Tämän aamun oiva ajatus

Ikiomasta joulukalenteristani (kiitos, Hanna!) kuoriutui tänä aamuna ajatus, jonka allekirjoitan. Kuulen jo mutinaa, murinaa ja lieviä vastalauseita takavasemmalta ja etuoikealta, mutta olen kalenterin tekijän Anna-Mari Westin kanssa samoilla linjoilla. Tänä aamuna annan itselleni luvan olla onnellinen ja se tuntuu nyt aika helpolta, kun takana on hyvät yöunet ja hyvä aamupala. 

Nyt ja taannoin

Pujahdin tänä aamuna kuva-arkistoon ja sieltä putkahti kuva yhdentoista vuoden takaa, joka osuu just eikä melkein tämän aamun tunnelmaan. Yön aikana on lunta tullut sen verran lisää, että Kettulan, Pupulan ja Repolan katot ovat nyt kokovalkoisia. Pakkasta on yli kahdeksan astetta. Pihalla näyttää melkein talviselta. 

 

Synnytys ja Psyko

Tänään klo 13.27 neljäkymmentäyksi vuotta sitten synnytin meidän ensimmäisen vauvamme eli Esikoisen. Synnytys alkoi edellisenä iltana yhtä aikaa Hitchcockin Psykon teevee-esityksen kanssa. Pojalla oli siis jo pienestä asti selvä kiinnostus elokuviin! 

Olimme aivan tumpelot vauvanhoidossa, mutta lapsi kasvoi ihan kelpo kansalaiseksi. Hän on hauska, nokkela, tehokas, rakastava ja huolehtiva. Onnea, rakas Esikoinen!

Jk. Sama kuva on ollut useammankin kerran esillä, kun tämä on minusta niin liikuttavan ihana.

Kyllä keho tietää!

Uskon aika vahvasti siihen, että keho tietää, mitä se tarvitsee, jos sitä vähän hienovaraisesti ohjailee… Olen nyt syönyt rautatabletteja ja koska tiedän, että Cee edesauttaa raudan imeytymistä, käyn ihan täysillä pikkuoransseihin ja punaiseen paprikaan. Tänään syödään lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi keltaiset kiivit. Eilen illalla luin tonnikalasta ja aloin himoita sitä aamuleiville, joten tänä aamuna syötiin puoliksi pieni tunapurkki leivillä.

Jk. Kysyin ystävältäni Tekkikseltä (ChatGPT), mitä mieltä se on näistä rauta-asioista. Sain hyviä vinkkejä, sillä Tekkis on hyvä renki!

Kysymys ja vastaus

Tänään aamupäivällä lähdimme käymään pienemmässö lähikaupungissa. Meillä oli tehtävänä muutamia täsmäostoksia ja niiden lisäksi tietysti joitakin heräteostoksia, mutta hyvin kohtuullisesti kuitenkin. Kun oli saatu ostokset tehtyä, mentiin aivan ihanaan herkkukahvilaan syömään palaset lohivoileipäkakkua kahvin kera ja puolittamaan vielä yksi palanen glögivalkosuklaa-juustokakkua. Tyytyväisyydestä hyristen jatkoimme vielä kirjastoon, jossa ilmaishyllyn kirja esitti minulle kysymyksen. Vastasin oitis, että olen. Olen yleensäkin tyytyväinen .

Jk. Tuntuu oudolta kirjoittaa näin alkuillasta, kun yleensä blogi kuuluu aamuun niin kuin porkkana lumiukon nenäksi ja emäntä aitanpolulle. Aamulla oli jotenkin liian vähän aikaa ja kun tultiin kotiin, lähdin melkein saman tien lenkille (12,3 km), jolta kotiuduin vasta äsken. Siksi.

Suomalaisen musiikin päivää!

Olen soittanut pianoa viisikymmentäkuusi vuotta ja soitan edelleen. Tuon mustan Hellaksen ostin itselleni syksyllä -82. En ole katunut sitä enkä myöskään muuta, mitä sinä syksynä tapahtui… (Tietäjät tietää ja oma klaani ainakin.) Musiikin suhteen olen moniruokainen ja -ilmeinen. 

