Etkokuva

Tämä on etkokuva. Olen tänään menossa talkootöihin perinteisesti yhteisvastuumunkkirahastajaksi. Aika mones vuosi jo. Emäntä ja muut hoitavat onneksi paistamisen, minä vaan pussipakkaan ennakkotilausten mukaisesti ja seistä törötän odottelemassa hakijoita ja rahastan. Herkullinen työ siis luvassa tälle vapunaatolle!

Hyvin vähälläkin pärjää/pärjäisi!

Olen luonteeltani maksimalisti eli kaikkea pitää olla ja paljon. Vain yhden minimalismin rippeen tunnistan itsessäni ja se on Kotosen koristelaatikko. Yhdestä ainoasta peltilaatikosta löytyy nimittäin koristeet jouluun, pääsiäiseen ja vappuun! On tipua, joulukylttiä ja serpentiiniä. Laatikko löytyy helposti ja sille on taattu paikka. Toisaalta kahdessakymmenessäyhdeksässä neliössä kaikilla tavaroilla muutenkin on taatut ja mietityt paikat…

Latvomisen aika

Me ei olla mitään hortonomeja Miehen kanssa ja iloitaan tosi paljon siitä, että sekä Esikoinen että Vävy ovat varsinaisia viherkasvi-entusiasteja ja kaiken lisäksi heidän vihreät kädenjälkensä todella näkyvät! No, ostin maaliskuun lopulla Uuraisten ruokakaupasta ihan heräteostoksena pilkkulehden (ilmeisesti) ja se on viihtynyt keittiön ikkunalla niin hyvin, että nyt oli pakollinen latvomisen aika. Ja latvat pääsivät sitten veteen juurtumaan.  Katsotaan, kasvattaako juuria tms.

Jk. Olen ollut aina huono pilkkusääntöjen kanssa, joten toivottavasti tuo -lehti auttaa!

Muisto Tukholmasta

Miehen ja minun yhteiseen huusholliin on vuosikymmenien aikana hankittu yhtä sun toista tuikitarpeellista ja -tarpeetonta ja tietysti kaikkea siltä väliltä. Kuvan magneettikyltti edustaa ensimmäistä koulukuntaa ja on kaksipuolinen. Ostin sen kaksitoista vuotta sitten Tukholmasta, kun olimme työntekijäretkellä ja halusin kulkea omin päin (omapäisesti) yksin kaupungilla. Jostakin liikkeestä kyselin ja he sitten neuvoivat toiseen, josta kyltti löytyi. Yllätin itseni puhumalla ihan kohtalaisesti på svenska. Ja sovittuna aikana olin taas siellä, missä muutkin eli en edes eksynyt.

Kyltti on tarpeellinen tiskikoneen kyljessä. Useimmiten se muistetaan kääntää ja jos ei, niin aistinvaraisilla tutkimuksilla tilanteen saa helposti selville.

Käveleminen on (painoa) kannattavaa liikuntaa

Kävelemisen ilosanoma on se, josta kertoisin, kerron ja paasaan mielelläni. Kävely on halpa liikuntamuoto, johon ei tarvita salivuoroja, ei valmentajaa, ei ruokavaliota. Tarvitaan vain tie ja hyvät kengät. Kenkiä kulutan muutaman parin vuodessa ja olen merkkitietoinen, mutta bongaan mieluisia jalkineita alennusmyynneistä. Olen löytänyt leveähköön räpylääni sopivan mallin yrityksen ja erehdyksen kautta ja nyt en enää kokeilun halusta vaihda merkkiä. Tieksi käy kaikki asfaltista polkuun ja oikeastaan tärkein asia on heti alussa: ulko-oven kynnyksen ylittäminen. Lähes yhtä tärkeä on kengännauhojen optimaalinen kireys. Siinä ne sitten olivatkin! Olen ahne kilometrien haalimiselle ja yhtä ahne niiden ylöskirjaamiselle ja rakastan tilastoja. 

