punaisiin. (Sininen on muuten lempivärini, mutta se ei päde hyasintin kohdalla.) - Opin äsken muuten uuden sanan! Rondella on jättikokoinen paperipipari tuossa kukkapadassa eli se päällystää tylsähkön muoviruukun.

Onnistunut irtiotto

Viime viikonloppuna oltiin koko kuvan klaanin kesken Somerolla. Melkein keskellä-ei-mitään, mutta kuitenkin vain neljän kilometrin päässä Someron keskustasta. Pihlajaharju oli ihana iso vanha talo, jossa jokaiselle oli tilaa touhuta ja kaikille oli hyvät petipaikat. Pihasaunaa lämmitettiin molempina iltoina ja sähköpiano oli ahkerassa käytössä. Kaikkein pienin eli seitsenkuinen Kolmonen nautti selvästi, kun sylejä oli monta tarjolla ja Ykkösen ja Kakkosen leikkejä oli kiva seurata. Pojat nukkuivat yhteisessä huoneessa ja aamulla heräilivät jatkamaan edellistä leikkiä. - Syötiin ja nukuttiin hyvin ja kerättiin voimia kaikkiin joulupuuhailuihin. Onnistunut irtiotto, ehdottomasti!

 

Laatikot Ykköselle, Kakkoselle ja Kolmoselle

Joulusiivous ulottui eilen omaan huoneeseeni. Viime viikolla tein jo tilaa hyllyyn lautapeleille, jotta sain legoparkin musiikkihyllyn viereen. Siivosin myös eteisen lastenosaston ja samalla otin käyttöön klaanin tenaville ostetut laatikot. Nyt on jokaisella ihan oma säilytyslaatikko tärkeille kirjoille, pikkuleluille ja muulle. Toimivat tarvittaessa myös mummulaunohdusten tyyssijoina.

Kirjoitusvirheellä ja ilman!

Kaivelin aamukahvia juodessa samalla Oton arkistoja ja muistoja. Löysin osuvan jutun, josta päätin sanailla tänään muutaman rivin verran… Se todellakin osui ja upposi. Klaanin kokoontuessa on ihana nähdä ja saada nauruja, hymyjä, muistoja, halauksia roppakaupalla. Kuvan tekstissä muutan kuitenkin pari asiaa. Oman -> omat. Sitten tuossa viimeisessä sanassa on kirjoitusvirhe jo muutenkin, joten siitä tulee onnellisina. 

Jk. Huomasin tuon kirjoitusvirheen vasta nyt ihan kirjoitusproggiksen loppumetreillä. Kaikkea ei voi saada. Olen tallentanut kuvan arkistoon yhdeksän vuotta sitten.

Kaikenlaisia lukuja

Eilen illalla tavoitteenani oli kävellä 6,6 kilometriä. Kävelin sitten kuitenkin 8 km. Miestä huvittaa, kun lasken niin tarkasti kaikki, mutta nyt meni sitten 3400 km rikki reilusti…

Erikoista tässä oli se, että kun sunnuntai-iltana kävin lenkillä kahdenkymmenen asteen pakkasessa, oli ihan jees ilma. Eilen oli pakkasta vain viisi astetta, mutta välillä aina kävi viima naamaan. Saunanlämpö tuntui erityisen ihanalta lenkin jälkeen.

Jk. Kuvassa matkan varrelle osunut (kuv.) ulkolamppu. Valaisi hautausmaalla kulkua.

Tasan viisi vuotta sitten pihaan tuli piipaa-auto

Tasan viisi vuotta sitten jalassa ei ollut näin komeat villasukat vaan lötköt sairaalasukat. Tasan viisi vuotta sitten aamuvarhain oli piipaa-auto hakenut minut kotoa ja kyörännyt isoon sairaalaan. Tilanne oli vakava, mutta vakaa. Jouluaattona pääsin kotiin toipumaan ja omat saivat huokaista (edes vähän) helpotuksesta. Sanoivat parhaaksi joululahjaksi…

Nyt näiden vuosien jälkeen voin hyvin. Olen onnellinen ja kiitollinen. Yritän pitää parempaa huolta itsestäni.

 

84 vuotta kihloissa

Tänä aamuna mietittiin dilemmaa, voiko sanoa olleensa kihloissa 2x42 vuotta, jos on sen jälkeen mennyt naimisiin. Esikoisen mielestä voi ja uskon hänen sanaansa. Siis olemme olleet kihloissa Miehen kanssa tänään 84 vuotta. Se on rakkautta, totisesti on!

