Laurilassa on paljon hyvinkin kummallisia tavaroita. Tuo soittokello on kulkeutunut tiesmistä ja on meillä aina joskus ihan oikeasti käytössäkin. Esimerkkitapaus tosielämästä: Toinen makaa reporankana flunssan tms. kourissa lähes äänettömänä sohvalla. Tarvitsee jotakin ja niinpä painaa soittokelloa, jolloin toinen rientää avuliaana paikalle. Eli on siis tarpeellinen ja sen lisäksi hauska kapistus myös Ykkösen ja Kakkosen mielestä. Varmasti Kolmosenkin, jahka vähän vielä kasvaa ja oppii tutkimaan mummulan kaikki nurkat ja kaapinpäälliset…
Tuosta tuli mieleen, kun äiti muutti hoivakotiin. Siellä oli oma huone, ja huoneen ovi oli aina kiinni. Äiti ei osannut huutaa! Pyysi tuomaan kotoa kirjahyllyssä olleen kellon, mutta olimme ehtineet hävittämään sen asuntoa tyhjentäessä. Onneksi saivat hankittua hälytysrannekkeen sielläkin! Siis sellaisen, joka hälytti vain hoitajille - ei sinne keskukseen, kuten vielä kotoa.
VastaaPoistaTuolla teidän kellolla on hyvä käyttötarkoitus! ♥
Selän takana pyöriin Thank God, sä tulit. Meneillään oleva osio on kuvattu Päijänteentiellä siinä Sen Kahvilan vieressä. Muistutti niistä pullista, joita en ole vieläkään käynyt siellä syömässä...
PoistaTuollainen meidän soittokello olisi ollut hoivakodissakin kätevä!
PoistaEdelleen suosittelen Sen Kahvilan Niitä Pullia! 😊
Niin olisi ollut, jos äiti olisi saanut naputettua sitä.
PoistaTiedätkö, vähän höhlä juttu, mutta olin ajatellut pyytää Päivin sinne kahville ja Sille Pullalle, mutta hän menehtyi 11.09. Pitänee keksiä joku toinen "syy" mennä. Eihän se paikka kaukana ole...
Heh, onpas hauska!
VastaaPoistaLaurilasta löytyy sitä sun tätä!
PoistaHyvä kapistus! Toivottavast ei tarvita usein.
VastaaPoistaMeillä on kilikello jonka olen saanut Lapin tuliaisena (vietnamilaiselta) oppilaaltani. Jos tulee flunssa ja kurkkukipu kello vaan kilisemään ja terveempi avustaa 🧡
Toivottavasti teilläkään ei kilikelloa tarvitse kilisyttää usein!
Poista