 

Kahden lenkin päivä

Eilen ”urakoin” kaksi lenkkiä. Aioin lähteä liian ohuilla trikoilla matkaan, joten palasin kuistilta takaisin vaihtamaan jalkaani ns. talvitrikoot. Ensimmäinen lenkki oli jo luokkaa pitkä (12,6 km) ja sekin olisi jo riittänyt, mutta kipaisin vielä illalla yhdeksän kilometrin lenkille. Kaikki oli kohdillaan - kengännauhat oikealla kireydellä, hyvä podcast korvissa ja sopivasti vaatetta päällä. Iltalenkin jälkeen kotona odotti sauna ja siinäpä ne lihakset taas vertyivät, kun venyttelyä en harrasta…

Jk. Olen määrittänyt lenkkipituudet. 6 km on lyhyt, 6-12 km keskipitkä, 12 ja yli km pitkä ja 18 km on ultra. Ultraan yllän muutaman kerran vuodessa.

Jk2. Tuo paju ensimmäisen lenkin varrelta halusi päästä kuvattavaksi.

 

Ennen ja nyt

Tammikuussa neljätoista vuotta sitten kävimme kiinnittämässä oma rakkauslukkomme siltaan ja heitettiin avaimet huispois. Rakkaudella oli siinä vaiheessa ikää jo aika paljon, mutta kyllähän me, kun kerran muutkin. No, vuosia on kulunut ja vettä virrannut Pengerkoskeasa, mutta lukko on pysynyt ja rakkaus kestänyt. Viime sunnuntaina kävimme sillalla ja pitihän lukko taas kuvata. Tältä se näyttää nyt.

Onnea, Jii!

Tänään on Esikoisen ja Kaustisen vaarin nimipäivä. Vaarin kuolemasta on jo yli viisikymmentä vuotta, mutta elää kuitenkin edelleen muistoissa. Esikoinen tuntuu pitävän nimestään tai en ainakaan ole kuullut isompia reklaamatioita…

Krookukset ovat päässeet yllättämään ja pihalla on useammassakin paikassa valkoisia ja violetteja kukkia. Enpä ole muuten tiennyt, että krookukset ovat toiselta nimeltään sahrameita! Minä kun olen aina pitänyt sahramia vaan tosikalliina pullamausteena…

Jk. Ja onhan tänään myös Kirjan ja ruusun päivä!

Koo niin kuin koti

Meillä on eteisen komeron ovessa postikorttien kokoontumisajot ja kuvan kortti on yksi suosikeistani. Teksti kolahti jo ostohetkellä ja kolahtaa edelleen. Siinä on tiiviissä muodossa (todellakin!) esitetty juurisyy, miksi aikanaan kohta kolmekymmentäneljä vuotta sitten muutimme tähän taloon ja puolen hehtaarin metsään kimpsujen, kampsujen ja kahden lapsen kanssa. Koti kolahti jo ensinäkemältä ja kolahtaa edelleen.

Keltainen toi auringon!

Laurilan pääsiäisessä on ollut paljon keltaista! Tämän huomion tein, kun eilen illalla innostuin leikkimään kuvakollaasisovelluksella. En mahduttanut mukaan läheskään kaikkea keltaista, mutta muutamia yksityiskohtia kuitenkin. Tuli aurinkoinen olo. 

Minun vuoroni!

Mies on meillä se, joka herää aamuisin ensimmäisenä ja laittaa kahvit ja puurot jne. Minä vastaan aamupalasta noin pari kertaa vuodessa eli joskus ja ehkä Miehen nimipäivänä. Eilen illalla ilmoitin, että teen pääsiäisaamupalan. Heräsin vähän ennen seitsemää ja ensi töikseni alustin patonkitaikinan. Kahdeksan maissa sitten syötiin. Kananmunia en muistanut keittää, mutta suklaamunat toimivat hyvinä stuntteina. Aamupala oli värikäs ja herkullinen, vaikka itse sanonkin.

Takimmainen noita

Hyvää lankalauantaita ja noitien/trullien päivää! Lapsena Keski-Pohjanmaalla virpominen palmusunnuntaina oli ihan nevöhöödiä ja trullien esiintymispäivänä oli vain ja ainoastaan juuri tämä lankalauantai. Mitään oksia ei jaeltu, mutta esitettiin runoja ja/tai lauluja. Kahvipannuun saattoi kilahtaa pari pientä kolikkoa ja muutama suklaamuna. Sen verran vähän ettei kenenkään tarvinnut kadehtia. Ja hauskaa oli!

Jk. Tämän kuvan laitan aina lankalauantaina, jos vaan muistan. Perinteet velvoittavat!

Jk2. Uusille lukijoille tiedoksi, että olen tuo takimmainen noita.