Nukkui tai teeskenteli nukkuvansa

Törmäsin (kuv.) kauppakeskuksessa joulupukkiin, joka teeskenteli nukkuvansa tai nukkui oikeasti silmät auki. Onnistuin rajaamaan kuvasta pois tyynyjen mainostekstit, sillä tämä ei ole kaupallinen yhteistyö enkä hyödy tästä mitään muuta kuin huvittuneen hyväntahtoisen olon verran. 

Lucia tuo valon

Hyvää Lucian päivää! Lucia on valon tuoja, siksi postauskuvaksi valitsin kynttilän. Ajatus valosta tuntuu tervetulleelta näinä päivinä kahden pimeän kätellessä toisiaan. Tälle viikolle sattuu kaiken lisäksi täysikuu, joten se ja lumi valaisevat extraa. Hyvä niin!

Hiljaisenkaunis hetki

Tiistaina iltapäivällä satuin katsomaan makkarin ikkunasta ulos ja saman tien oli räpsäistävä kuva. Taivas ei ihan liekehtinyt siinä vaiheessa, mutta väri oli kuitenkin jo hiljaisenkaunis ja etupihan puut, pensaat ja penkki loivat lumen kanssa jotenkin japanilaishenkisen tunnelman. 

Mitä tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten?

Neljäkymmentä vuotta sitten oli tärkeä päivä. Ei sen vuoksi, että Unicef saavutti täysi-ikäisyytensä. Ei sen vuoksi, että tähtitieteilijä Anders Lexellin kuolemasta tuli kuluneeksi kaksisataa vuotta. Eikä edes sen vuoksi, että Sinuhe egyptiläisen ilmestymisellä oli kolmekymmentäyhdeksänvuotispäivä. Nuo kaikki kalpenevat tyystin sen asian rinnalla, että meille syntyi silloin Esikoinen. Ei talliin, vaan sairaalaan. Ei yöllä, vaan päivällä klo 13.27.

Onnea, rakas poika! Sinusta kasvoi hieno mies, ahkera yrittäjä ja hyvä isä. Meille olet yhä se sama Jyppyrä…

Jk. Lasta nukutettiin milloin missäkin. Kuvan mukaan joskus myös pakastimen päällä…

Onneksi on kirjastoja ja kirjoja!

Eilen kävelin viemään kolme kirjaa kirjastoon. Alin oli paras, keskimmäinen yllättävän heikko lehtolaiseksi ja ylin oli kiinnostava. Alinta sain odotella pitkään. Kävellessäni reppuselkäisenä kohti kirjastoa mietin, miten sitä pärjäisikään ilman kirjoja, ilman lukemista, ilman monia kiinnostavia tarinoita! 

Jk. Vein nuo kolme, lainasin kaksi uutta kotona odottavien seuraksi. 

Aamulla, mutta ei varhain

Aamulla heräsin seitsemän jälkeen. Mies oli lähtenyt hipihiljaa vierestä ja oli jo matkalla Kotoseen. Käy kastelemassa kukat, katsomassa taidetta ja nuuhkimassa historian havinaa ihan itsekseen. 

Heräsin toisen kerran kahdeksan jälkeen. Tein itselleni hyvän ja hitaan aamupalan. Sinkkuaamujen seurana on yleensä aamuteevee ja niin oli tänäänkin. Päivälle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia, mutta enköhän minä jotakin keksi! 

Onnea, Jean!

Hyvää Sibeliuksen päivää! Luultavasti etsin tänään jossakin vaiheessa päivää nuottikaapista vaikkapa Kuusen, istahdan tuolle lehtikuvioiselle tuolille ja musisoin merkkipäivän kunniaksi. Levylautaselle/levykelkkaan voi laittaa Valse Tristen tai viulukonserton. Ehkäpä myös juomme hyvät päiväkahvit…

 

Oi mitä ystävyttä!

Tällä viikolla olen ollut kolmena päivänä virsikirjatöissä, kun Virallinen Soittaja on virunut sängynpohjalla tai/ja sohvannurkassa. Tiistaina ja torstaina olin joululaulutöissä ja eilen sitten oli tummanpuvunpäivä (tosin rikoin tietoisesti värietikettiä fazerinsinisillä korvakoruilla), kun oli itsenäisyyspäivän messu ja juhlakahvit.

