Parhaiden yöunien tyyssija

Eilen illalla arvottiin, mennäänkö yöksi mökille vai jäädäänkö Laurilaan. (Siinä vaiheessa iltaa lämpömittari taisi näyttää neljäätoista astetta ulkona.) No, todettiin, että onhan mökillä lisäpeittoja ja matkattiin pihan poikki Kettulaan. Sisälämpömittarissa oli kahdeksantoista astetta ja varattiin kummallekin viltti vielä lämpimän peiton lisäksi ja villasukat jalkaan. Uni tuli ilman aakkosia ja muita kommervenkkejö ja sitä riitti ensin kuuteen ja vielä vähän lisää. On se vaan ihmepaikka tuo Kettula!

Jk. Nyt elokuun alussa tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun Kettula valmistui ja päästiin yöpymään parvelle enesimmäisen kerran.

 

Pesty!

Tämä on se Pupulan pöytäliina, joka pääsi pyykkiin ja on nyt jo puhtaana, kuivana ja suhtkohtsileänä Pupulan hyllykössä odottamassa seuraavaa käyttöä. Kuosi on vanhaa Maija Isolaa vuodelta 1964 ja tuon nimenomaisen liinan ompelutin Kuopuksen lakkiaisiin keväällä 2005. Liina oli silloiselle sohvapöydälle sopiva, mutta uuden pöydän myötä pääsi Pupulan liinavarastoon.

Jossakin vaiheessa unikot tursusivat jo korvista, kun niitä oli kaikkialla aina kävelysauvoista lentokoneisiin asti. Liika on liikaa, on sitten kysymys mistä asiasta vaan. Meillä on muun muassa muutama liina, pari peltipurkkia, heijastimia ja minulla mekko, jonka ostin Esikoisen lakkiaisiin keväällä 2003. Eli meillä siis Unikko liittyy vahvasti lakkiaisiin!

Oikeasti ruostunut

Kettulan nurkan riippumattokoukku on jo pitkään ollut vanhan pläkkipeltimukin sijoituspaikka. Pari iltaa sitten huomasin sen ruosteisen kauneuden ja räpsäisin kuvan. Muki on aikojen saatossa ruostunut eli sitä ei ole ostettu sisustusliikkeestä luomaan rustiikkia tunnelmaa. Olen muutenkin aitouden kannattaja sisustuksessa sisällä ja pihalla. Mieluusti olen monessa asiassa ihan pihalla…

 

Pupulan väriläiskä

Kesäkeittiössä eli Pupulassa oli pitkään ollut sama pöytäliina ja laitoin sen pyykkiin. No, etsin sitten pienehkölle pöydälle sopivan kanttisen liinan ja nyt tuo kirpparilta taannoin ostettu pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Pieneen purkkiin hain kimpun verran oreganoa ja kattaus oli valmis ja jotenkin tosi retro. Värit hivelevät ja kutkuttelevat silmiä ja mieltä.

Hempeänpunaisen astian kukat

Esikoiselta peritylle pergolan pikkupöydälle löytyi kirpparilta hempeänpunainen astia. Ensin se oli vain tyhjillään, mutta aika monet pikkukukat ovat päässet ilahduttamaan silmiä ja ohikulkijaa. Nyt oli päivänkakkaroiden vuoro. Sisälle kun niillä ei ole mitään asiaa…

Eilisen päiväsade hämmästytti, ihmetytti ja kummastutti. Tuntui siltä, että iso hana oli avattu kokonaan auki. Luonto tykkäsi, me myös siinä sivussa. Olihan sitä jo odotettu!

 

Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan tai jotakin muuta sellaista

Tänä viikonloppuna ajetaan Keski-Suomessa rallia, joten kaadoin laatikollisen autoja ja pussillisen varoitusmerkkejä ja muita olkkarin sohvalle blogikuvaa varten. Autourheilu on mielestäni ihan turhaa, hölmöä, saastuttavaa, kaahailevaa ja yliarvostettua. Ensiksikin ottaisin siitä kokonaan pois sanan urheilu. Monina vuosina on erikoiskokeille mennyt reitti just Laurilan ohi, mutta ei onneksi enää. Takavuosina oli pakko lähteä kotoa rallievakkoon, kun liikennettä oli meidän hoodeilla liikaa teillä ja taivaalla. 

Eräs keskisuomalainen politiikko on kuvaillut tätä nimenomaista rallia (jonka nimi on vuosikymmeninä muuttunut) pyhäksi asiaksi. En ole onneksi koskaan äänestänyt tuota miestä, en edes aikonut.

Toinen eläkevuosi oli pituudeltaan 4131,3 km

Minä en olisi minä, jollen räknäisi päivittäin, viikoittain, kuukausittain ja vuosittain kävelykilometrejä ja muuta tuiki (ja vähemmän tuiki) tarpeellista  eli siis laskisi. No, eilisiltaan päättyi Toinen eläkevuosi ja aloin ynnätä/laskea/räknätä kilometrejä kuukausilistasta. Pääsin lukuun 4131,3 km ja se tuntui vähän liian suurelta, joten tein tarkistuslaskennan ja uskottava oli. Askeleita on karttunut. Kenkiä ja podcasteja on kulunut. Voin hyvin. Olen kiitollinen, omellinen ja tyytyväinen.