Passiota, elokuvaa ja ikääntymistä

Eilen harrastin passiokävelyä reilun kolmen tunnin verran. Aamulla kävelin ruokakauppaan ja epähuomiossa valitsin ensiksi sellaisen version, jossa oli vain pätkiä Bachin Matteuspassiosta. No, paluumatkalla sitten kaivoin areenaversion esille ja sieltähän löytyi lähes kolmetuntinen esitys. Vaati siis kaksi kävelylenkkiä, että sain koko passion kuunneltua ja välillä säädin volyymit kaakkoon kuoro-osuuksissa ja nautin…

Eilen käytiin myös katsomassa Orenda ja jopa oli hieno, intensiivinen ja ajatteluttava elokuva. Sopi tyyliltään hyvin kiirastorstain tunnelmaan. 

Eilen ikänumeroni muuttui sen verran, että nyt siinä on kaksi samaa peräkkäin. 

Jk. Kuvan pysähdyin ottamaan iltalenkillä. Maisema näytti siltä, että kohta on unen aika.

Sahtia, kiitos!

Kino Metso on kiertävä elokuvateatteri Keski-Suomen pikkukunnissa, joissa ei elokuvia olisi muuten tarjolla. Meidän kunnassa elokuvia on katsottu vuodesta 2014 alkaen ja ollaan nähty kiitettävästi uutuuksia ja sitten taas ilahduttavan paljon ei-kassavirtamagneetteja. Tällä viikolla on kevään viimeisten elokuvien vuoro. Tiistaina nähtiin Valitut, eilen illalla 100 litraa sahtia ja tänään iltapäivällä Orenda, joka tulee juuri tänään elokuvateattereihin. - Olemme onnellisia Kino Metsosta!

Kortti Turusta, ole hyvä!

Viime viikon keskiviikkona lähdimme ajamaan Kotoseen ja eilen tulimme sieltä pois. Mies junaili välillä kotiin viikonlopuksi ja minä vietin laatuaikaa itsekseni. Luin kaksi ja puoli kirjaa, kävelin paljon (89,7 km), nukuin hyvin, siivosin yhden kaapin, kiertelin kirppareilla ja nautin keväästä. 

Torstaina olimme kaupunginteatterissa katsomassa Isä -näytelmää. (Ollaan nähty siitä elokuvaversio ja tiedettiin hieman, mitä odottaa.) Näytelmä oli koskettava, tunteikas, herkkä ja vahva. Kyyneliltä ei voinut lopussa välttyä… Taneli Mäkelä oli näyttämöllä samaa mitä Anthony Hopkins valkokankaalla - varsinainen taituri! Kekseliäs ja vähäeleinen sai meiltä erityismaininnan. Kehtaisinko myöntää, no kehtaan! Tämä oli ihan ensimmäinen käynti ko. teatterissa. Taidamme mennä toistekin…

 

Reipas ja iloinen aamu

Huomenta! Tämän aamun kananmunat vetäisivät pikkusombrerot päihinsä auringon kunniaksi. Ja kas kummaa, juuri sopivat värivalinnatkin osasivat tehdä! Eli aamu alkoi iloisesti ja reippaasti meillä aamupalastelevilla sivustakatsojillakin. Ei siihen siis paljon tarvita!

Hiljainen viikko alkoi

Eilen otin tämän pääsiäiskolmikon jo esille. Torstaina sitten kaivelen varaston laatikosta ikivihreän rairuohomaton ja sille pupuja ja tipuja. Onhan sitä vuosikymmenien aikana kertynyt yhtä sun toista rekvisiittaa kaikkiin mahdollisiin juhlakausiin!

Aika usein olen ollut hiljaisella viikolla ja pääsiäispyhinä virsikirjatöissä, mutta tänä vuonna saan soitella ja laulella ihan vaan kotosalla. Kävelyseuraksi lähtee varmaankin passio jos toinenkin, kun jotenkin tähän aikaan musiikki sopii paremmin kuin rikosaiheiset podcastit…

Iloinen kvartetti

Jossakin vaiheessa huomasin keräileväni erivärisiä muoviankkkoja. Kun viimeksi tein niistä päivityksen, oli tyyppejä kolme. Nyt ilmestyi yksi lisää porukkaan, kun musta yksilö löytyi! Kvartetti ilahduttaa kylppärissä. 

Aamu(pala)sta päivä alkaa!