Mennessäni eilen aamulla kirkkoon hyvissä ajoin (=tuntia ennen alkamisaikaa), näin pienen suklaanallen nököttämässä flyygelin kannen päällä. Naurahdin ja siirsin sen koskettimien viereen. Messussa oli paljon liikkuvia osia, kuoroa ja muuta muistettavaa ja spesiaalia. Messun päätyttyä pakkasin nuotit laukkuun, laitoin kirjat pois ja kävin kysymässä työkaverilta, oliko nalle häneltä. Oli, kun tiesi minulla olleen aika rankkoja työpäiviä ja halusi ilahduttaa. Oi mitä ystävyyttä!

Jk. Nalle pääsi Laurilaan suklaaparkin viereen. Tulee syödyksi jonakin päivänä.

 

Minun Suomeni

Itsenäisyyspäivä kuuluu niihin päiviin, jolloin luotetaan perinteisiin. Olen samalla linjalla. Siksi tänään siteeraan perinteisesti itseäni ja tekstiä, jonka olen tehnyt jo vuosia sitten. Tuossa runossa kiteytyy minulle sininen ja valkoinen ja uskallan sanoa, että olen siinä jopa onnistunut. 

Molemmille oma!

Sinisen laatikon sain Esikoiselta syntymäpäivälahjaksi kolme vuotta sitten ja se oli minulla töissä käytössä lähtevän postin satamana. Kun olin toimistomaailmassa täysinpalvellut, keräsin omat tavarani pahvilaatikkoon ihan niin kuin kaikissa elokuvissa tehdään aina potkujen jälkeen. Silloin myös postilaatikko pääsi Laurilaan. Tänä syksynä löysin paikalliselta kirpparilta sille vaaleanpunaisen kaverin. Nyt ne nököttävät kuistin seinässä kauniina kaksikkona ja toimivat tarvittaessa pikkuviestittelyssä. Korkeusero on yhtä kuin asukkaiden pituusero…

Olkkarin komentokeskus

Olkkarin pöydällä oli ennen aina kaitaliina ja sitten joku tarjotin, jossa mitä milloinkin. No, sitten keksin, että meillähän on kaksi tuollaista isoa Muija -tarjotinta, joista toinen joutaa ihan hyvin pysyväiskäyttöön pöydälle. Siinä on aina kaukosäätimet ja pari kynttilää, jotakin naposteltavaa ja lasinalusia (kupin-). Tavallaan niin kuin olkkarin komentokeskus! 

Kynttilähuomenta!

Huomenta! Sytytin aamupalapöytään kynttilän tunnelmantuojaksi. Keittiön Lokki tuo muuten kyllä ihan riittävästi valoa kahvinjuontiin ja puuronsyöntiin, mutta kynttilä on aina paikallaan. Pihalla näkyy olevan ohut kerros valkoista ripettä - vähän niin kuin olisi styroksia revitty, hajoitettu ja ripoteltu. 

Taulun kertomaa

Facebook on muistikirja ja muistuttaja. Tänä aamuna sieltä löytyi kuva kolmentoista vuoden takaa. Huoneeni seinällä oli silloin ja on edelleen kolmen taulun sarja ostokortteja ja tämä on niistä yksi. Kaisu-täti oli varsinainen hilloaja ja siksi nuo kortitkin olivat jääneet talteen. Ostokorttien Liisa oli minun äitini, joka eli aina vuoteen 1993 saakka. Taulut kertovat lähihistoriaa, joka itse asiassa ei ole edes kaukaa.

 

Marraskuu selätetty!

Hyvää ensimmäistä adventtia! Vuosikymmenien aikana meillä on ollut kuvallisia ja raaputettavia kalentereita ja joskus joku suklaaversiokin. Tänä vuonna satsasin välipaloihin. Luvassa siis jouluun asti terveellisiä pikkuherkkuja jaettavaksi.

Marraskuun selätys onnistui hyvin. Se kulutettiin päivä kerrallaan. Välillä oli lunta, välillä ei. Viimeisenä päivänä saatiin piikit olkavarsiin koronaa ja influenssaa vastaan. Illalla särki lihaksia ja koettiin vilunväristyksiä. Nukkuminen onnistui paremmin influenssakyljellä. Nyt on olo ihan ookoo.