Tämä on se Pupulan pöytäliina, joka pääsi pyykkiin ja on nyt jo puhtaana, kuivana ja suhtkohtsileänä Pupulan hyllykössä odottamassa seuraavaa käyttöä. Kuosi on vanhaa Maija Isolaa vuodelta 1964 ja tuon nimenomaisen liinan ompelutin Kuopuksen lakkiaisiin keväällä 2005. Liina oli silloiselle sohvapöydälle sopiva, mutta uuden pöydän myötä pääsi Pupulan liinavarastoon.
Jossakin vaiheessa unikot tursusivat jo korvista, kun niitä oli kaikkialla aina kävelysauvoista lentokoneisiin asti. Liika on liikaa, on sitten kysymys mistä asiasta vaan. Meillä on muun muassa muutama liina, pari peltipurkkia, heijastimia ja minulla mekko, jonka ostin Esikoisen lakkiaisiin keväällä 2003. Eli meillä siis Unikko liittyy vahvasti lakkiaisiin!
Minä lähes inhoan unikkoja nimenomaan sen takia, kun niitä on kaikkialla. Teinikapinoinnin tienoilla inhosin ajatusta unikoista, jotka oli sitä, mitä jokaisella sivistyneellä pitää olla.
VastaaPoistaTunnen muitakin unikkovastaisia. Eli liika on liikaa kuoseissakin… Minä pidän niistä, mutta en ole ihan haltioitunut.
PoistaMinä olen kutonut miniälle yhden unikkosukat, mutta mitään muuta unikkoa ei löydy, eikä tule löytymään, jollei joku satu tuliaisiksi ostamaan. Juurikin sen vuoksi, että sitä on vähän joka paikassa, ylitarjontaa. Lapsenlapsella oli jopa unikko-tuttipullo :D
VastaaPoistaPöytäliinana se voisi olla mulla käytössä, muttei kukaan ole sitä älynnyt mulle ostaa.
Pöytäliinaksi minusta kuosi käykin tosi hyvin!
PoistaUnikkoa ei taida meiltäkään löytyä mutta tuo on kivan värinen pöytäliinana.
VastaaPoistaIhastuin keväällä -05 juuri tuohon vähän erilaiseen väriin ja siitä oli pakko saada liina…
Poista