On asioita, joiden puolesta voisin nousta barrikadeille. Top 3 on varmaankin suomen kieli, kävely ja aamupala. Hitaiden aamupalojen kulttuuri on hyvin lähellä sydäntäni ja harrastan sitä yksin ja kaksin. Tällä kertaa yksin. Se ei ole mikään hutaisu eikö nälänsiirtoratkaisu, ei missään tapauksessa. Se vaatii mietintää, asettelua ja ihastelua(kin) ennen kuin on valmista ja voin sanoa itselleni: Syömään! Niin tänäkin aamuna.

Pieniä suuria asioita

Pienet asiat tekevät elämästä Elämän. Monesti pienet asiat tulee ohitettua, kun odottaa jotakin tosi hienoa ja suurta tapahtuvaksi. Olen yrittänyt opetella elämään tässä ja nyt ja arvostamaan pieniä asioita. Kokeilenpa listata muutamia… Hyvät yöunet, hidas aamupala, tekstiviesti ystävältä, kävelylenkki, sauna, hyvä kirja, elokuvaelämys jne. Ja jääkaappimagneetit!

 

Tähyääkö?

Helsingin Sanomien mukaan oppositio tähyää vaalien alla liikkuvia äänestäjiä. Ei minua ainakaan! Ihan hiljaista on ollut astella, kävellä, lenkkeillä ja kartuttaa kilometritilastoja. Ehkä meillä maalla ei oikein kenelläkään ole ylimääräistä joutilasta aikaa, ei edes oppositiolla.- Ja minua ei kannata enää tähytä, sillä kävin jo lauantaina äänestämässä ennakkoon molemmissa vaaleissa. 

Tiesitkö, mitä on kitkujäte?

Olen harrastanut sanojen keräämistä jo vuosia. Minulla on ystävä, joka on lähetellyt monia sanoja käytettäväksi (terveiset Hannalle!). Mieskin kartuttaa sanavarastoani ja teki sitä viimeksi maanantaina, kun kävi viemässä jäteasemalle vanhoja hanoja, painepesurin yms. Tuli innoissaan kotiin. Nyt oli kuulemma löytynyt uusi sana ja se oli kitkujäte. Kuulosti tosi mielenkiintoiselta ja arvoitukselliselta. Uuden sanan edessä oli ollut tutumpi sana, jota ei heti kertonut, sillä arvoitus olisi silloin ollut liian helppo. No, en keksinyt ja Mies kertoi, että kyseessä oli haravointi- ja kitkujäte. 

Kuva liittyy löyhästi tapaukseen, sillä monen mielestä nuo leskenlehdet voisivat olla kitkujätettä. Minun ei. Ei missään tapauksessa! 

Karahkalatvusmikälie

Kävelylenkeillä kuljen napit korvissa. Samuel -kännykkäni (kavereiden kesken Samu) tarjoilee minulle tällä hetkellä Kurja juttu -podcastin jaksoja. Löysin tuon podcastin korviini talvella ja jaksoja on vielä vaikka millä mitalla kun nyt on viideskymmenesyhdeksäs menossa ja niitä on sataneljäkymmentäkuusi (ja joka torstai tulee yksi lisää).

Aina välillä Samu pääsee myös kuvauspuuhiin. Eilen kävelin ensimmäisen kerran tänä keväänä ns. Hiljaisuuden polkua, joka mutkittelee kirkkorannassa. Pysähdyin yhden räpsyn ajaksi, sillä tuo karahkalatvusmikälie oli ikuistettava. Siten taas jatkoin kurjien juttujen kuuntelua ja lempiharrastustani eli kävelyä.

Laurilan kahvipuu

Laurilassa ei oteta sisäsisustusta vakavasti ja sama tyyli jatkuu ulkotiloissa. Kävin eilen tsekkaamassa, miten kahvipuu on talvehtinut ja hyvältä vaikuttaa! Kaikki neljä kuppia ovat pysyneet puussa tukevasti kiinni koko talven, joten voimme paukuttaa hortonomihenkseleitämme…

Värien ja kuvioiden tyyssija

Laurila on värien ja kuvioiden tyyssija. Toistelen itseäni, mutta sanon sen taas, etten pystyisi asumaan sisustuslehtien ja -ohjelmien mustavalkobeigeissä kodeissa. Tai pystyisin, mutta salaa ja vaivihkaa alkaisin varmasti kuljetella sinne hovimestarin ohitse värikkäitä tyynyjä ja tilkkupeittoja…

Kuvan tilkkupeitto löytyi lähikylän kirpparilta viime kesänä. Se on taidokasta käsityötä ja hintaa oli kaksikymmentä euroa. (Peiton tekijämestari jäi arvoitukseksi.) Monet päivätorkut on jo ehditty ottaa sen suojissa. 