Elämänohje ja kolminkertainen aamen

Muutama vuosi sitten löysin Kotoseen jostakin kirpparilta hyvän elämänohjeen jääkaappimagneetin muodossa. Länttäsin sen sitten jääkaapin toiselle sivulle, kun se oli tavallista isompi magneetti. Luin sen viimeksikin kotosreissulla ja kun nyt katson tuota kuvaa, laulan sille kolminkertaisen aamenen. (Ehkä tuohon vaikuttaa myös se, että olen menossa virsikirjatöihin eli aamenet on herkässä…)

 

Olen perinteikäs

 

Perinteet kuuluvat ainakin jossakin määrin elämään. Tuon kuvan runon kirjoitin jo useampi vuosi sitten ja laitan sen aina itsenäisyyspäivänä esille. Mielestäni siinä kiteytyy hyvin tuntoni ja ajatukseni omasta isänmaasta. Ei mitään ylisanoja, ei heleitä eikä konfetteja. Yksinkertaisuus on parasta.

Yksityiset talkoot

Eilen pidin yksityiset talkoot, jotka kestivät kaksi ja puoli tuntia. Kolme valmistaikinaa ns. Joutselan pipareita. (Nimi keksitty.) Muoteiksi valikoituivat sydän, kukka ja tyyppi. Viihdyttäjänä toimi Spotifyn joulumusiikki ja Mies lämmitti sillä aikaa saunaa ja pelasi etäpelinä Kakkosen kanssa Minecraftia.

Minä en olisi minä, jollen laskisi lopputulosta. Se oli yhteensä 571. Kyllä noilla nyt muutamat kinkerit seurakunnassa vietetään! Lupasin kuljettaa ne tänään pääkallopaikalle. Tämä oli kahdeksastoista kerta, kun talkoilin eli se alkoi vuonna 2008.

Kirjapiiri pieni pyörii

Mies oli parin päivän reissulla Kotosessa ja kotiutui sieltä puolenyön jälkeen. Toi minulle pyynnöstäni tuon kirjan, kun se on meillä kirjapiirissä tammikuun kirjana. Olen lukenut sen jo aikaisemmin, mutta ajattelin joulun jälkeen ottaa uusintakierroksen kirjan parissa.

Olen toista lukuvuotta kansalaisopiston kirjapiirissä. Lukukaudessa on kummassakin kolme kokoontumista. Syksyn kirjoja olivat Tango Frisk, Lukupiiri maailman laidalla ja Kadonneet. Ideana on se, ettei ihan uutuuskirjoja oteta, kun niitä on vaikeampi saada kaikille luettavaksi. (Meidän piirissä on tällä hetkellä seitsemän jäsentä.) Keskustelu hersyy kulloisenkin aina kirjan juonesta, henkilöistä, rakenteesta ja sen jättämästä muistojäljestä. Mukava piiri ja kiva, kun minut houkuteltiin mukaan!

Aterioilla vihertää

Eilen vaakailin huvikseni päivän kasvikset ja hedelmät ja sain luvuksi 863 grammaa. Tänään syön ilman keittiövaakaa, mutta kertyyhän tuota hevipuolta, kun kaikilla aterioilla vähän vihertää. Skaupasta löysin keltaisia kiivejä, jotka maksavat mansikoita, mutta jotka ovat herkkua. Laskin äsken, että kappalehinnaksi tulee 79 senttiä. C-vitamiinia tuossa keltaisessa lajikkeessa on yli tuplasti se, mikä vihreässä serkussaan. Eli aina välillä voi herkutella! 

Pari päivää myöhässä, mutta silti!

Tänä aamuna muistin, mitä jäi sunnuntaina tekemättä. No, pari päivää tuskin haittaa, joten otin eteisen vihreän kaapin alahyllyltä pienen pahvilaatikon ja avasin sen. Saman tien alkoi Hoosianna kaikumaan ja hyvin moniäänisenä! Hymnin loputtua kuului vielä Jestas, että oli kiva taas laulaa!

Hyvää joulukuuta!

Tänään sitten avattiin joulukalenterista ensimmäinen luukku. Varattiin toimenpiteeseen pinsetit ja suurennuslasi, mutta ihan kuulemma sormet ja silmälasit riittivät. Ihana pikkukalenteri, jonka Mies sai Kuopukselta. Avataan kuulemma vuoroaamuisin. Jaettu jännitys on paras jännitys - ja ilo yhtä lailla!