Olen aina ollut jollain lailla haahuilija eli liikkunut ja vaellellut minne milloinkin. Kun hurahdin kävelemiseen, säilytin haahuilunkin. Kävelyssä kun on ainakin kaksi eri tyyliä eli systemaattinen lenkkeily paikasta paikkaan ja sitten tämä toinen, joka käy katsomassa milloin mitäkin ja välillä on kartalta pois ja ei aina edes halua tietää kartasta mitään. Kuva on yhdeltä haahuilureissulta, jolla askelmittari kulki takataskussa, mutta sitä karttaa ei ollut. Oli vain kaunis ja lämmin päivä. Haahuilin, siis olin. Haahuilen, siis olen.
Haahuiluja tarvitaan, koska aivot seuraavat esimerkkiä?
VastaaPoista😊
Poista