Jk. Hovimestari tulee siitä ajatuksesta, kun meillä on iltasarjana nyt Kahden kerroksen väkeä hudsoneineen kaikkineen!

Osittaisrelaamispäivä

Eilen laiskotti. Siis ihan todella laiskotti! Venyin ja vanuin yöpaitaisena iltapäivään asti, nukuin päikkärit sohvalla ja päätin pitää sitten liikuntavapaapäivän, kun ei yhtään inspannut lähteä ulos. Ja kuinka sitten kävikään… 

Iltapäiväneljältä vaihdoin yöpaidasta päivävaatteisiin ja siinä vaiheessa päivää päätin antaa vielä liikunnalle mahdollisuuden, kun puin päälleni paksummat trikoot ja lenkkipaidan… Tein meille makaronilaatikkoa ja ruoan jälkeen lähdin lenkille ja päätin kävellä vain sen verran, mitä huvittaa. No, huvitti 10,6 km! Osittaisrelaaminen teki hyvää.

Jk. Äiti-Liisa täyttäisi tänään 95 vuotta. Kepeät mullat ja (tietäjät tietää, että äidin tapauksessa) notkeat savet! 

Kiitos, Anu Pentik!

Ennen muinoin minulla oli tapana repiä lehdistä kaikenlaisia sitaatteja, lauseita ja juttuja. Keräsin niitä pieneen laatikkoon, joka oli ihan niitä varten. No, nykyään räpsin kännykällä kuvia sitaateista, lauseista ja jutuista. Oton arkistossa niitä sitten on kasakaupalla odottamassa jatkojalostusta.

Tämä sitaatti ei ehtinyt saada niskaansa yhtään arkistopölyä, sillä se löytyi eilen lehdestä kirjastossa. Ihastuin siihen saman tien. Sopisi hyvin vaikka merkatuksi/kirjailluksi huoneentauluksi

Wau, mikä pari!

Eilen kävin paikallisella kirpparilla ja löysin sieltä puoleen hintaan paistivadin, jonka oitis kiikutin kassalle ja pakkasin reppuuni. Arvelin tehneeni hyvän löydön ja teinkin. Kotipesun jälkeen se jäi odottelemaan, mikä olisi sen ensimmäinen käyttötehtävä…

Illalla päätin tehdä pinaattilättyjä ihan alusta alkaen. Puolen litran taikinaa sain paistella puolitoista tuntia, mutta eihän minulla ollut mikään kiire. Ja sitten huomasin, että juuri tuolle vadillehan minä pinoan valmiit kaunokaiset! Juuri sopivan kokoinen ja sopivan rustiikki yhdistelmä. - Ja lätyt olivat ihan taivaallisen hyviä! Kohmeisten puolukoiden ja pienien leipäjuustokuutioiden kanssa maistuivat niin, että hyristiin tyytyväisyydestä…

 

Klaanin motoksi sopiva

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Syötiin siellä lounaspurilaiset ja käytiin kahvilla ennen kotiinlähtöä. Pulla oli vuoassa ja huomasin siinä tekstin, josta otin kuvan. Sanoin Miehelle, että tuo voisi olla klaanimme motto! Kun Laurilan varauskirja alkaa täyttyä, on aika ottaa taikina-astia esiin. Toki meillä leivotaan muulloinkin kahdelle syöjälle sekä satunnaisille kahvivieraille, mutta enimmäkseen ja eniten klaanin kokoontuessa. Voisilmäpullia, korvapuusteja, Hilja-mummun viinereitä, briosseja jne. Ja vastapainoksi sitten sämpylöitä ja pataleipää.

Mummu on terve, kun se leikkii!

Innostuin leikkimään ja tulos oli tämä. Siirsin laturin omasta huoneestani olkkarin puolelle ja rakensin sille latausaseman. Ensin siinä oli vain yksi legoukko, mutta sitten hain vähän lisää ja voi olla, että rakennelma tulee vielä muuttumaan. Materiaalia ainakin on yllin kyllin!