Vakiolenkkireitillä on yksi mäki, jota kivutessani olen huomannut kunnon kohonneen. Joskus takavuosina alkoi jo ajatuskin nousemisesta puuskuttaa ja nyt saatan yhtäkkiä olevani jo tuon Pohjolanmäen huipulla. Enkä edes puuskuta! Ja itse asiassa - nykyään mäet on ihan lempiasioitani…
Niin minullakin. 😁 Ei vaan, tuli mieleen, että ns. oikean ensirakkauden sukunimi oli (on!) Mäki ja suhde häneen on 30 vuoden jälkeen muuttunut. Soitellaan vieläkin joskus.
VastaaPoistaVähän jo lämpimämpää lauantaita!
Aika hyvä tuo!
PoistaLämpöä odotellessa…
Minä vaan semmoisia mäkisiä, ihan itte alkujaan😉, mutta vaihdoin sitten..
VastaaPoistaEi vaan.. En ole koskaan ollut sen kummemmin juoksuihmisiä, mutta jostain kumman syystä tykkäsin juosta ylämäkiä! Jopa 12,5 vuotta sitten kun yritin aloitella lenkkeilyä yksin ja palautella kuntoa, juoksin pienet ylämäet. Tasamaat ja alamäet kävelin varovasti.
Ai niin, mäkisiähän sinä! 😉
VastaaPoistaMinä olen joskus juosta hölköttänyt tuota kuvan mäkeä ylös, mutta ei se sittenkään taida olla minun juttuni. Mieluummin kävelen.
😊
VastaaPoistaHyvä sinä!
VastaaPoista